Ne korkeat kerrostalot Tikkurilassa, rautatien varressa..

Siinä on isot parkkipaikat talojen ja rautatien varressa. Monet ihmiset ohittavat tuon paikan, he varmaan pitävät sitä maamerkkinä siihen, että Tikkurila tulee kohta ja pitää vaihtaa junaa. Tosin jos juna on tosi täynnä, niin ihmiset käyttävät edellistä seisakkia, Hiekkaharjua, vaihtamisen maamerkkinä. Palataan niihin keltasävytteisiin kerrostaloihin. Yhdessä niissä, sen kahdeksannessa kerroksessa, keittiössä oli radio auki. Kiss FM:n juontaja oli kovin tohkeissaan jostakin tärkeästä kissanristiäisistä joka oli hänen mielestään maaliman paras juttu. Tuota lähetystä ei kuuneltu, se soi vain taustalla kun mies hermostuksissaan tarkkaili rautatietä. Siinä jälleen kulki lähijuna. joka pian pysähtyisi ja päästäisi ihmiset ulos ja joku heistä oli se heidän tuleva vieras.

Näihin aikoihin oli Julius luvannut saapua. Maire oli olohuoneen puolella - yhtä rauhattomana kuin miehensä, mutta hieman eri syistä. Julius, hänen veljensä, tulisi kyläilemään tänään. Hänellä ja Paulilla oli ilmeisesti jotain yhteisiä salaisuuksia. Salaa nainen oli miettinyt toisinaan, että mitä hänelle jätetään kertomatta. Nyt tämä odottelu oli käynyt hermoille ja siksi Maire pelasi pasianssia kannettavalla tietokoneella. Hänen sormistaan oli kosketuslevylle tullut muutama pisara hikeä kun hän ohjasi sitä peliä. Maire siirteli kortteja ajattelematta mitään stragediaa voittaa peli. Viimein hän sai kyllikseen ja sulki näyttökannen. Pauli oli tullut keittiöstä ja nyökkäsi naiselleen merkin, Julius on tulossa. Maire tiesi että, tänään hänen on jossain välissä selvitettävä Juliukselta, että mitä Harrille oikein tapahtui?

Mies mustissa farkuissa ja nahkatakissaan käveli asemalta kohti sisarensa osoitetta. Tänään hän ehkä kertoisi Mairelle sen, mitä Pauli oli tehnyt. Tosin oli tapahtumassa mukana niitä todella lieventäviä asianhaaroja, kuten viha ja mustasukkaisuus. Tietenkin hänkin jännitti hivenen tuleva vierailu Mairella, muttei antanut kenenkään havaita sitä itsestänsä. Paulilla ja Juliuksella oli tapahtuneesta herrasmiessopimus. Mairelle ei kerrota koskaan totuutta siitä, että mikä tapahtui sillä viimeisellä eräretkellä. Mutta viime viikolla Pauli oli soittanut ja kertonut, ettei enää jaksa elää valheessa. Mairen on saatava tietää tapahtunut!

Harri oli ollut Mairen ensimmäinen seksikumppani ja sitä kautta naisen ensimmäinen poikaystävä. He erosivat sen takia, kun Harri petti Mairea toisen pojan kanssa. Se oli vain kokeilu toiselle puolelle ja Harri tahtoi palata Mairen luo tuon jälkeen. Mutta nainen ei ymmärrettävistä syistä tahtonut sitä. He kävivät sen "ollaan vaan kavereita" -keskustelun ja pysyivät kavereina. Asetelma, jossa naisen ensimmäinen poikakaveri on pelkkänä "kaverina" kuvioissa mukana, on tuomittu epäonnistumaan jossain vaiheessa, jos entisiä tunteita aletaan virittämään henkiin.

