01.11.2002
Talven hyökätessä maapallon pimeällä puolella.

Maapallon pimellä puolella emme koskaan näe omaa aurinkoa. Tässä sitä taasen ollaan aamuvarhaisella. Ei tämä mihinkään huonoon suuntaan kääntymistä ole - vuorokausirytmi on vain muuttunut siten että herään neljän maissa ja nukkumaan yhdeksältä. Tämän tiedon julki toin kylmään ja julmaan internettiin.

Palvelinkoneet sihisevät sähköstä, punaiset valot vilkkuvat linjojen määrää - lähetettyjä ja vastaanotettua bittimääriä. Kovalevyt tallentavat ihmisten kotona heidän tietämättään pimeätä HTML-koodia, uusavuttomat eivät tiedä mitään tietotekniikasta. Valokaapelit tuovat videota ja laitonta materiaalia, GPSR verkkossa sinkoaa pornoa. Nuo kuvat lävistävät meidät radioaaltoina. Matkapuhelimissa WAP selainten muistit täynnä saastaa. Kaikki kiihtyy. Kuvat vilisevät 24 kuvaa sekunnissa katodisädeputkessä. Maailman kaikki puhelimet soivat yhtäaikaa. Internet räjähtää. Tulee pimeys - lumisadetta. Ensihiltaleet putoavat tien halkeilleeseen asfalttiin. Me rakensimme tietoyhteiskunnan. Tietoyhteiskunta tuhosi meidät.

Vauhti Pysähtyy kunnes sitä ei enää osata hallita. Muttta jos saamme sen pysähtymään niin se yleinen kontrolli poistuu. Se johtaisi katastrofiin tai monen kuolemaan. Vauhti on pakko pitää kovana. Sillä ilman nopeutta on mahdotonta pysähtyä ennen aikojaan. Pysähtettynä laite on siis hengenvaarallinen. Seisahduksen oikeuttama paineaalto saattaa rikkoa kantavia rakenteita, katto murenee ja putoaa alas. Voimme sen estää - juokkotuhon pitämällä kone päällä.

Nopeus eli liike pysähdyksen edellä pitää, mutta liike joka on pysähtetty nostaa painetta. Mikään tila ei kestä tuota painetta. Ylikuormitus polttaa sulakkeet. Liike. Toiminto pelastaa pysähdykseltä.

Mutta tämä liike, pysähdys, ylikuormitus ja vauhti.. Jos kaikki se tapahtuu samaan aikaa. - kukaan ei ole turvassa.

metaforia äskeiseen; liike on depression vastainen toimi ; pysähdys on loppu. Kauniisti masennuksesta joka minua ei vaivaa.

03.11.2002
Oloni on hilpeä

Mikä tehtävä?? jotakin vain. Tavallisuudesta poikkeavaa. Tavanomaisuudesta poikkeuksellista. Melankolia76 se olen minä joka nimitän itseäni siksi. Siis minun pitäisi olla kai masentunut ja syvällinen.

oikeastaan tosiasia on että minua väsyttää nyt niin että parasta olisi kai nukkua. Mukavia muistoja sai tästä päivästä. Mä en ole yhtikään synkkä juuri nyt. Analysoidaan tämä kaikki. Väsymys johtuu siitä että olen kone ja tarvitsen lepoa että pystyisin toimimaan kunnolla seuraavan päivän ajan. Miksi kerron olevani kone joka kaipaa lepoa? Tosiasia on se että olen ihminen, mies. Ja kemialliset reaktiot joita minussa käy juuri nyt suonissani tarkoittavat sitä että aivoni saavat tietoja ympäri kehoani että jäsenet ovat väsyneet.

Mä lopetan nyt tämän merkinnän jakamisen sillä tämän tietokoneen akku on täynnä uutta virtaa. Se on latautunut - minun täytyy tehdä sama. Latautua.

03.11.2002 - päivällä junista

Oikeastaan se on sama mitä minulle kuuluu. Hyvin tai huonosti. Mutta jumalauta miksi mulla pitäisi aina mennä niin paskamaisesti. . *** sensuroitu ***

Mutta kassa S-Marketissa, Heidi, vaalea otsatukka. Sillä oli palmikot tänään. Ja täten tuli hukattua se sääntö jonka mukaan minä en julkaise ihmisten nimiä internetissä. Mutta eipä tällä kertaa saatu mitään leppoisaa sekuntia juttua. Tietty häntä kismitti se että joutui olemaan sunnuntaina töissä.

Vasemmalla oleva teekeitin porisee. Miksikö se ohikiitävä pendolinojuna ja monikkomuoto siitä niin miksi ne näyttävät minusta rumilta? Liian pienet ikkunat ja lättänä olemus. Kovat penkit sekä vaaleanpunaiset ulko-ovet joissa myös on liian pienet ikkunat. Ja se että se ei ole yhtenäinen. Esim jos ravintola on toisessa yksikössä niin toisesta ei pääse ajon aikaan juomaan. Vihaan niitä. Intercity vielä menettelee, sininen pikajuna on paras ja näin ollaan päästy lähijuniin. Sardiinipurkkeja. Mutta ihmisluonnon tutkimuksen kannalta mitä loistavin paikka havannoida käyttäytymistä. Viidakon lait. Minäkin olen monta kertaa pyydystänyt itselleni istumapaikan.

Oikeastaan lähijunat ovat parhaat. Taas siitä meni intercity. Tuplakerrosvaunut pimeässä ohi kiitäessään ovat hassun näköisiä. Käytinköhän nyt vasta ensimmäisen kerran sanaa 'hassu'

Tosin se on taattua että sanaa 'perhonen' ei löydy hevillä täältä sivuiltani.

