08.05.2020
Nyt eikä 15 päivä

Tuossa äsken luin paikallislehdestä, että vanha ala-asteen opettajani on kuollut.
Tietenkin siinä tuli pieni kupru tähän päivää. Äkkiä ja yllättäen, avasin vain lehden
ja siinä se uutinen oli. kaiketi tässä muistoja pitäisi kirjoittaa sitten.
Ensinnäksin hänen lausuma hokema, jolla hän yritti saada meidät lapset
tekemään tehtäviämme - oli NYT, EIKÄ 15. PÄIVÄ!" Se on jäänyt muistiin hyvin.

Toinen muisto taitaa olla se, kun meille opetettiin kuinka paljon on yksi miljoona.
Meille annettiin ruutupaperia, joiden jokaiseen ruutuun merkittiin piste ja sitä tehtiin kauan.,
kunnes miljoona on täynnä. Tein sitä joskus ihan välitunnillakin.
Kaikeiti se jonkun sortin projekti se oli .

Kyllähän sitä nyt tietää, että sen ajan opettajat alkavat olla jo vanhoja.
Onhan siitä jo 30 vuotta aikaa. Tai mitä siitä nyt saattaakaan olla - ei tähän
hätään nyt mitään laskinta viihti ottaa käyttöön.

Otin paukun hänen muistolleen. Tämän kirjoitin mökkiläppärillä,
liitetään jsokus nettipäiväkirjaksi.
kaiketi tämä tästä, ainahan se vähän aikaa tuntuu surulliselta,
kun kuulee tuntemansa ihmisen kuolleen.

05.05.2020
kaiketi tästäkin selvitään.

onhan tämä maailma mennyt vähässä ajassa piloille.
Kyllähän mä aina oon tiennyt, että vuonna 2020 tapahtuu jotain pahaa.
Vuosiluku kun on sen uuden tulevaiduuden kuva. Eli aina tuntunut kaukaiselta
tämä vuosi ja nyt se on täällä - koko maailma poikkeustilassa. Mikään ei ole kuten ennen.
Ei voi vapaasti mennä. Edes viemään roskia ulos. Kosket porrashuoneen kaiteeseen ja ovenkahvaan
ulko-oven luona. Niissä voi olla virusta, sun pitää desinivoida kätesi.

Menet kauppaan. mitä siellä pitää tehdä ensiksi?`Desinivoida kädet.
Tuntemattomat ihmiset ovat nyt vaarallisia. Tahdoo pitää ne 3 metrin päässä itsestään.
Inhon tunnetta, kun joku tulee liian lähelle. Tätä tää nyt on. ihmiset ovat kuten tämä korona
olisi ohi ihan vuoden päästä. Tapahtumia siirretään, jo ostetut liput toimmivat kyllä ensi vuonnakin.
Ei enää voi järjestää 10 vuoteen yli 500 ihmisen kokoontumisia. Tai edes sadan ihmisen.

Kevät kuitenkin on tullut ja kesäksi tämä muuttuu. Itse olen turvassa pysynyt.

Turvassa.

Joo, kotimaa meni sellaiseksi, että on pakko hakea turvaa omalta maalta. Mökillä kirjoitettua tämä,
oudompi näppäimistö saattaa tuottaa kirjoitusvirheitä. .
Joutsenet lensivät tuosta äsken yli. Linux asennettu. vanha läppäri tomii. tietokone siis. Samahan se millä kirjoittaa.
Telia päivitti matkapuhelinliittymäni datapaketin rajattomaksi. Usb jakaa nettiä.

Eli teknologiaa. Muttei se mitään. Hyvä vaan, että voi jotenkin kirjoittaa tuntojaan. Musiikki soi. Kuulokkeista, kännykän
kautta. Siinähän se mun netti on.

Kunhan nyt poikkeusaikana voi jollain tavalla olla kun kotonaan. täällähän mä olen ollut aika tiiviisti, vanhan äitini apuna.
Ja nyt kun kesä alkaa tulemaan, niin asiat ovat helpottunut. Sulan veden aika on aina hyvä.

Ei tartte kantaa vesiä. Mielelläänhän mä sen tein. Oma elämä pauselle ja auttamaan vanhempiaan.

Mitä on niistäkin enää jäljellä.

koronan jälkeinen maailma? - On täysin erilainen, mitä oli se maailma, jossa elimme.