Pauli meni takaisin keittiöön ja sulki radion. Joku naisartisti lauloi "anna mulle ne vastaukset" No, tänään se saisi ne vastauksensa. Saisi sitten katsoa, että vietetäänkö tässä asunnossa enää tälläistä elämää, vaiko ei. Mies sulki radion ja alkoi miettimään tätä hetkeä. Kuinka sen parhaiten hoitaisi ohitse? Nyt kaikki muuttuisi. Paulin syväsondauksen omiin tekoihin keskeytti ovisummeri. Julius oli tullut. Pauli meni painamaan ulko-oven auki ja pian sen jälkeen Julius olikin jo heidän eteisessään. He kaikki kolme yrittivät peittää äsköiset ajatuksensa kevyeen smalltalkiin. Olivatko junat myöhässä? Hieno sää siellä. Se oli eteinen, mutta olohuoneessa he vaikenivat. Maire meni keittämään kahvia jättäen miehet kuiskimaan keskenänsä, jotten nainen kuulisi. Keittiö kun oli se viereinen huone.

"Pauli. Oleks nyt varma, että me kerrotaan Mairelle siitä?"

"Kyllä, mä en enää kestä tän peittelyä. Hänen on saatava tietää."

"Mut sehän oli onnettomuus, ei murha. Mä oon kelaillut sitä monta kertaa. Et säkään voi kyllä sanoa, ettet olis funtsinut seurauksia - jos tuo kertoo eteenpäin."

"Niin.. senhän se voi tehdä. Mutta me kerrotaan se nyt Mairelle mitä tapahtui. Entäs sä, Julle? Otko varma tästä?"

"Kyllä.."

Julius lopetti lauseen, koska Maire tuli takaisin. Hän kyllä kysyi, tilannetta keventääkseen, että mitäs salaisuuksia täällä puhutaan selän takana? Johon miehet vastasivat että vain kuulumisia kerrattiin. He jatkoivat tilannetta kertomalla kuulumisiaan, aivan kuten mitään pahempaa ei olisi tulossa asettuen istumaan olohuoneen seurustelunurkaan siten, että kaikki näkivät toisensa. Kolmioon.

Tilanne oli tapahtunut jo vuosi sitten kollismaalla, kun he: Pauli, Julius ja Harri olivat olleet vuotuisella vaelluksellaan Kuusamon metsissä - se oli tapahtunut. Tämä perinne oli syntynyt kun oli selvinnyt että he kaikki harrastivat vaellusmatkoja ja erämaataitoja. Syvällä keskellä ei-mitään sitä vain alkaa nuotiolla kertoilemaan vaikka mitä. Sitä kautta Paulille oli selvinnyt se, että Harri oli styylännyt joskus aikoja sitten Mairen kanssa.

Ensin Pauli oli hyväksynyt asian - se tapahtui paljon ennen häntä. Mutta Harrin heittäessä tuota asiaa päin naamaa vielä seuraavana päivänäkin, oli Paulilla naksahtanut päässään. He olivat syvän rotkon huipulla. Harri ihaili kuilun syvyyttä kun Pauli oli tuupannut tämän alas. Rotko päättyi noin 15 metriä alas kiville. Harrin huudon lakattua äkisti, oli tullut hiljaista. Julius oli nähnyt mitä tapahtui ja oli nyt pelokkaana. Erämaassa kun voi tapahtua vaikka mitä ja se voidaan selittää onnettomuudeksi.

Pauli katsoi vierelleen tullutta Juliusta suoraan silmiin ja sanoi:

"Julle, tästä et sitten puhu eteenpäin. Tämä oli onnettomuus."

"Mä en nähnyt mitään.. Mutta kerro silti, miksi sä sen sinne tuuppasit? Mairen vuoksiko?"

"Kyllä.. Julle, nyt meidän pitää sopia että tästä emme puhu kenellekään. Oletko mukana, vaiko pitääkö mun tappaa sutkin?"

"Olen mä mukana. En mäkään siitä Harrista paljon välittänyt."

"Meidän kai pitää ilmoittaa tästä onnettomuutena."

Tuon jälkeen he lähtivät katsomaan, että mitä Harrista oli jäänyt jäljelle. Päästyään rotkon pohjalle oli selvää, ettei siitä enää ihmiseksi olisi, He panivat toimintasuunnitelmansa toisen vaiheen toteen. Hätääntynyt puhelu luonnonsuojelualueen vartioille: Yksi meistä putosi rotkoon! Se kuoli! Apu saapui paikalle kohtuullisen nopeasti, Harrin jäänteet kerättiin ruumiskassiin ja koko seurue vietiin helikopterilla pois paikalta - keskeltä ei mitään. Matkan ajan Pauli ja Julius näyttelivät hyvin järkyttynyttä olemalla hiljaa ja katsomalla vain eteensä. Perillä puiston pääportilla heiltä otettiin tarkemmat tiedot ylös. Minne raadon voi lähettää? Pystyttekö ajamaan autolla vaiko kuljetammeko teidät lähimpään kaupunkiin? Pauli kiitti mutta sanoi että kyllä he lähtevät omin neuvoin takaisin kotiin.

