Muomou

Tien varrella on kukkaketo, jossa skitsofreniastaan epävarmat ampiaiset lentelevät kukasta kukkaan. Kukkia on eri värisiä, jotkut niistä ovat koristeltu hehkuvilla ja alati vaihtuvilla neon-väreillä. Tietä pitkin paikalle vaeltaa ilta, mutteivat kukat mene kiinni. Terälehtiin syttyvät valot ja maan alta alkaa kuulumaan musiikkia. Ampiaiset kerääntyvät kukkien ympärille tanssimaan ja nauttimaan silmittömästä pelosta, jonka aiheuttaa värien vaihtelun nopeus.

Koko kukkaketo välkkyy discona ja ampiaiset, jotka ennen olivat epävarmoja skitsofrenioistaan, ovat nyt varmasti transsissa noiden kukkien siitepölystä. He lentelevät summamutikassa minne sattuu. Osa törmää kukkiin saaden tappavan sähköiskun, osa taas alkaa vapisemaan innostaan ja lopulta räjähtävät palasiksi. Noi palaset tippuvat maahan itämään. Iduista kasvaa uusia kukkia jotka pakottavat tien viemään pahan illan pois.

Tie ymmärtää irrota maasta ja nostaa illan mukanaan taivaisiin. Ilta katselee pelon sekauttamin tuntein alla sykkivää kukkaketoa, joka korkealta katsottuna muodostaa pahan silmän. Ilta muuttuu sen katseestä suolapatsaaksi, murenee, ja varisee alas tieltä suoraan kadotuksen silmään. Tie ei rasitusta kestä, vaan katkeaa kahdeksi reitiksi jotka vievät eri suuntiin.

Paha silmä nousee maasta. Se on kasvattanut itselleen kädet ja jalat. Käsillään se solmii tien eheäksi jälleen ja lähtee sitä pitkin kaupunkiin jättäen jälkeensä helvetin tulessa tuhoutuvan kukkaniityn, jonka väriloisto on muisto vain. Matkalla silmä muuttaa muotoaan jakautumalla ensin kahdeksi, sitten kasvattamalla pään ympärilleen. Silmän kädet ja jalat varisevat pois joten se jatkaa matkaansa pomppimalla.

Sitä vastaan tulee Muomou, päätön torso - joka etsii itselleen päätä. Muomou ottaa vastaantulijan kiinni ja kiinnittää sen itseensä. Sitten se nappaa kiinni ohilentävän suun ja liimaa sen uuteen naamaansa. Suussa on torahampaat valmiina. Muomou saapuu kaupunkiin, joka menee sekasortoon hirviön nähdessään. Pahat silmät muuttavat suolapatsaaksi kaikki, jotka edes vilkaisevat Muomouta. Torahampaillaan se repii talojen katot irti.

Tulipalot leimahtavat, kaupunkilaiset kokoontuvat yhteen. He sulautuvat uudeksi ja Muomouta suuremmaksi hirviöksi joka syö Muomoun. Tuon jälkeen kaupunkilaisten muodostama olio muuttuu suolapatsaaksi. Tie on muuttunut suureksi paradoksiksi, joka repii avaruuden palasiksi. Kaupunki murenee tyhjän päälle. On jäljellä vain tie, joka leijuu paikassa ja ajassa. Pian tiehen alkaa syntymään hometta, joka kasvaa uudeksi maailmaksi ja tie laskeutuu tuohon uuteen maailmaan.