en mää itekään tiedä mitä tästä tulee

Katso kuinka hiljaa tuulettimen rivat kiesrtävät keltaista kehää. Tunne ilmavirta verinahassasi, anna sen osua kasvoillesi. Tämä on pikajuna tajuntaasi, astu kyytiin - älä pelkää, sillä iso paha susi ei tule syömään sinua jos vain ostat paikkalipun paikkakunnalle, jonne sinut tahdotaan. Oletko milloinkaan ymmärtänyt ajatella sitä mitä väsyneen ihmisen mielessä saattaa liikkua? Et varmaankaan, sillä sitä ei ajatella mitä ei ole.

Anteeksi, mutta missä on sohvakalustomme? Oletteko nähneet sohvakalustoamme? - Emme ole, valitettavasti. Minne päin se oikein käveli? - Siis se sohvakalusto räpytteli siipiään kunnes tajusi olevansa pingviini ja valitettavan tunnettu pingiiniasia on se etteivät ne osaa lentää vaikka kuinka tahtoisivatkin. Mutta jos ajatellaan, että pingviinit kykenisivät työskentelemään lähikauppanne kassalla jotta saisivat rahaa kasaan lentoyhtiön lentolippuun - niin eikö siinä tapauksessa pingviinitkin pääsisivät lentoon? Mutta toisaalta kantilta ajateltuna tämä asia on saavuttanut sen taitekohdan, jolloin se loppuu olemasta kiinnostavan huvittava. Joten me lopetamme pingviineistä juttelemisen tähän paikkaan.

Kertokaa mistä voisimme jutella? Miten olisin Ping - viinit? Ne mustavalkoiset viinit joita on saatavissa paikasta nimeltä utopian raitti olematon.

Olemme viimein löytäneet syyn olla kirjoittamatta kaikkea mitä tulee miettineeksi. Mutta jos lopetan kirjoittamisen, niin se tarkoittaa tekstin loppumista. Tekstiin käytetään kirjaimia ja paljon.

Kukin kirjain on avain ihmisaivoille ja se lukko minne ne sopii - on väsymys. Jos kallstat päätäsi hivenen, asteen murtautumisosan alas - saatat vaipua syvään uneen. Ja vain sen vuoksi - että tahdot lepoa.

En tiedä mitä tuli kirjoitettua. Väsymyksen suuri astejakomitta on täyttymässä. Siksi tämä teksti päättyy seuraavaan kirjaimee: Q