Jos meillä ei ole tietoa siitä, kuinka juuri kirjoitettava lauseet päättyvät - niin meillä on yllätyksellistä tekstiä.

Olkaa hyvät - matka, vaikka Hollolaan, voidaan aloittaa. Vasemmalla saatatte nähdä lehmiä ja oikealla metsää. Takanamme on potkukelkkamummeli Helka Häätämö. Hän on eläessään julkaissut runokokoelman nimeltä " kuinka kiinnittää köysi autoon ja nousta potkukelkalla lentoon" Sitä teosta myytiin runsaat seitsemänkymmentätuhattakahdeksan kappaletta. Koska matkamme Hollolan kautta Kuusamoon ja sieltä Timbuktuun kestää runsaat kymmenen päivää - niin minä viihdytän teitä nyt lukemalla kyseistä viisisivuista teosta yhä uudelleen ja uudelleen. Muistutan teitä vielä siitä, että ajoneuvomme kaikki ovet ja ikkunat ovat suljetut sekä turvavyönne ovat lukittuneet. Mukavaa matkaa.

Aloitan hänen runokokoelmansa lukemisen nyt. Kyseessä siis on hänen erikoispainoksensa todella suurella kirjaisimella heikkonäköisille. Tässä kirjassa on noin neljä sanaa per sivu.

"Olen kuin kissa, jolle ei maistu pissa.
Minulla on koira, se on kaverina oiva."

"Potkukelkka, potkukelkka. Sinä olet rautaa ja kuljetat minua kohti hautaa."

"Pillereitä, palluroita. Niitä on paljon ja purkkeja on verran siilon."

"Olen kuin pissa, jolle ei maistu kissa.
Minulla on Oiva, se on kaverina koira"

"Potkukelkka, potkukelkka. Sinä olet hautaa ja kuljetat minua kohti rautaa."

"Palluroita, pillereitä. Niitä on paljon ja siilon verran purkkeja on."

"Kissani, voi kissani. minun pikku sissani.
Minulla oli koira, se karkasi ja sukkahousuni ratkesi."

"Potkukelkka, potkukelkka. Menee tuhatta ja sataa vettä."

Kiitän mielenkiinnosta. Ja juuri saamieni tietojen mukaan, ohitimme juuri Forssan - joten olemme ajaneet harhaan. JA sitten suru-uutinen. Kulkuneuvomme perässä hinautuu mummeliton potkukelkka. Olemme hukanneet kansallisrunoilijamme Helka Häätämön, joten ennen kuin Suomen kulttuuripiirit saavat tietoonsa tämän tapahtuman - me pakenemme Ruotsin kautta Tanskaan ja sitä kautta Krakovaan.

Vasemmalla voitte nähdä metsää ja oikealla lehmiä. Edessäpäin on taloja - joiden lipputangoissa on suruliputus. Takanamme, Helka Häätämön vaurioittuneen potkukelkan jälkeen meitä seuraa vihainen ihmisjoukkio, joten me pysäytämme nyt ajoneuvomme ja kysymme miksi he ovat vihaisia.

Kas päivää, vihaisen ihmisjoukon edustaja. Miksi Te olette vihaisia meille?

- Päivää, vihaamani ajoneuvon tiedottaja. Me olemme vihoissamme teille siitä - että pudotitte kyydistämme kansallisrunoilijamme Helka Häätömön Juupajoen kohdalla, mistä hänen piti kävellä Kälviälle saakka jossa hän tapasi Oskari Mustapienen ja rakastui häneen. Heidät vihittiin juuri Ranualla ja nyt Helkä Mustapieni - omaa sukua Häätämö - on antanut tiedotteen, että lopettaa kansallisrunoilun. Ja me syytämme tästä teitä.

- Sepä valitettavaa. Toivottavasti sentään Helka Häätämö ei luokkaantunut ilmalennossaan siellä Juupajoella?

- Ei hän onneksi luokkaantuntu, sillä se lehmänlantakasa pehmensi laskeutumista. Ja nyt me olemme päättäneet sytyttää ajoneuvonne palamaan kostoksi tästä tragediasta. Minä annan nyt merkin tuonne - kas noin - ja nyt ajoneuvonne on tulessa ja me poistumme koska olemme saaneet kostomme suoritettua. Hyvää päivänjatkoa.

Arvoisat matkustajat. Jatkamme matkaa, vaikka juuri käymäni keskustelun pohjalta saimme uhkauksen että ajoneuvomme olisi sytytetty palamaan - mutta se vihainen ihmisjoukko sytyttikin tuleen perässämme raahautuneet Helkä Häätämön potkukelkan. Jatkamme matkaa. Koska matkamme Vaasan kautta Pariisiin ja sieltä Oslon kautta Timbuktuun kestää runsaat kymmenen päivää - niin minä viihdytän teitä nyt lukemalla ajoneuvomme huoltokirjaa yhä uudelleen ja uudelleen. Muistutan teitä vielä siitä, että ajoneuvomme kaikki ovet ja ikkunat ovat suljetut sekä turvavyönne ovat lukittuneet. Mukavaa matkaa.