04.11.2002
Maapallo kääntyy aurinkoon

Hyvin osasin kyllä alkaa, kunhan osaisin joskus lopettaa. Heh, aamusta kirjoitettua suomen kieltä. Tuhlaan sanoja. Hemmetinmoinen urakka mutta tuli tehtyä. Nimittäin uudet valikot kotisivuille - siis näille.

Se tapahtumaketju asemalla, no yksinäisellä seisakilla ei Kyröläs edes asemarakennusta ole mutta tarvitseeko sitä laitosta olla joka paikassa. Mutta yksyttyäni päälauseesta palataa sivulauseeseen. Eli se tapahtumaketju - siitä jäi hyvä fiilis päälle. Mä kun en yleensä mitään tuollaisia temppuja tee. Siis ei mitään syytä ottaa pakkohoitoon.

Tosin psygologia sanoisi ettei ihminen ole kelvollinen itse sitä hoidontarvetta tajuamaan koska paha äitikompleksi vaivaa potilasta. Lapsuuden traumat vaikeuttavat elämää sillä tavalla että se voi tulla masentumaan. Siis rikkoa Suomen lakia. Ihminen EI SAA tulla itselleen vaaralliseksi.

Aamuhetki on muuttunut hetkeksi ennen auringon nousua. Sininen hetki väärään aikaan. Talvella juuri ennen kuin alkaa hämärtämään ja jos on pilvistä - kaikki näyttää harmaalta. Valomainosvalojen eriväriset valot valaisevat pilaten tuon harmaan.

Musta, sininen, harmaa, valkoinen, harmaa, sininen, musta.

Siinä talvipäivä onkin. Mutta minä rakastan elämää ja aion tehdä tänään jonkun onnelliseksi sanan voimalla.

05.11.2002

Kotisivut heikolla pohjalla, pettävällä.

Siis nyt on käynyt niin että nämä sivut muuttuivat epävakaiksi. Selain ei ehkä löydä kaikkia sivuja. Tämä on näitä yliluonnollisia asioita tai vaan siitä kiinni vaikka kopioin kaiken levykkeille aloittaakseni uudestaan kotisivut niin tämä Fujitsu Siemens Computer ei kopioinut vaikka olin valinnut kaikki - ei valinnut juuri niitä tiedostoja joita tarvitsee että esim. tekstiarkistoni avautuu.

Minä poistan vanhan tuotantoni täältä. Mutta Zipillä sen vielä saa. Täytynee siitä sitten kuin tämä kaikki paha on takanapäin.

Sitä voi vain ihmetellä kuinka ärsyttävän keltainen on S-market. Se häikäisee ja saa maksavan asikkaan kohta siirtymaan hillityn vihreän väriseen Prismaan. No vihreästä väristä voi sen sanoa että sillä on tapana vaihtua edessäni punaiseksi.

Nordea Järvenpää - 560 oli vuoronumeroni, mutta 559, jolta oli tainnut jotain tippua päästä laahusti edelleni - idiootin näköinen ukko - se oli idiootti koska haittasi elämääni 6 sekunnin verran. Toinen kassa otti minut palveltaakseen.

Tosiaan.. jos kotisivujani verrattaisiin korttitaloon niin joku aivasti.

vihaista saksalaista musiikkia stereoissa. Metalliliittoa on kiva äänittää kasetille.

06.11.2002
Järvenpää - tilapäisen pimeän valtakunta.

Siis jonkin oudon sähköteknillisen syyn takia katulamput eivät pala. Tälläinen kaupunki on oikeastaan aika mielenkiintoinen kun sitä ei juuri koskaan ole nähnyt tälläisessä kehyksissä. Kerrostaloista, ihmisten kodeista tulee ainoa valo. Taivas hohtaa valoa Keravalta ja muualta missä valot palavat ydinenergiaa. Tavallisesti teollisuusalueen tehtaiden valot ovat kaikkein voimakkaampina taivaalla mutta nyt nekin ovat pois.

Ei, ei tuo ollut ufohavainto vaan Helsinki-Vantaalle laskeutuva kone.

Laitoin teen valumaan, se on tuo sama keitin jolla monet vedet keitetty. Vielä on sähköä siihen, mutta tuo pimeys ulkona - saa tallentamaan tämän ennen loppua. Entäpä jos tämä EI ole tavallinen sähkökatkos? Entä jos jokin räyhähenki on katkaissut johdot ja pimeyden turvin saalistavat saatanan demonit ja vampyyrit metsästävät? Entä jos sähköt palasivat ja katulamppu hohtaa taas keltaista valoaan? Entä jos edellinen psekulointi osui oikeaan ja ulkona palaa taas valot kuten ne nyt syttyivät. Kuinka tasaisen tylsää..

Spekulointi - täytyy kysyä Microsoft wordilta oikea kirjoitusasu.

Poistin osan itseäni täältä. Vanhimmat tarinat saivat poistua.

08.11.2002
Aamulla närästykseen heränneenä - ei kykyä muistaa närästyslääkkeen nimiä.

Itku pitkästä ilosta soi mp3 moodissa. Triolta. Mielessäni vain yksittäisiä lauseuta jotka töksähtelevät pahasti. Mitä eilen lupasin laittaa tänne - mitä kirjoittaa? Aivan - vaaleatukkainen tyttö ei saanut einestä nimeltä banaani auki. En tiedä tarkemmin saiko tyttö banaaninsa auki vaiko ei koska kyseisen ajankohdan ollessa läsnänä en katsonut tilanteen kehittymistä. Jäikö blondi nälkäiseksi? Mistä hän oli ostanut sen banaanin? Ja missä kyseinen banaani oli kasvanut? Miksi hän ilmaisi verbaalisesti kykenämättömyyyttään banaanin avaamiseen. Myönnän että jotkut banaanit ovat vaikeita avata.

