ÄLÄ KIROILE TÄÄLLÄ!

Missä sitten voisin kiroilla?

ET MISSÄÄN, KOSKA KIROSANOJEN LAUSUMINEN TÄSSÄ VALTIOSSA ON VASTOIN HYVIÄ TAPOJA!

Mikä tämä maa sitten on? Missä ei saa kiroilla, koska se on hyvien tapojen vastaista?

EMME VOI PALJASTAA SITÄ TIETOA SINULLE KOSKA SE ON ARKALUONTOISTA TIETOA!

Ja niin se alkoi, suuri matkani jossain mistä en tiennyt mitään - mutta mistä oikeastaan oli päästävä pois. Järkeni tuhoutuu pieniksi palasiksi, joiden sieluista sikiää uusia palasia, joiden murusista lankeaa uusia palasia ja kaikki ne palaset ovat siruja siitä - mitä ennen olen ollut. Tämä kaikki pelottaa minua hyvin paljon, sillä minua uhataan kaikkialla minne minä olenkaan matkalla. Siksi tahdon kirjoittaa teille, arvoisa haiseva presidentti - jotta voisitte jossain sekasikiön aivoissanne armahtaa minut varmalta kuolemalta. Minua siis vaivaa tauti, joka saa suuni laukomaan luokkauksia kaikille niille tahoille - joiden armoilla minä olen.

PYYNTÖ HYLÄTTY! OLKAA HYVÄT JA POISTUKAA KIRKKAANPUNAISESTA OVESTA, JOSSA ON SINIVIHREÄT KARMIT JA KELTAINEN OVENKAHVA. TÄMÄ ON KÄSKY!

Presidentti kaivautui takaisin lattialaattojen alle, josta hän oli ilmestynyt kuin aave. Hänestä hohkasi kaikkien viattomien lapsien kyynelvirta. Jotenkin minä tunsin, että hän voisi olla avun tarpeessa. Sain sen käsityksen - että tämä maa pitää häntä vankina. Siksi hän varmaankin sekoili tuon harmaan oven värityksellä - mutta annan sen asian olla omassa arvossaan. Minua ei kiinnosta pelastaa tämän maan presidenttiä, koska en tunne häntä.

MUUKALAINEN, PYSÄHDY TAI SINUT ELIMINOIDAAN!

En toteuttanut sitä toimintasuunnitelmaa, jonka käskijänä toiminut - ilmeisesti tämän maan armeijan edustaja - tahtoi minun tekevän. Aloin juoksemaan kohden sitä keltaista ovea. Samassa kuulin takaani hirvittävän räjähdyksen. En kääntynyt katsomaan taakseni - kuulin vain äskeisen armeijan edustajan kauhunhuudot. Olin jo ovella ja avasin sen. Paineaalto pamautti oven takanani kiinni. Olin tullut vihreään huoneeseen, jonka seinät valuivat ektoplasmaa. Huoneessa oleva ilma alkoi sulattamaan kehoani. Huusin tuskasta, mutta ääneni loppui ennen aikojaan. Aloin huutamaan kirosanoja - jotka ensin pysäyttivän muodonmuutokseni ja sitten peruivat jo tapahtuneen. Ovi aukaistiin, siitä tulvi valoa sisään. Sokaistuin. Sisään astui tumma hahmo, joka sanoi minulle:

ÄLÄ KIROILE TÄÄLLÄ!