suutelema


Suutelisin sinua kuten rotta, sivelisin hiuksiasi kuten ruosteinen teräsharja. Hyväilisin sinua, kuin silppuri. Rakastaisin sinua kuin mielisairas, koko valtion etsintäkuuluttama henkilö.

Olet kaunis kuin kukka. Sinun tunteesi ovat palava kynttilä sielussani etsimässä kaasuvuotoa. Sinun äänesi sanoo sanoja, sinun kätesi hakevat apua. Sinä olet suuri rotta, jonka tarkoitus on olla viihdyttäjänä autiolla saarella kera vessapaperirullien.

Me teemme niistä lautan ja pääsemme pääsiäissaarille. Jättäisin sinut sinne ja matkaisin lautalla joulusaarelle tapaamaan joulupukkia. Sillä hän toteuttaa kolme toivomusta kun häntä hieroo.

Jatkan matkaa kuitenkin. Hieroin väärää joulupukkia ja hän suuttui. Olisi pitänyt kosketella patsasta. Hän kyllä toteutti kolme toivomusta, mutta ne olivat hänen omiaan. Nyt lauttaani jahtaa USS SANTA lentotukialus. Se ampuu minua poroilla.

Silli sinivalas tulee apuun ja ottaa minut mukaansa Mariaanejen hautaan, jossa me menemme naimisiin. Hän tarjoaa minulle puolison että asunnon samalla. Voin asua hänen sisällään.

Löin seinään naulaa saadakseni hääkuvamme näkymään, mutta seinästä alkoi syöksymään verta. Asuntoni alkoi vääntelehtimään ja huutamaan tuskasta. Sanoin Silli sinivalaalle, että tämä on vain sisäistä vedenvuotoa. Ei sen suurempaa.

Aloin nousemaan pintaan Silli Sinivalaan kanssa. Tein hänen kylkiluusta veneen ja lähdin Australiaan pakoon virkavaltaa, joka syyti minua sinivalaan murhasta, vaikka naulasin vain seinään naulaa.

Tullessani Sydneyhyn, Harbor Bridge huomasi minut ja hyppäsi pois paikaltaan tervehtimään minua. Mä ratsastin sillä erämaahan jossa olimme onnelliset. Suutelimme. Harbor Bridge ja minä.

Onnemme loppui lyhyeen, Sydneyn Oopperatalon tulessa hakemaan siltaa takasin. Kaupunkilaiset eivät oikein tykänneet kun silta lähti pois pomppimaan. jäin yksin. Ystävällinen Kenguru tuli siihen, ja mä pääsin hänen pussissaan kolmen hehtaarin metsään, jossa karhu, sika, kani, pöllö ja aasi tervehtivät minua. He kaikki vaan pelkäsivät uutta rakastani, Möhköfanttia.

Joten lähdimme paratiisitielle. Jossa näimme rusettipäisen ankan rähjäävän merimiesasuiselle ankalle. Oli vanhempi ankka, joka sukelsi rahoissa ja hänen onnenrahansa oli möhköfanttini mieliruokaa. Kävimme syömässä sen, jolloin vanha ankka suuttui.

Yllätyin kun rakkaani, möhköfantti muuttui kanssa ankaksi, joka oli noita. Hänellä kuitenkin oli varis, jolla lensin pakoon. Varis ja minä rakastuimme ja tulimme suureen kaupunkiin, jossa oleva suuri patsas ei tykännyt rakkaudestani varikseen, vaan astui alustaltaan pois. Astui Variksen päälle ja heitti kainalossaan olleen kirjan mereen ja nappasi minut syleilyynsä.

Hän esitteli itsensä Statue of libertyksi. Ja sitten kertoi:

“Suutelisin sinua kuten rotta, sivelisin hiuksiasi kuten ruosteinen teräsharja. Hyväilisin sinua, kuin silppuri. Rakastaisin sinua kuin mielisairas, koko valtion etsintäkuuluttama henkilö….”
lue jatkoa!