30.05.2020
Kesä alkaa olemaan täällä taas.

Tervasin puuveneeni tuossa keväällä ja nyt sen sai vesille. Puuveneen hoito - se on hallussani. Tietoa, jolle ei tällä hetkellä ole jatkajaa. Isä sen mulle opetti aikoinaan ja vielä se 50 vuotias veneeni pystyy pinnalla. pääsee kohta mato-ongellekin.

joutsenet lensivät taas yli, mökin terassin kulmassa kaksi pääskystä pitää kohta kotiaan. Elämää maalla. lehmät juoksivat navetalle kun on ilta-lypsyn aika. Sitten siihen tulee sellainen tankkiauto, maitoauto viemään maidot meijeriin.

Se taisi olla niin, että kun maito tulee lehmän utareesta - niin se menee suljetussa tilassa siihen saakka, kun avaat ostamasi maitotölkin kotonas. Näin ainakin muistelen asian olleen.

Kaiketi se tieto on peräisin siltä ajalta, kun sitä hygieniapassia suoritin.

“Tallennettu driveen” lukee näytöllä. Kirjoitusalusta siis google docs.
Tarkoittaa vain sitä, että voi huolettomasti krijoitella, tallennus toimii joka sanan jälkeen. Tai se tallentaa jokaisen merkinlyönnin jälkeen. Tietokone akulla, joten jos se kaatuisi - niin en menettäisi mitään. Tallennettu.. Hyvä. Ei paniikkia nyt jaksaisi tuosta ,ettei teksti tallentuisikaan.

Kesä on nyt ja ulkona hieno valoisa yö. Täytyy joskus vain myös nukkuakin, vaikkei malttaisi. Suodella yöjärvellä. Tapahtuu ensi viikolla. Luonto kun on hieno latauselementti itselleen.

NYt ei lennä ylitse edes lentokoneita paljonkaan tuon koronan takia. Voi olla kuten ajattomassa ajassa. Vene näyttää vanhalta ja järvimaisema on luonnon osalta sama kuin vaikka 20 vuotta sitten. Valokuvaan mä kuitenkin siellä. Pikkudigikameran akkulaturi on kateissa, joten kaverilta sain pari sen vanhaa älykännykkää - jotka ohjelmoin pelkiksi kameroiksi. Pari vuotta vanhoissa kännykkäkameroissa kun on tehoa.
Kaiketi ne auringonlaskut olisi kiva kuvata, vaikka joskus olin sitä mieltä - että kun oli hieno auringonlasku, eikä minulla ollut mitään laitetta kuvata sitä - niin ajattelin et tallennan sen aivoihini. ja nyt kun suljen taas silmäni, niin näen parit sellaiset hienot auringonlaskut. Se kun ruskotti koko taivaankannen täydeltä.

kaiketi sitä olen jo hävinnyt tämän sodan tätä nykyteknologiaa vastaan. Tämäkin tietokone, jolla nyt kirjoitan on yli kymmenen vuotta vanha, asensin siihen vain uudeksi käyttöjärjestelmäksi linuxin. ubuntu.
Laite liitettynä älypuhelimeeni, johon operaattorin puolesta tuli rajaton netti. Ja usb nettijako tarkoittaa sitä, että älypuhelimen omaa nettiä voi käyttää, eli tarkoittaa tällä hetkellä spotifyä.

Toisaalta onhan se nyt hyvä, että on toimiva kirjoituskone itselleni. Jos joskus tekstejänikin pääsen muokkailemaan.
Aina toimiessaan. Hidas tietokone, mutta sentään tietokone.

07.06.2020
Nappauksia normaalista elämästä.

Kaipolassa avattiin tuossa viime viikonloppuna uusi ravintola satamassa, kävin kavereiden kanssa nauttimassa ravintolasta, maisemista ja live-musiikista. Kuten joskus ennen vanhaan.. Tässä ei ole paljon päässyt ihmisten ilmoille.

Sitten jatkot olivat pitkästä aikaa joen rannan nuotiopaikalla. Elämää. Ja jälleen tapahtui itselleni murtuminen isyysjutuista.

Puhe kääntyi lapsiin ja perhe-elämään, ja tunsin että alkoi tulemaan pala kurkkuun. ..pitkästä aikaa.. Ne tunteet kun vain hautaa pinnan alle, mielen järven pohjamutaan. Sieltähän ne pintaan sitten nousivat, täysin tahdosta riippumatta. Piti siinä sortuvalla äänellä sanoa, että mä meen nyt vähän tonne kauemmaksi.