Maailmassa on monta asiaa jotka eivät selviä.

Tämä puhe ruuasta sai minut tässä välissä syömään viimeisen banaanini. Ja sen perään marianne-karkin. Loistava yhdistelmä närästävään mahaan. Nyt tästä tuli aivan pakkomielle. Mikä oli sen närästyslääkkeen nimi jota saa ruokakaupasta? Natural..? Sanosil..? salisyyliatomipölyeteekkihappo?

Tieto on aivoissani, ei sen kauempana. Ei muuta avainsanaa kuin se on vaaelmansininen loota täynnä Hedelmäsuolaa.. Nimi punaisella tekstillä mutta kun en muista yhtään kirjainta siitä nimestä. Aivoni lakkasivat toimimasta tässä vaiheessa. Ne näyttävät sinistä ruutua koska skandisk lähti päälle. No täytynee lohduttautua sillä että se haettu tieto on aivoissani, samassa paikassa missä minä itsekin olen.

Olen pelkät aivot. Kaikki muu on lisävarusteita.

SAMARIN! SAMARIN HEDELMÄSUOLA!! sitä voi olla vähästä onnellinen.

10.11.2002
Talvi tuli jälleen.

Kylmä pimäa vuodenaika jolloin sormat jäätyvät ilman käsineitä. Mutta onko kukaan yrittänyt käyttää kännykkää ilman rukkasia? Entä sytyttää röökiä? Se niistä käsineistä - ne sytty palamaan. Hätätila tupakointipaikalla. Mutta kylmä ja pimeä vuodenaika - tapahtuuko silloin enemmän kuolemia?

Yksi asia huoneessani on kuolemassa enkä tarkoita vieläkin hengissä olevia viherkasvejani vaan stereoiden kasettipesän lukupäätä. Se pitäis puhdistaa.

Mutta tämä sisiliskon älykkyydellä windows 98:tta eteenpäin puskeva laptop menee vaihtoon. Uudessa koneessa on sitten asennettuna saatana nimeltä XP.

onneksi kuulemma sen saa 98 näköiseksi. Niihän se ohjelmistojätti päivittää windowsista parempaa versiota. Windows ei ole muuta kuin kuolleita bittejä kovalevyllä kun kone on kiinni.

Minä olen aivot. Kaikki muu on lisävarusteita. Ja tämä kokoonpano toimii jotenkin yhdessä. Se on tutkittu juttu että sormeni tällä hetkellä eivät saa käskyä aivoilta vaan selkärangasta. Se on tosi outo juttu miten tämä ajatus syntyy tekstiksi näytölle.

Pystyisin selittämään juurtajaksaen sen prosessin mitä syntyy tietokoneessa kirjoittaessa, mutta se miten ajatus syntyy sormien kautta bittimuotoon - se onkin vaikeampi tehtävä.

12.11.2002 - titletön kokonaisratkaisu

Löin äsken käteni pöydän puuhun ja siitä on seuraamuksena se että kirjoittaminen sattuu hivenen. Itsekuritusta. heh.

Niin mitäs tänään.. Ketä ihmistä morkkaisin. Minulla on Tv-lehdeksi hommattu seitsemän päivää. Mutta turhien julkkiksien pohtiminen ei ole tämän nettipäiviksen tapa käsitellä asioita. Se on synkempi, sairaampi ja valaistuneempi. Äh mistä mä tiedän mitä tänne pitäisi kirjoittaa..

Mutta asiaan eli Järvenpään kaupunkilaisiin. Siis se on mukavaa olla ja kävellä kadulla tuntemattomien keskellä. Tietty silloin tälloin tulee niitä joita tuntee koulusta, mutta kun ne ei tiedä minusta mitään ennen internettiä.

Mutta S-market oli tänään paikka jonne halusin päästä. Syy? Kylmä ilma ja viima jääti. Minä poltan tupakkaa. En ole lopettanut. Harkitsen uuden askin hankkimista. 4 euroa. Lupaan taas lopettaa..

Puhuin itseni pulasta tänään. tiedättehän että luokkakuvat ovat tuomittu epäonnistumaan? No skannasin sen tänään.

Tänään äsken tein jotain sellaista mitä en ole tehnyt kuukausiin. Ohjelmoin CD-soittimeni.

Tämä seuraava on tieto jota seuraan. Joku on laittanut vastapäisessa kerrostalossa jonkin punaisen valon ikkunaan. Seuraan tilannetta että ottaako se joku sen myös pois. Toivottavasti pian. Se punainen piste pilää hyvän maiseman ikkunastani. -11c Talvi on tullut.

Aku Ankan taskukirja - kuin nyrkki silmään. Hyvä on - paljastan tämänkin. Kerään A.A.n taskareita mutta taidan lopettaa sen. Siitä tulee väkivaltakirjallisuutta. Se sopii vaikutteiden alaisille.

Tampereella 3 vuotias tinkasi äidiltää uutta taskaria. Äiti ei kuunellut lastaan. Lapsi alkoi itkemään. Minä etuilin jonossa. Sain pahoja katseita mutta miksi mun pitäis välittää siitä minä joku nainen joka asuu Tampereella minusta ajattelee kun unohtaa tapahtuman seuraavana päivänä.

?

12.11.2002
Nopea merkintä ennen pakkaseen astumista.

En tiedä mistä kesken aamupuuhien tuli mieleen mutta koin tärkeänä kirjoittaa tämän ajatuksen ylös. Ehkä innoke on kotiteollisuuden ruumiinlaulaja. No kuitenkin..