Matkalla he sopivat paremmin, etteivät koskaan kertoisi Mairelle totuutta siitä, että mitä tapahtui Harrille. Nainen saisi olla vain siinä uskossa, että Harri eksyi heistä ja käveli harhaan. Se olisi totuus.

Nyt oli aika kertoa totuus. Miehet olivat sopineet siitä koska vuoden kuluessa oli tullut selväksi, etteivät he kykenisi peittelemään näin suurta salaisuutta. Nimittäin Pauli oli alkanut näkemään painajaisia Harrista, joissa tämä oli tullut ruhjoituneena sängyn viereen ja tuijottanut häntä silmiin. Juliuskin oli nähnyt samankaltaisia painajaisia tapahtuneesta, joten nyt oli aika saada omatunto puhtaaksi.

Maire, meillä olisi sinulle asiaa joka ei voi enää odottaa. Se Harrin kuolema, se ei ollut onnettomuus - Minä tuuppasin sen sinne rotkoon kuolemaan.

Naisen ote kahvikupista irtosi ja matolle jääneet kahvikupin jäännökset saivat olla yksin. Nyt ei siivottu. Tilanne oli ahdistavan tunkkainen. Miehet tarkkailivat naista ja vaihtoivat hermostuneita katseita.

"Te valehtelette! Ette te ole voineet tehdä sellaista! Pauli, et sinä voisi olla niin julma!"

"Kyllä tämä on totta mitä tässä puhutaan. Mutta nyt onkin kyse siitä, että mitä tämän jälkeen tapahtuu? Me Jullen kanssa ei taatusti mennä poseen - joten.. Mitä nyt? Erotaans me nyt, vai?"

"Pauli, mä en tiedä vielä mitään. Tahdon tietää enemmän mitä tapahtui? Miksi?"

"Tiedät varmaan psykiatrisena sairaanhoitajana sen, että jos sitä vain saa tarpeeksi vihaa aikaan, niin sitä voi tehdä mitä vain. Niin tapahtui siellä Kuusamossa mulle. Mä tyrkkäsin Harrin rotkoon. Miksi et kertonut, että Harri oli se sun eka?"

"Mä en halunnut menettää sua"

"Mutta entä nyt?"

Kysymys ikäänkuin jäi leijumaan ilmaan. Kukaan ei puhunut mitään, katseet sanoivat enemmän. Maire katsoi Paulia suoraan silmiin hakien jotain merkkiä siitä, että tämä osoittaisi edes jotain katumuksen merkkejä. Koska niitä ei näkynyt, niin nainen teki päätöksensä. Hänet oli kasvatettu rehelliseksi.

"En pysty antamaan tätä teille anteeksi. Julius - voisitko lähteä nyt, mä soitan sulle sitten myöhemmin."

Maire katsoi Paulia taas silmiin ja kääntyi takaisin veljensä puoleen jatkaen.

"Mä ilmoitan sinulle silloin uuden, tilapäisen osoitteeni."

Pauli ei enää käyttänyt sanoja, hän nappasi takkinsa eteisestä ja poistui Juliuksen mukana asemalle. Maire jäi yksin itkemään. Hän tunsi että nyt pitää soittaa Harrin perheelle ja kertoa totuus kuolemasta. Kerta ilmeisesti se oli Pauli, joka työnsi Harrin kuolemaan ja Julle ei todistanut tapahtumaa, joten veljelle ei koituisi harmia. Pauli kylläkin joutuisi vankilaan murhasta, mutta voisiko hän sitä tehdä miehelleen? Nainen siirtyi keittiöön miettimään sitä oikeata ratkaisua. Kyseessä voisi olla lieventävä asianhaara kuten tilapäinen mielenhäiriö tai kompastuminen.