No tulihan siinä taas itkettyä sen isyystunteiden aiheuttaman surun tähden. Sille ei vaan voi mitään, kun ne tunteet alkavat kuplimaan tajuntaan - niin se on sitten menoa. Oli kiva ilta, ja sitten kävi näin. Mutta sitten kun aikani itkin ja ystävät lohduttivat - tunne meni taas pois. Ääni ei enää sortunut vaan aloin taas korjaamaan kait meidän nuotiota ja puhumaan illan kulusta.

En vain tykkää yhtään näistä tunteista, saisimpa ne joskus laantumaan pois. Se on kuin yrittäisi kahtasataa kulkevaa junaa saada pysähtymään heti. Suojamuurit menevät palasiksi ja sitä vain hajoaa hetkeksi.

Asia korjaantui kuitenkin taas petollisen eheäksi. Ne tunteet ovat kyllä siellä jossain, kuten vain odottamassa hetkeä - jolloin tulevat taas pintaan.

Kai sitä joskus turtuu toistuviin murtumisiin, ettei niitä enää tulisi. Toinen keino olisi viettää enemmän aikaa vaikka ystävien lasten kanssa.

Se siitä asiasta taas..
Oli normaali elämää ikäväkin.

Vaan..

Elämä avautuu hiljalleen normaaliksi, koska niin tahdomme. Mutta virus voi yllättää vielä. Näin pandemia-aikana. yli 500 ihmisen kokoontumisia ei saisi olla, Helsingissä oli 5000 ihmisen joukkokokoontumien senaatintorilla - yhdysvalloissa tapahtuneen tapauksen vuoksi. Tuolla ravintolassa taisi kyllä olla lähemmäksi kait 300 ihmistä koolla. Eipä niitä paljon miettinyt. Oli vain kivaa pitkästä aikaa.

Vaikka sitten tapahtui mitä tapahtui, mutta se on vain osa mun elämää.

Asia laitettu takaisin pohjamutiin.

17.06.2020
näihin väreihin kait taivaanrannan maalari lopetti

Taivaalla taas oli mahtava auringonlasku. kävin soutelemassa, tervasinhan sen veneen tänäkin vuonna. Tuossa pari päivää sitten hajotin vasemman käden peukalon laiturirempassa. Tuli verta aika lailla, mutta nyt alkaa olemaan parempi. Tätä kirjoittaessani lyön näemmä välilyönnin juuri sillä sormella. Pientä kipua koen joka sanavälissä.

Joten jatketaan. Suomi palasi poikkeustilasta tuossa eilen. Kattoo sitten jos joskus tässä uskaltaisi itsekin mennä ihan Helsinkiinkin. Tuossa syksyllä on suunnitellut kaverin synttärin siellä. Onhan siellä sitä väkitungosta kaikkialla. Ennen sitä siellä on vain varonut, pitänyt normaalia varovaisuutta yllä varkaiden yms. varalta. Mutta nyt se voisi olla ihan se suojatiellä tuleva normi-ihminenkin jolta sen tartunnan voisi saada. Mutta toisaalta tässähän kävin jo tilaisuudessa, jossa oli paljon ihmisiä koolla.

paluu kait siis normaaliin pitäisi tapahtua.
siellä on väkitungosta. mökin pihalla vain joku musta pieni eläin juoksi.
On kesäyö. Mittari näyttää +22c Olisin ulkona, mutta siellä on hyttysiä tosi paljon.
oli siis tänään taas ihan mahtava auringonlasku. taivas oli mahtavana. Talvea varten valokuvia kesästä. Kerta tekniikkaa on siihen.

Vaan vanha puuvene, tehty joskus 1960 luvun lopussa. Omalla työlläni vielä kelluu ja toimii. Eipä sille muita korjaajia olisi. Tuntuuhan se hienolta. Mä upotin sen tullessani kotiin järveltä. siis turpoamaan. Nämä hellekelit kuivattaa liikaa puuta ja jo vetta pitänyt vene alkaa vuotamaan. Siellähän se on matalassa vedessä laiturin vieressä.