Satunnaiset tuttavuudet ja ne ihmiset joiden kanssa teet töitä päivittäin. Olisitko valmis jos tulisi tilanne että joko sinä tai hän? Että jos teistä toinen pitäisi tapattaa niin monesti sitä kallistuu sen vieraamman kannalle - tappakaa toi ja jättäkää mut henkiin!

Tietenkään tilanne ei ole missään muodossa toivottava mutta täytyy olla valmis kaikkeen. ulkona on pakkanen, junien ilmajohdot kipinöivät.

Se havainto jonka äsken tein ja jonka totesin niinkin tylsäksi asiaksi kerrostalon katolla kuin ilmanvaihtopiippu. Luulin epätoivoiseksi henkilöksi sitä. Siitä olisi 5 kerrosta jään peittämään asfalttiin.

Tylsä tiistai.. Teillä meni uudenmallinen auto jossa tuulilasin ja katon raja on hävinnyt. Eikö autoteollisuus osaa valmistaa autoja pitkille ihmisille?? Henry Fordin T-malli takaisin ha heti!!

ilmassa jäähilettä. tiedättehän sen ilman tilan pakkasaamuna?

En voi mitään - maailma vaatii minut lähtemään.

nolla seitsemän kaksoispiste kolmekymmentäkahdeksan.

12/13? .11.2002
Internet on muistipeto

Internet on muistipeto, se tietää minusta paljon. Sen kätköistä löytyy sivuja ensimmäisistä kotisivuistani. Uutisryhmissä on viestejä minulta. Tuskaa ja paatosta siellä. internet levittäytyy kaikkialle. Matkapuhelimeni käyttää Googlea.

Muut hakupalvelimet kuin repivät rikki kotisivujani. Kaikki se minkä kirjoitin huvikseni sivujen otsikoiksi - se näkyy soneraplazalla. ties kuinka pitkään. Kotisivuni - en tiedä missä ovat ne kovalevyt joille eri versiot windowsia tallentavat tuotantoani tilapäisiin internet tiedostoihin. Missä ne laitteet ovat ja minkänäköiset ihmiset niitä käyttävät? Mitä saastaa on siinä kansiossa minne tämäkin teksti päätyy? Entä mitä on kovalevyllä?

Verkkokaapelit löytävät tietoa minusta, ne tulevat ja kuristavat. Kaikki se mikä on kirjoitettu tällä näppäimistöllä on netissä.

Minulla on kuulemma mielenkiintoinen sielunelämä tekstieni pohjalta. Niin luki vieraskirjassa johon kirjoittanut henkilö ei jättänyt mitään yhteystietoa ja nettiosoitetta. Ei edes tietoa siitä mistä oli tai mitä tekee. Minkälainen elämä hänellä on? Onko hän onnellinen?

On taatusti - yhtä onnellinen kuin minäkin. Minulla olisi taas edessä parennettu loistava tulevaisuus ellen tuhlaa 4 € askiin. En tiedä enää miksi poltan. Ennen se oli merkki siitä ettei minulla mene hyvin. Nyt en enää tiedä.

Se punainen valo on otettu pois kerrostalon ikkunasta. Tajusi kai asukas ettei vielä ole joulu. Kumpa saisin joulufiiliksen tänä vuonna. Se oli kerran kaunista kuin junassa lapsi alkoi laulamaan joululaulua. Oli ulkona pimeää ja juna muuten hiljaa. Kaunis hetki elämässä - muistan sen aina.

aina.

13.11.2002
Hauskahko päivä jolloin opin jotain uutta

Leikin Googlella. Kirjoitin sanan 'huora' ja sitten sukunimeni. Se löysi upean lauseen tarinasta 'kylmästi' "..En pelleille tälläisillä asioilla. Mä teen sen ja tahdon kertoa sinulle että mä rakastin sua silloin, Saatanan huora!.." Tiedän mistä se johtuu. Automatisoidut palvelimet jotka päivittävät itsestään sisäänsä internettiä, ne kaahaavat tekoälynsä voimalla ihmiskunnan tietoa ja viisastuvat. Internet on jo elävä koska sillä on oma elämä. Puhelinlangat laulaa.

Tämäkin sanat löytyvät joskus irtonaisena otsikkona Googlessa. Tätä sanaa ei ole muualla netissä. Tämä on oma koe. Sana on Tokrasinen audeumeuselum.

Mietin että löytääkö google tulevaisuudessa nämäkin sanat: piiskaa, anna mulle. Todennäköisesti hakusanalla 'piiskaa pahula' Sama se.

Innostuneena aiheesta katsoin Googlesta kännykällä mitä löytyy hakusanalla 'mielisairas pahula' No teksti takapenkki.

Se siitä pahasta pedosta joka turmelee vielä ihmiskunnan - internet.

S-marketista ostin tänään banaania ja mehua. Kassalla minua palveli se silmälasinen tummatukkainen nelikymppinen + 6 vuotta. Minulla ja tällä +6:dellä ei ole vielä mitään väliä. Annan rahat, muutama sana eli hinta euroissa. Mutta tilanne muuttuu. Joskus toivotan hyvää työpäivän jatkoa ja katson seuraamukset. Tänään tultuani kaupasta joku mies - jos katsoitte marienhoffia niin se oli Bastianin faijan näköinen - halusi yleisöpuhelimien vieressä lainata kännykkää. Vastasin etten omista sitä samalla kuin se alkoi soimaan. Siis tunsin värinän, puhelimeni on aina äänettömällä. EIKÄ SE OLE NOKIA! siis se toimii.

14.11.2002
Toinen hauskahko päivä jolloin unohdin sen mitä eilen opin.

Mutta kaiketi, jos aivoihini on luottamista, ne palauttavat sen tiedon takaisin huomenna eli tänään kuin päivitän nettipäivistä jota voidaan lukea kuin kaikki tämä on menneessä aikamuodossa.

