21:52 30.10.2008 - kun vain alkoi kirjoittamaan jotakin lopettamatta virtaa vasta kun oli pakko.

Jos sitä vain aloittaisi kirjoittamaan jotakin, muttei lopettaisi sitä kesken. Ei - vaikka idea tai ajatus päässäni lopahtaisi ja joutuisin poistamaan jo kirjoitetun tekstini. Ja vain sen vuoksi, että se alkaisi tuntumaan turhalta. Mutta jos vain kirjoittaa.

Ulkona on sää. Sää on sateiseksi muuttuvaa koiranilmaa. Säätiedoitus sanoi säätä koiranilmaksi ja ilmaisumuoto "koiranilma" on kyseistä säätä halventavaa. Siis että sade olisi pahasta ja auringonvalo hyvästä. Vaikka auringosta voimme saada ihosyövän ja sadevesi puolestaan ylläpitää elämää yllä. Joten mitä hittoa.. sama se.

Näin meidät aivopestään tajuamaan se asia, että sade olisi paha ja kirkas sää hyvä. Säälittävää, oikeastaan. Kukaan ei tahtoisi olla märkä. Onko se vain mukavuudentahtoista tarkoittamista siinä tapauksessa että väsyneet aivoni eivät enää jaksa sepittää loistavaa lausetta loppuunsa. Mutta kuitenkin - asiassa pysyen. Alkaa marraskuu. Lappiin ne ennustivat pakkasia, etelään ukkosia.

Myrskyrintama kulkee maamme yli tänä yönä. Raaka raskas sade katuja lakaisee.

Sää. se ei ole illuusio.

Kuinka saada järjestö aikaan jolla voisi ohjailla ihmisiä? Ensin pitää kerätä oikean tyyppisiä ihmisiä yhteen, perustaa kerho tai sitten vain ystävystyä jonkun kanssa - joka on yksinäinen. Antaa hänelle täysi syy luottaa sinuun ja olla kaikessa tukena. Näin ruokitaan ihmisen luonnollista sosiaallista käyttäytymistä. Kun joku on ystävällinen sinulle, niin sinä pidät hänestä.

Minulla olisi tästä loistava teoria, mutta nyt ei tule mitään. Koska lupasin vain kirjoittaa tekstiä suoraan - lopettamatta taukoihin, niin ajatuksia vain katkeilee. Jotenkin mieleeni tässä vaiheessa tuli kuva Jokelan junaonnettomuudesta. Seuraava kohde alituntani antamissa diossa on viimeöinen uneni, jossa kolasin lumikolalla tyhjiä pulloja.

tyhjä on esineen sisällä silloin, kun se ei sisällä mitään muuta kuin ilmaa. Mutta se ei siis ole tyhjiö, sillä ilmanpaine luhistaisi esineen kasaan jos se todellakin olisi tyhjä, jotenka kaiken mitä on olemassa, niin sen pitää sisältää ilmaa.

Tässä vaiheessa ajatukset ja teot, tuntemukset ja ajatusvirta - alkaa tökkimään lailla jolla on väistämätöntä se, että tämä teksti tulee loppumaan pian.

Onko se surullista?

Kysymys jää ilman vastausta, aivan kuten tämä lause jää ilman pistettä