Juhannus on kohta. Ja samaten kesän ensimmäiset ukkoset. Järvi olisi ollut kyllin lämmintä uimiseen, mutta pitää varoa tätä sormea. Juu.. sormea, jolla mä oon lyönyt kaikki tämän tekstin välilyönnit.

Että nää kesäyöt ovat valoisia! Eipä tässä malttaisi mennä nukkumaan, mutta kyllä sen tässä tekee. ulos? Siellä on hyttysarmeija mua vastassa. Vaikka olisikin lämmintä. Luonnossa on nyt paljon elämää. muurahaisia, ja muita hyönteisiä. Kalastaminen pitäisi kohta aloittaa. mato-onkiminen.

Jep. sormi näytti aika pahalta, muttei sitten ollutkaan. Kuten radio rockin toistamassa hyvän mielen biisissä lauletaan “always look the brith side of life” Olisi se voinut olla oikean käden peukalokin ja se olisi haitannut enemmän. kehoni kyllä korjaa itsensä.

27.06.2020
taatusti se toinen lämpimin yö aikoihin.

järven pintalämpö +26c ja kello on keskiyö.

Tässä välissä oli maalarinteipattava tietokoneen tasohiiren päälle ensi vuonna vanhentuva työturvallisuuskorttini. Kas muistanut, että kun kirjoittaa, niin sormet voivat tahottoman komennon aiheuttaa.

Tai äsken .. kuten maalata vahingossa kirjoittamasi tekstin ja sitten poistat sen kun kirjoitat lisää.
työturvallisuuskortti.. _Nyt sen funktio on turvata tämän tietokoneen fyysinen turvallisuus.

Meillä on mökillä automaattiset valot, syttyvät liikkeestä. Nyt äsken katsoessani ikkunasta ulos, selvisi se - että miksi ne ovat tässä syttyileet itsestään.

Meillä on jäniksiä pihassa. nyt lokki lensi ohitse. Luonto on ulkona ja on lämmintä! +20c vartin yli keskiyön. Ainoa asia mikä estää sinne menemisen ja kesästä nauttimisen - on hyttyset. Niitä on tänä kesänä paljon.

Kävin suotelemassa taas. Joltain mökiltä kuului sellainenkin huuto kun uimaan mentiin. Kuten vesi olisi jotain viisitoista-asteista, vaikka se on kauttaataan vähintään +19c ja toi lämpö varmaan olisi järven tulojoessa.

Alkoholilla on osuutta asiaan. muttei se mikään paha asia ole. kunhan pitää rellestyksen ja lapset erillään.

kuuntelen tässä samalla the doorssia. Riders on the storm. Tykkäsin kappaleesta jo kauan ennen, kun koulussa opittiin englantia. Kertoo sen, että kappale toimii vaikkei kieltä ymmärtäisikään.

tässä siis olen soudellut joka päivä jo viikkojen ajan. Täytyy sanoa, että se tekee hyvää käsissä. Ja vene on se vanha puuvene, jonka oon itse kunnostanut jo monta vuotta peräkkäin. Mato-onkikausi kohta on aloitettava. Tää kuivuus vaan on vienyt madot, mutta ennusteissa oli - että sateita tulossa.

Päätän tämän nyt tähän, koska juuri äsken sain oudon deja-vu kokemuksen tai muiston siitä , että joskus olisin aikaisemminkin teipannut työturvallisuuskortin kiinni kannettavan tietokoneen tasohiiren päälle.

Tuossa on kuva tilanteesta, joka ei toistu. Pilvet tekivät naaman taivaalle iltaruskotuksen aikaan.

30.06.2020
kuvasuhteen peijaisia

Tuossa se 4:3 kuvasuhteen näyttö hajosi. Siis vanha neliö. Nyt sitten tietokoneessakin on laajakuvanäyttö. Onhan siitä jotain hyötyä, kait. Vaan palvelut - kuten blogger - joista isommassa näytössä oliis hyötyä.. No ne pitää pilata muka uudella käyttöjärjestelmällä. Niinhän aina.. Vaan nyt tietokoneeni näyttää hienommalta, mitä onkaan. Saamani pöytämalli on valoilla pilattu. kotelo on täytynyt muokata ilmastointiteipillä paremmaksi - ettei aina kirkas sininen valo paistaisi silmiin. 9 euron helvettipaikastahan toi on saatu, siksi ei pahemmin kiinnostanut - minkälaista konetta ne mulle värkkäs. oikeastaan mielenkiintoani tietokoneita kohtaan, siis siihen rautaan - mitä on kotelon sisällä.. Siellä mä hiljensin sitä.