Mennyt aikamuoto. Helsingin rautatieasemaa ei ole katettu. Huomenna käväsen Helsingissä. Vaihdan Pendolinoon jossa ostan itselleni kärrymurkinaa ja kahvin. Kahvin pitely ettei se kaadu 156 kilometrin tuntivauhdissa kuin typerän näköinen juna kolisee ratapihalla - se on suoritus.

Näitä kannettavia tietokoneita näkee junissa. Kaipa ihmisten täytyy käyttää ihmenettiä kaikkialla. On pakko koska on pakko. GPRS kuljettaa saastaa heidän koneisiinsa. Kyllä osa siitä saastasta lyötyy - myönnän - tästäkin koneesta. Internet kaatuu joskus ja se on varmaa. 200 asteroidia matkalla kohti maata. Tälläkin hetkellä.

Sain tietokannan valmiiksi. Koostin tiedot CD-kokoelmastani. On niitä ainakin 150 kappaletta ja ehkä 6000 kappaletta. Suomi on siitä kiva kieli että on monta samaa sanaa jotka tarkoittavat samaa. En kuitenkaan kieli täällä niillä edelleenkään heistä jotka kuuluvat elämääni lähemmin kuin ventovieraat.

Koska viimeksi olet sanonut jollekin että hän on loukannut sinua?
Koska viimeksi olet sanonut jollekin että hän on kaunis?
Koska viimeksi olet suututtanut mielisairaan?
Koska viimeksi olet tavannut itsesi eilen?

Kysymyksiä joita kaikkien olisi kiva joskus miettiä. Mutta minua väsyttää nyt. Tämä jää viimeiseksi merkinnäksi. En enää milloinkaa kirjoita tätä päiväkirjaa 14.11.02. Tämä päivä ei tule koskaa uudestaan - ja kun tulee 1000 vuoden päästä olen todennäköisesti kuollut. Niinkuin sinäkin! Aivan! Olet tuhannen vuoden päästä kuollut, et elä enää eikä kukaan muista sinua.

Eli omaan synkkään tyyliini lopetan tämän merkinnän. Mä pidän/rakastan tätä synkkää mustaa: Minä lähden nyt nukkumaan pois tästä päivästä. Hyvästi 14-11-2002

17.11.2002
Poltetaan vaan kaikki eurot, teinirakkaus on ruostetta.

Luulin ensin sotatilan tai lento-onnettomuuden tapahtuneen, mutta joku on näemmä halunnut ilotulitusta. Mukava tietää että euroja palaa turhuuteen, turhuuteen joka väärien tietojeni mukaan edesauttaa otsoniaukon syntymistä.

Tosin mukava näköinen oli tuo kerrostalon seinä, aivan kuin joku olisi yrjönnöt sen rakennuksen päälle - sekunnin täysin vihreänä oli tämä seutu. Luontoäiti tehnyt ensin siitä vaarallisen liukkaan joten miten olisi ulkoilmatapahtuma? Tulin taas junalla. Samassa junas oli joku nuoripari - koko ajan käsi kädessä. Rakastavaisia. Power of love is teh power of VOMIT.

Mutta tuosta tuli mieleen kehittää kertomus kyvystä tunkeutua toisten mieliin ja saada ne tekemään jotain radikaalia. Kuten siinä tapauksessa pikajunassa Turkuun. Se poika nukkui ja täytyihän sitä silloinkin pitää käsi kädessä. Se jonasi siihen tyttöön kuin missäkin kauniissa rakkausrainassa. Telepatia ei toiminut, en saanut heitä eroamaan. No hyvä tietää että se tapahtuu aikanaan. Kyllä aika hoitaa..

Mutta helvetti! Se olisi niin mukavaa olla todistamassa eroa. Olinhan minä yhtä kerran mutta se oli oma. Tosin jämsässä, heh, kuulin kyllä riidan. "ETHÄ SÄKÄÄN OO OTTANUT PILLEREITÄS" lapsi tulossa, kuinka kaunista. Alaikäisiä. Kyllä se rakkaus ja luottamus toiseen. Yhdessäolo ja parisuhde on hyvää asiaa, mutta

Kuten Tupla-patukassa lukee; Miksi tyytyä yhteen?

Miksi tyytyä todellakin yhteen? No naiset ainakin tuntuvat hyödyntävän sitä neuvoa. He leikkivät miesten tunteilla ja sitten hylkäävät. Taikka sitten sairastuvat mieleltään ja myrkyttävät lapsensa mielialalääkkeillä

En tidä mistä tämä vuodatus alkoi mutta tiedän tasan mihinkä se loppuu. Miksi - MIKSI SEN noin AINOAN KERRAN KUIN MINÄ TEEN TÄLLÄ LAITTEELLA KOULUTEHTÄVIÄ NIIN.. WinWord; Ohjelma on suorittanut laittoman toiminnan ja se lopetetaan. muistipaikka 000000F ja 00000003 ristiriidassa.

Se ei ollut ensimmäinen tietokoneen aiheuttama harmi minulle. Minun piti mennä Intercityllä koska junamaatti, eli ATK-pääte josta lippuja saa ehdotti vain ja ainoastaan sitä. En olisi halunnut mennä "Hyvät matkustajat, olemme aikataulusta valitettavasti 10 minuuttua myöhässä.."- junaan. Ja jos se tietokone ei olisi sitä ehdottanut niin Riihimäellä ei olisi tarvinnut pelata peliä ; juokse tai myöhästy. Sehän on sitä että kuinka hyvin väistät huippunopeudessasi esteitä, eli toisia ihmisiä.

Kiitos, LITELINE siitä että kaaduit. Kiitokseni on se että sammutan sinut taas elottomaksi kasaksi piitä, muovia ja rautaa. Juokossa on myös arvometallija joita en jaksa luotella.

