| Simo Pahulan nettipäiväkirja Maaliskuu 2008 << Tammikuu 2008 - Huhtikuu 2008
>> |
 Uusin merkintä avautuu tuosta tuoreimmasta Simocamkuvasta |
Tätä
nettipäiväkirjaa ylläpidetty Kotisivuillani
tämän nettipäiväkirjan helppo ohjaus, Kirjoitan, siis
olen. |
|
| Tämän sivun merkinnät: | >> Jännä ajatusvirta | ||
14.03.2008
Ehkä viimeinen.
Tämä nettipäiväkirjani täyttää kahdeksan vuotta ensi kuussa. Elämäni on kait muuttumassa siten, ettei kohta ole aikaa enää kirjoittaa tätä lähes päivittäin. Viime kuukausi oli hyvä esimerkki tulevasta. Tänään on maaliskuun 14. päivä ja tämä on tämän kuukauden ensimmäinen merkintä. Joten ehkä tulevaisuudessa merkintöjen määrä kuukaudessa ehkä tippuu. Olen ottanut tuon Tapiomies - blogini käyttöön vakavemmin. Syy? Koska se on helppo päivittää.
En ole siis lopettamassa nettipäiväkirjaani - vaan merkintöjä tulee harvakseltaan - siis jos muutos elämässäni tapahtuu.
Suosittelen siksi tämän nettipäiväkirjani arkistoa, poimintoja-sivua sekä hakutoimintoa. Siis tänne on tullut kirjoitettua aika laaja valikoima ajatuksiani elämästä ja maailmasta. Toisinaan sitä vaan tulee elämässä asioita eteen, joiden vuoksi pitää raivata aikaa jostain.
Tekstiarkistooni tulossa olevat tekstit? No, mä yritän repiä jostain aikaa - jotta kirjoittaisin ne valmiiksi.
Mutta näin nyt. Tässä vielä otteita tältä päivältä, mutta menneiltä vuosilta.
14.3 viime vuosina:
| Vuosi | Poiminta | linkki |
| 2003 | "..Kesä siis tulossa. Minulla oli miljoona aihetta .." | 14.03.2003 - Kevään merkkejä. |
| 2004 | ".. Lähdin viime perjantaina sellaisella junalla, jolla olin jo pitkään halunnut matkustaa. Kyseessä oli punasävytteinen, pitkä taajamajuna..." | 14.03.2004i - Levotonta
lumisadetta |
| 2005 | "..tänään oli myös se päivä jolloin olin Tampereella, Orivedellä, Toijalassa sekä Jyväskylässä. Mä lähdin aamulla Jyväskylän matkakeskuksesta .." | 14.03.2005 - Pitkä maanantai. |
| 2006 | "..parille talolle voisi tehdä julkisivuremontin. No, Jämsä on Jämsä, vaikka ydinpommilla paistaisi. .." | 14.03.2006 - Sulanut muovilusikka. |
| 2007 | "..Nykytiedon varassa tiedämme, että aurinko nousee joka aamu ja että se on varmaa. Aina ei niin ole ollut, yötä on pelätty ja aamua ylistetty. .." | 14.03.2007 - Musta yö |
Eli tämän nettipäiväkirjan päivityksissa saattaa tulevaisuudessa olla pitempiä taukoja. Suosittelen siksi blogiani jonka löydät tuolta: http://tapiomies.livejournal.com/
17.3.2008
syöksy
Ummista silmäsi, kuuntele musiikkia joka syöksyy kuulokkeisiin internetistä. Mitä sä näet? Voiko äänen eri taajuudet nähdä kuten väreinä tai kuvioina. Tämä systeemi, kirjoittaminen on kuin keinuntaa. Silmät kiinni ja tee tätä - sinulla on uusi maailma päällä. Ajatuksia syöksyy mistään ei minnekään. Sitä vain nauttii äänestä ja tunteesta että toimii kuten kone. Sormet tietävät mitä tehdä, joten silmät kiinni kirjoittaminen on syvästi luovaa toimintaa. Aivokapasiteettia ei kulu näköhavantoiden tulkitsemiseen. Silti sitä jopa osaa korjata automaattisesti lyöntivirheet.
Alitajuisesti sitä vain huomaa väärän liikkeen ja korjaa sen. Mitä mä näen nyt?
Minä näen tai oikeammin tunnen kuvion aivoissani, se on pyörivä soikio, joka pyörii suuren neliön sisällä ja jos se koskee neliön seiniä - niin se tuntuu ahdistavalta. Neliö on suunnattoman suuri - sen mittasuhteiden katsominen, tulkitseminen tässä mielikuvassani - on kuten tuntuisi että lentäisin. tunnen tämän kaiken ja silti kykenen tuottamaan analyysia siitä, mitä tapahtuu. Luon tunneaistimuksista kuten fyysisiä. Pelottava tunne, pitäisikö minun avata silmäni ja huomata että system systeemi alkaa toimimaan epäkunnossa. Pidtematriisi, jolla hoidan sormien liikuttamista - alkaa halkeilemaan jos ajattelen itse sormityöskentelyä liikaa. Ajatus siis häiritsee automatiikkaa.
Avaan silmäni. Kaikki tuntemukset häviävät. Vaihdan musiikkityyliä konemusiikista heavy metalliin. Suljen silmäni ja odotan.
Tällä kertaa ajattelen selvinä kuvina, harmaasävyotoksina tilanteesta jolloin on menettänyt paljon, tilanteesta jolloin ihminen tahtoo vain kuolla pois - vaikka eilen kaikki tuntui valoiselta. Tämä tunne.. Juuri tälläistä mä käytän kun kirjoitan tekstejäni. SE tapahtuu nytkin.. alan suunnitelemaan uutta tekstiä, vaikka tiedän ettei ole aikaa kirjoittaa sitä loppuun. Psykologinen puoli? Ok, tiedossa. Minä käsittelen tiettyjä tunteita näiden mielikuvien kautta, yksityiskohdiksi muuttuu todellisia asioita, realismia. Tahdon tekstejeni olevan todentuntuisia - että tää voisi olla tapahtunut jossain.
Kirjoitan, siis olen. Todella niin. Avaan silmät ja minusta tuntuu hyvältä jostain syystä. Tiedän kyllä syyt miksi minusta tuntuu hyvältä, mutta miksi hitossa mä sitä maailmalle vuotaisin.. Luova ihminen kun olen.
