JOKI

Se olj aekamoene' yllätys. Sitä miten siinä nyt niin kävi, ee tiennyt kukkaa' ulukopuolinen. Se on nyt liijam myöhäestä kysyä Antilta että minkä tähen häh hukuttaatui tuohol lähijokkeen. Häntä jäe suremaan monj. Tännään kynttilät ja kuva pöövällä, vanhat vanhemmat seesoovat arku' iärellä. Monj syyttelöö ihteensä,'minkä tähen' o' ylleenen kysymyssana tännään. Kirko' ikkunoesta näkkyy tuo joki. Kato lapsi, juurj tuossa kohassa jokkee isj hukkui. Antil lapse' äeti, Kati, valistaa 7 vuotta vanhaa lastaam palluumatkalla haataasmaalta. Miten tästä etteenpäen?

Syksyr raskaat askeleet tulloovat lähemmäksi päevä päevältä, kohta oj joolu ilima' Anttija. Ee tänä vuonna korista kuusipuu olohuoneen nurkkaa. Velj ja sisko, Pekka ja Oelj, sisaruksensa menettänneet lohuttaavat toesijansa. Ovat vielä poekessa tolaltaan, vaekka ensilumi sattoe eelen. Siitä on kaks kuukaatta. Ee elämä tunnu elämältä. Isovelj ee näe koskaam pikkusiskonsa vaavaa, se syntyy joolu' alla. Ku' Antti siitä kuulj että sisko sua lapsen, hä' olj onnelline' Oelim puolesta. Mikähäm mänj vikkaan, tuntuiko joeh hiljaenen kuhtu vastuttamattomalta? Kahtoekoha' ukko liijan kaaaj jokkee, että suattoe kuulla seh hiljaesen kuhtuhuuvon.

Katille uutinen tulj täävellisenä yllätyksenä, ukko sannoe menevänsä kaappaa maetoo ja tupakkaa ostamaan. Poestui niin kottoosa pallaamata. Antti olj kyllä ihan tavallise' olloenel lähtiessään. Lupasj palata pijakkoen. Kati ee ymmärrä että minkä tähen?

Antti kävelj jokkeen ja hukuttaatui kuultuvaan sen kuhtun, hittaasti virtaavan veen taeen. Sitä ee kukkaam pysty käsittämmään. Kaekki olj hyvin ja silti.