18.11.2002
?

Olin internetissä, tavoitin sivun jolla oli linkki minun sivulleni. Siellä oli toinen linkki. Päädyin sivulle jolla oli vieraskirja. Sivu oli hölmösti laadittu joten annoin sivujeni URL:lin ja viestiksi panin kysymysmerkin.

Kerta siitä tuli minun mielestäni loistava palaute, niin ajattelin otsikoida tämän viestin sillä. ? kertoo kaiken mitä halusin sanoa sen kotisivun tekiälle joka oli joku tyttö.

Minua palveli tänään 4 asiakaspalveliaa ja yhdelle heistä näytin kieltäni vain siksi että olisi suomessa nainen joka taatusti muistaa minut. Ja sitäpaitsi tein sen vain piristääkseni hänen päiväänsä. Se female näytti tarvitsevan sitä. Piristyi hän ja naurahti. Nauraen sanoi kolmekymmentäkahdeksan euroa ja viisikymmentä senttiä.

Tein löydön suuresta tavaratalosta - Järvenpään Prismasta - Cd Paradiselost. Kadonnut paratiisi, esetomiini, Florida. Hyvää musiikkia.

Hän tuli myöhässä tänään. Hän oli ollut poissa ja hän meni istumaan taaimmaiseen pulpettiin. Sen toisen puhelin soi ja se pelästyi sitä. Ne kaksi olivat poissa, kuten yleistä. Mutta yksi poistui keskuudestamme. Ja siitä eräästä oli tulossa kovaa vauhtia fanaatikko.

3 riviä paljastuksia joita kukaan ei voi tulkita. Kaikki 4 riviä on tapahtunut oikeasti juuri tänään. Lisää joskus. Mulla menee hyvin?

20.11.2002
Pysäyttäkää aika! 5:05 20.11.2002

Olen vain noin kolmenkymmenen päivän päässä siitä kuin olen itsestäni liian vanha. Kaikki vanhenee ja se tieto että elämä muuttuu - tulee suuri suru kun vanhimmat ja rakkaat sukulaiset ovat kuolemassa vanhuuteen. Onneksi on vielä aikaa sen kaksikymmentä vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtumaan kuolemia.

Omanikin?

Yksinäinen potentiaallinen sana saattaa järkyttää. Ei, en suunnittele mitään.

I life behing of perfect mask. I hide the true for everyone. I do belive that it's easyer me to say this in english: I can't promise nothing. I dont know what the future prings. Or is there happier tomorrow to me? Will i kill my self? Suicide - beutifull word. But it never happened. Not again.

Huomaan kirjoittavani virheellista englantia. Miksi se on suomeksi niin vaikeata sanoa? Lopetan valittamisen koska kaikki on lopettaneet välittämisen tästä merkinnästä.

Yritän piristyä ja kertoa kevyttä. Miksikö tuli raskastakin? Minä olen vain minä. Vaikka jotkut yliääniset ääliöt ovat internetissä kertomassa kuinka pitäisi kirjoittaa niin en niistä välitä, minulla on oma tyyli kirjoittaa. Tyyli jonka ei tarvitse välittää suomen kieliopin säännöistä.

Näemmä sitä sataa lunta ulkopuolella ikkunan. Lupasihan mikkiään rutisteleva sääprofeetta lumituiskua. Junaliikenteelle ongelmia kovasta tuulesta. Paljonko yksi kaksikerroksinen intercityvaunu painaa? Jos tuuli yltyy ja kaataa sen. entä jos uuli repii kaikki Helsingin katot ja heittää ne Tallinnaan? Onko se verovapaata rahtia?

Minua palveli S-marketissa nainen. Ihmisille on kiva valehdella - varsinkin jos ei tunne heitä. He jotka pysäyttävät minut kysyäkseen tai vaatiakseen jotain. En tunne sympatiaa niitä kohtaan. Mutta kyllä minä autan jos joku lapsi on eksynyt vanhemmistaan. Vanha trauma pakottaa.

Lumituiskua 20 metrin tuulessa. Mukava päivä tiedossa. Ihan totta.

minua ei kannata rakastaa, jos on kerran rikkonut minut.

21.11.2002
Eteläinen suomi hukkuu lumeen.

Tuli eilen puheeksi niiden nuorien ihmisten kanssa, joiden ryhmässä minä olen, että kirjoitanko minä heistä tänne? Se sotisi periaatettani vastaan..

videonauhurini poisti kasetin pahan äänen kera, menen katsomaan.. ..ei nauhasalaattia kuvapäillä. Se Jäi vilkuttamaan 'AJASTUS'. Eihän se kone muuta voi.

..että kirjoitanko heistä tänne? Se sotisi periaatettani vastaan, etten kirjoita ihmisistä nimillä. Mutta voin kuvailla heidät tänne kerta ne tänne haluavat. Ikähaarukka on 16 - 26 vuotta.

Minä edustan sitä 26:tta. Minusta se nuorin - hän haluaa oppia uusia asioita ja päästä eteenpäin elämässään. Kellään heistä ei taida olla yhtä rankkaa taustaa kuin allekirjoittaneella. Kai he kaikki, omalla tavallaan, tahtovat päästä eteenpäin ja selvitä elämässään, hankkiutua vanhemmiksi saaden lapsia, rakastaa sen 12 vuotta kumppaniaan ja sitten pettää heitä. Ja sitten saada avioero. Tai sitten viettää koko elämänsä yksin. Saada alkoholiongelma tai mielenterveys sellainen. Ehtivät he vanheta, nauraa ja itkeä. Saattaa vanhempansa hautaan kun niiden aika on kuolla. Surra sitä ja päästä yli. Kyllä nekin nuoret vanhenevat, muuttuvat ryppyisiksi ja kaljuiksi. Ja sitten lopulta kuolla pois. Elleivät toisin päätä. Elleivät ehdi lähteä jo nuorina. Ei sitä koskaan tiedä.