No toimii kuitenkin. Tämän kesäkuun olen ollut aika tiiviisti maalla, mökillä. Käynyt soutelemassa iltaisin kameran kanssa ja saanut hienoja kuvia. Ohessa yksi.

Kohtaamisia voisi kirjoittaa. Siis tarkoitan kun katsot juokkoliikkennevälineen ikkunasta tai ikkunaan. Kuten Helsinki, Kallio.

Olin spårakoff ratikassa. Viereen
ajoi tavallinen raitiovaunu, siellä oli kyydissä yksi tyttö. Tahdon paremmin uskoa sen, että hän hymyili tain minun takia, ei sen pubiratikan. Punainen nähtävyys.

Toinen tapahtui Jyväskylässä. Yliopistonkadulla. Se tyttö.. tämä tapahtui joskus kaksituhattaluvun vaihteessa. Hän kertoi tietävänsä, kuka kasvatti pilveä Jyväskylässä. Mutta kuitenkin. Olin linja-autossa ja häntä kuljettanut bussi
pysähtyi liikenteen mukana minun bussini viereen. Sama penkkirivi. Minä istuin oikealla, hän vasemmalla. Välissä vain kaksi bussin ikkunaa ja hymy
tapahtui. Sillä kertaa se oli ihan minusta johtuen. Ei liikennevälineestä.
Taitaa näitä olla vielä yksi, kun olin junasta poistunut ja morjestin tuntematonta,
joka oli siinä junassa. Hänkin hymyili
nättejä muistoja.

28.07.2020
Kohteena tulevaisuus

Monesti olen ennenkin pohtinut tulevaa maailmaa. Nyt meillä on esimerkiksi kahvinkeittimiä, jotka katkaisevat itse virtansa tietyn ajan kuluttua. Se on turvallisuustoiminto, joka yleisesti hyväksytään ja useat tahtoisivat kahvinkeittimiinsä käyttöön. Niin on nyt, mutta tulevaisuudessa laite, joka sammuttaa itse itsensä, eikä sitten ole mahdollista käynnistää itseään uudelleen..

Onko se rinnastettavissa sitten itsemurhaan? Masentuneita kahvinkeittimiä? Kohta nekin kytketään nettiin, jotta käyttäjä voi kätevästi käynnistää Suomessa olevan kahvinkeittimensä ollessaan vaikka Australiassa. Koska se on mahdollista. Ja siinä käytettäisiin sovellusta.

Sovelluspelleily alkaa menemään jo liiaksi. Kännykkäsovelluksella, maksat ruokasi, avaat kotisi oven ja säädät vaikka ikkunaverhoja. Uutena hölmöilynä on sovellus, jolla seuraat hengitystäsi.

Pitäsi tarkkailla hengitysmalleja, jotta eläisi paremmin. https://tracyalston.com/breathe-in-mind-on-app/ Kaikenkaista turhaa.

Kuten auto, joka vetää ovenkahvansa sisään - kaiketi ilmanvastuksen minimoinnin vuoksi. Ok, entä kun mekanismiin tulee vikaa ja se ei toimi? En kerro tässä autonmerkkiä, sanon vaan että nimellä Nikolai on osuutta asiaan.

Onnettomuustilanteessa autoon ei pääse sitä rikkomatta. Toisaalta liikenneonnettumuudet vähenevät paljon, kun autoihin ei pääse sisään ei niin varas kun omistajakaan.

Sivu paholaisen päiväkirjasta. Kyseessä siis yhtyeen CMX musiikki. Noita sovellustyhmyyksiä ja muuta teknologian uutuuksia voi katsoa youtubekanavilta https://www.youtube.com/channel/UC17Uwo5BkSTtGVbOkywJ7_Q (Future tech),

https://www.youtube.com/channel/UC6H07z6zAwbHRl4Lbl0GSsw (Techzone)

Osa aikas jänniä, mutta monessa tapauksessa on mukana myös joku turha sovellus. Ikäänkuin kännyköiden muistitila olisi rajaton.

Tuossa pari päivää sitten maan ohitti suurehko asteroidikin, ei vaan osunut.

