Terälehdet. Noi julmat kasvikunnan edustajien siemenet.
Ne kehittyvät ja muuttuvat olioiksi ja kuten madot syöpyvät norsunaaraan kärsän läpi kysymättä lupaa. tulevat ja keräävät maitopurkkeja, joilla on pyhimys status. Koska iso kirja on sanonut niin. Tänne vie tie, jolla varrella on kukka joiden väli on tarkalleen 165 millimetriä. Joidenkin kukkien väri on sininen, joidenkin taas keltainen.
“Sinisten ja keltaisten kukkien välin on oltava tarkalleen 666 millimetriä ja punaisten ja valkoisten 192.34 millimetriä!”
Sanoi meidät pysäyttänyt Hemuli.
“Arvon Hemuli. Mistä olette noin varma tästä asiasta?”
“Koska minä olen kaikkein kaunein Hemuli.”
“Asia selvä. Hyvää päivänjatkoa teille.”
“Hyvä päivänjatko on vain käsite jolla peitetään omaa seksuaallista suhtautumista kukkien terälehtien värikkyyden eroavaisuuksiin.”
Jätämme osiksi hajoavan Hemulin pohtimaan hänelle rakkaita millimetrimääriään. Tahdomme pois tästä laaksosta, jossa tapaamme vain silinterihattusia, valkoisia ja alastomia olentoja. Joillakin heistä on punavalkoraidallinen esiliina ja nämä yksiköt kutsuvat täysin alastomia olentoja pojikseen. Meidät yllättää harmaa olio, jolla on kaksi lautassilmää ja suu näyttää suorakulmioiden riviltä.
Tämän uuden olennon jälkivana on pelkkää jäätä. Paikalliset mymmelit kutsuvat tätä otusta nimellä BOOGIEMAN. Sillä he uskovat että tämä on noussut kuollesta, tuleva rankaisemaan eläviä ja kuolleita hemuleita. Mielestämme he ovat mielisairaita pikkuolentoja.
Sen vuoksi me jatkamme matkaa ja potkimme jalkojamme verille purevat mymmelit pois. Tapaamme möhköfantin, joka odottaa puhelua siitä - että pääseekö hän Selasale myymälän iltakassakoneeksi. Syystä että hän tykkäisi todella kovin siitä - että joku työntäisi lippaan hänen sisään.
Me poistumme hiljaa johonkin tekosyyhyn vedoten paikalta.
Olemme kirottujen laaksossa. Jossa tapaamme uuden silmälasipäisen Hemulin. Tämä on keksinyt avaruusraketin. koska meillä ei ole muita vaihtoehtoja poistua laaksosta - niin tarjoudumme koekaniineksi kyseisen raketin koelennolle.
Ahtaudumme puiseen härveliin. Kuuluu mymmeleiden ja BOOGIEMANIN huutoa. Ne tulevat lähemmäksi. Silmälasipäinen hemuli ehtii painaa raketin laukaisunappia - ennenkun hänet syödään elävältä.
Raketti nousee ja pääsee avaruuteen joka on vain ulottuvuuspeili. Sen kautta päädymme kuusimetsään lähelle Juupajoen taajamaa pirkanmaalla.
Täällä vastaamme tulee puhuvia merimiesasuisia ankkoja sekä sinisiä kärpässieniä. Ne alkavat tanssimaan.
"Taidamme olla hukassa."
Sanoi meidät pysäyttänyt Hemuli.
“Arvon Hemuli. Mistä olette noin varma tästä asiasta?”
“Koska minä olen kaikkein kaunein Hemuli.”
“Asia selvä. Hyvää päivänjatkoa teille.”
“Hyvä päivänjatko on vain käsite jolla peitetään omaa seksuaallista suhtautumista kukkien terälehtien värikkyyden eroavaisuuksiin.”
Jätämme osiksi hajoavan Hemulin pohtimaan hänelle rakkaita millimetrimääriään. Me taidamme olla hukassa. Mutta Sepen sisällä on lämmin olla, jos ei sen suden mahahapot haittaa menoa.