Se ryhmämme nuorin - tyttö - elää munkin jälkeen, ellei kohtalo tai hän itse toisin päätä. Kyllähän sitä he nyt - kuin ovat nuoria ja koko elämä edessäpäin niin nyt heillä on täysi oikeus iloita ja opiskella itsestään parempia ihmisiä. En tunne heistä ketään kohtaan suuria tunteita. En antaisi omaa henkeäni jotta joku heistä säilyttäisi omansa jos tulisi panttivankitilanne. Kukapa antaisi henkensä sellaisen ihmisen puolesta jonka on tuntenut vain muutaman kuukauden. En rakasta heistä ketään.

Tietty se järkyttäisi jos joku heistä kuolisi - on sentään joku luokkahenki olemassa. Eli siinä kerroin ja tuhlasin yhden merkinnän pohtiakseni ja kirjoittaakseni heistä sivullani.

Internetissä on 160 miljoonaa ihmistä, heistä 6 osaa lukea tätä tekstiä. En kaipaa muita 154 miljoonaa ihmistä.

22.11.2002
Kylmä, tapaturmaaltis aamu.

Eilen nautin telesioni katselusta. Kotikatu. Mimmi kuoli. No se Teemu siinä olikin jo liian onnellinen. Käsikirjoitettiin nainen ulos sarjasta. "Hyvää yötä, rakas" loistavat viimeiset repliikit. Sarja muuttui parempaan suuntaan. Nyt saa seurata tuskaa. kaksosia odottanut nainen kuoli. Ville Keskilä on hyvä näytteliä. vai näytteliJÄ - sama se, kuka näistä kieliopillisista asioista on fanaattinen. No ehkä hermoromahduksen partaalla ollut äikänmaikka vuonna 2005.

Siis saa seurata tuskaa.. Mukavaa.. Mikä saatana minusta on tullut?

"Opettaja, qwerty varasti mun penaalin"
"Opettaja, qwerty puristi mua ******stä"

luokassa tapahtuu. Mutta kuten sanoin joskus jossain mutta ehkä täällä - en ala vielä koskaan paljastamaan tapaturmia.

23.11.2002 yöllä
Eraser - is symbol of my life

Aivan totta. Pyyhekkumi, eli eraser - symboli elämälle. Täydellinen. Se on tavara jolla pyyhitään virheet pois ja joka kuluu kuin sitä käyttää sekä jos sitä käsittelee kovakuoraisesti - se hajoaa käsiin.

Palokunnan tikasauto, Ambulanssi, 3 poliisipartioa joista neljäs tämän talon takana. Siis mitä helvettiä? Tämä otti sijaa täällä seitsemän aikaan. Nainen tuli naapuritalosta ulos kantaen lastaan. Perjantai-illan uhoa oli kaiken takana.

Kiva kun täälläkin päin välillä on säpinää. Lähdenkö nukkumaan?

24.11.2002
Kaupunki sumussa.

Aijemmin minä sanoen kerroin ettei näytössäni ole kuolleita pikseleitä. Kannettava kone siis, No tänään minä huomasin ensimmäisen sellaisen. Se teki itsemurhan. Sen pikselitoverit sanoivat sille "älä sammu!" Se ei kuunellu heitä vaan simahti.

Osuitus siitä ettei mikään ole ikuista. En minäkään, ei internet, ei Suomi tai Helsinki. Kaikki tuhoutuu joskus. Tai disabloituu väliaikaisesti kuten FTP yhteys palvelimeen. Se jälkimmäinen onkin huonoa sillä en kykyne päivittelemään sivujani nyt kuin tämän kirjoitin, päivänä jolloin minun tietämystäni testattiin että onko minusta mihinkään.

Opiskelijan piinaviikko on koeviikko. Viikko jolloin eteen annetaan paperia ja kielletään käyttämästä kännykän laskinta.

Kohdallani mielestäni parjäsin hyvin, mutta tulevaisuus ottaa minulta kyllä pois sen tunteen. Luotin aivoihini. Saa nähdä kannattiko se.

Hesarissa oli kokosivun ilmoitus; Tervetuloa jouluiseen Myyrmanniin. Tule ja ylläty iloisesti.. Jotenkin ilmoitus haisee. "Tule ja ylläty iloisesti"

Kokonainen kaupunki EI olisi tahtonut yllättyä vähemmän iloisesti.
Minun kai pitäisi mennä paikan päälle jotta se jotenkin minuun vaikuttaisi. Näin ne kuvat lehdissä ja televisiossa. Ekasta TV-uutisesta ajattelin haastateltavan taustalta näkyvästä mainosvalosta - Aijaa, sielläkin on RAX.

26.11.2002
Se oli pikä sumu

Ulkona sataa vettä satamalla. Ja tänään taisin jotenkin tuhota kaiken. Oli Meillä oli koulussa videoitu esitelmäpitoharjoitus. Ne ihmiset ovat nuoria joille kerroin tästä melankoliasta jota kirjoitan. Kysyttiin että olenko käyttänyt tätä ryhmää teksteissäni mallina? Tietty niissä joissakin olisi aihetta kirjoitelmiin. Oikeastaan ketään ei kiinnostanut. Yritin olla hyvä esiintymään. Ylihuomenna se tuotos näkyy televisiosta oikein videokanavalta.