Ei osunut tähän maailmaan, joka nyt mennyt hajalle. Korona ei nyt kaiketi tappava sairaus ole monille, mutta kuuluu uutisissa kerrottavan - että taudin kokeneiden ruumiissa on tapahtunut muutoksia. Niin aivoissa, kun keuhkoissa. Itselläni on joku ihmeen hengitysvaikeus nenässä, keuhkot hyvässä kunnossa, nenäsumutteella menee ohitse. Ei kai se mitään vaarallista ole..

Tästä maailman tilasta saisi kyllä kirjoitettua tekstejä, siis päivä kun maailma vain petti. Pleksejä kaikkialla, kasvomaskia kohta pitää käyttää kaikkialla ja toisia ihmisiä varottava. Että jos yht'äkkiä jostain kaukoidästä tulisi sellainen uusi musta surma. Tarttuis hengitysilman mukana ja pinnoista.

Olisipa vain fiktiota. Tässä ens kuussa on minun ostettava junaliput Helsinkiin kun kaverilla 40 vuotis synttärit. Ostan ne liput tällä kertaa peruutusturvalla. Tätä maailman tilannetta kun ei voi arvata.

Taivas teki eräänä iltana mahtavasti ja sain siitä valokuvankin. Iltaruskotus kuvassa kulmasta kulmaan. Toinen tässä päivityksessä oleva kuva on päivältä, jolloin isän kuolemasta tuli täyteen 3 ja puoli vuotta. Pilvet tekivät kuten ikkunan taivaaseen.

01.09.2020
Tekoäly dokumentti

Eilen tuli yle areenasta katsottua dokumentti nykyroboteista. alkaa toi tekoäly olemaan todellisuutta. Vaan ei ihan toimivaa. Ohjelmassa seurattiin paria tekoälyrobottia ihan oikeassa elämässä. Oli japanissa yksi asimo-tyyppinen robotti, jonka piti olla seuralainen vanhukselle. Japanin kielen murteita se ei ymmärtänyt ja kun alkoi puhumaan - puhui toisen päälle eikä pysynyt siinä aiheessa, mitä keskustelu oli käsitellyt.

Toinen oli pelkkä pää torsossa, Seuralaisrobotti asuntoautossa. Kyllähän se toimi paremmin, vaan sitä piti ohjata kännykän avulla ja jos kysyi vaikka mitä mieltä tähtitaivaasta ole - robotti kertoi tiivistelmän wikipedia-artikkelista, joka kertoi avaruudesta.

Oli myös infopisteellä toimiva robotti, johon tuli vika. Kaikkien noiden koneiden yhteinen nimittäjä oli se - etteivät ne vielä toimi. Tekoälyrobotin eteen laitettiin kannettava tietokone, eikä se osannut käyttää sitä. Eipä ne robotit vielä pitkään aikaan pysty tähän mitä mä nyt teen. Suljen simläni ja kiroitan näppäimistöllä. Tiesän osapiirtein missä näppäimet ovat, että saan tekstiä aikaan.

Kirjoitusvirheitä näemmä. En ole kirjoittanut näppäimistöllä pitkiin aikoihin ja se näkyy. Mutta silti.. Ihmisaivot ovat vielä toistaiseksi maailman tehokkain tietokone.

hyvä niin.

15.09.2020
Lukuhetken jälkeen.

Luin tuossa sen mun vanhan tekstini "lago morte" Valmistunut vuonna 2013

Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen "masennuksen purku" työ.

Tässä mä luin sen tietenkin pitkästä aikaa ihan ajatuksella ja oivalsin jotain. En tunne olevani masentunut. En ole ajatellu sitä asiaa pitkään aikaan, siis että analysoisin omaa olotilaa. Kaiketi tässä ei ole ollut tarvetta. Isyysjuttujen ylösnousu tuossa kesällä, tänä vuonna kuolleiden rakkaiden sukulaisten muisteleminen.. Ne ovat vain surua.

En siis ole masentunut tällä hetkellä. Vai voisiko olla niin, etten enää muista miten olla masentunut? Se kuitenkin on ollut aika iso pala elämää. Olisiko se sitten muuttunut turtumisen tunteeksi?

Ei. On mulla tulevaisuudelle odotuksia.

Ei kai tässä ole aikaa alkaa masentua. Vuodenaikamasennus on tarpeeksi paljon sitten syksyn ja talven tultua. Tosin tämän syksyn jälkeen taitaa alkaa jo kevät.