Se oli aika pitkä sumu joka järvenpäätä - ja taatusti muuta pääkaupunkiseutua piti otteessaan jonkin aikaa. Kahvilassa ukot valittelivat kosteudesta. Asemalla näin miten eräs nainen otti uutislehti satasen, luki sen ja laittoi takaisin siihen typerännäköiseen jakelulaatikkoon. Sitten kuin juna tuli - se kyseinen nainen otti uuden lehden mukaansa. Helvetisti järkeä. No kyseessä olikin nainen.

Nyt 22.13 ulkona sataa vettä. Sataisi edes vaihtelun vuoksi verta. Tai vaikka maitoa. Vaikka luonto on ihmeellinen niin taivaalta ei saa suomessa kuin vettä kaikissa muodoissa.

Olenko onnellinen? Mitä se onni muka on. Jotain tavottelemisen arvoistako. Minun 25 vuottani alkaa olemaan liian täynnä. Täytän kohta 26v. Nordea minua siitä muistikin ilmoittamalla että alle 26 vuotiaan etu uudistuu.

Johdonmukaista..

28.11.2002
Kukaan ei toivottanut onnea minulle - kokeeseen.

Olen todetusti opiskelia jonka tämä päivä lähti suunnattomien pettymyksien ja kadotuksien, häviämisien kautta huoneeseen jossa minua odotettiin. Kaikki katsoivat tuliaa kun hän olisi ollut väärässä paikassa. Niihän se olikin, väärä kerros koulurakennuksessa - punatiilisessä talossa.

Suunnattomat pettymykset sekä koettelumukset. Suru-uutiset internetissä sekä ne väärinkäsitykset. Hyvä on, selvennän asiaa.. Siis nukuin herätyksen ohi. Olin laittanut kellon soimaan - kuten minulle on tullut outona tapana tavaksi - puoli neljä aamulla vain sen toivossa että minulla olisi heräämishetkellä inspiraatio tehdä loistavaa tekstiä.

Kadotus, joka tapahtui tänä päivänä - ja joka vaikutti elämääni. Piti kulkea väsyneenä pitkä matka tuulessa ja ventovieraiden tervehtiessä minua. Unohdin matikankirjan tähän huoneeseen ja se piti tulla hakemaan.

Häviämiset. Me ihmettelimme että missä muut ovat? Olemmeko jääneet jostain suuresta ja mielenkiintoisesta paitsi tai ovatko he vain lähteneet tulematta takaisin. He olivat, muu luokka, auditoriossa huumevalistuksessa. Minulla on oma huumevalistus -

Kuolemanrangaistus voimaan sellaisille joilla aivot toimivat hyvin mutta siksi tuhoavat ne aineilla. OK - poltanhan itsekin röökiä. Ehkä pitää muuttaa asennettaan..

Niin he olivat auditoriossa kuuntelemassa poliiseja ja eivät tulleet milloinkaan ennen ruokatuntia takaisin luokkaan.

Loppupäivästä oli koe. Se tunne että onnistui jossain on upean rauhoittavaa ja stressivapaata. Kunnes tulee arvosana. Kait se on hyvä - uskon aivojeni sisältämän tiedon olevan oikeata.

Minua odotettiin å - tunnille.

29.11.2002
Turpaanlöynti elämältä

Minut hylättiin, tai siis kokeeni. Ja huomenna saa kaksi koetta takaisin. Tässä vaiheessa minä en odota liikoja. On yksi koe - matikasta - luokka arvioi osaamistaan sillä että povattiin hylättyjä kaikille. Kaikki olivat ihailtavan itseironisia. Näin itseni televisiossa tuntematta sitä miestä. Puhuin vakuuttavasti harrasteestani - kirjoittamisesta. Puhuin ihmisille vaikka tiesin etteivät he kuuntele minua. Eihän heitä kiinnosta. Tai mistä helvetistä mä sen tiedän? Kysymällä?

Lausuin sanan 'itsemurha', kaikki olivat hiljaa. Aivan kuin olisivat lakanneet hengittämästäkin. Tai mistä mä sen tiesin. Teksti tuli suoraan inspirovisoimalla. Joo, kyllä sen huomasin - kirjoitin sanan väärin mutta oikestaan mitä väliä sillä on? tai onko sillä mitään väliä että on tälläinen kuin minä joka ei osaa kaikkea.

Jaa että hylätty. Jotenkin minulla ensimmäinen ajatus siitä kaunolla kirjoitetusta sanasta oli se, että tapan itseni - minusta ei ole mihinkään. Tosin kielsin sen heti minuutin jälkeen. Enhän minä saa masentua uudelleen. En tahdo sitä ja eikä sitä kukaan muukaan tahdo. Kaikki pitävät minusta.

Tosin se pöytä ruokalasssa jos on muuten tyhjää niin se täyttyy viimeiseksi. Taasko se ala-asteen liikunnantunti taas. Jonkin on pakko valita minun seurani vaikka me kaikki - melkein kaikki - olemme aikuisia.

Tässä en jaksa patistaa itseäni enää tänään mihinkään. Whats is love kysyy haddaway mp3 tiedostona. Miksi se mulla on? Siitä tulee mieleen se aika kun olin hoidossa ja siellä ollut tyttö josta en tiedä että onko hän enää elossakaan vaiko tappanut itsensä. Ne on näitä muistoja joita ei jokaisella olekaan.

Tosiaan olin televisiolaitteessa, samanmerkkisessä ja mallisessa kuin siellä laitoksessa. Salora. VäriTv. Televisio on rankka laite. Varsinkin kuin on pelleillyt kameran edessä vuonna 1991 ja sitten se filmi näytetään koko luokalle ja sitten pilkataan siitä minua. Noniin.. Kuin tämä trauma aukaistiin niin onkin aika nukkua. Minua väsyttää. Toivottavasti aivoni muodostavat mukavan unen nähtäväkseni.