26.11.2018
Tämä päivä kelikameroin

Uuden merkintäsivun alussa, huomasin - ettei täällä käyttämäni kirjaisin ole yhteneväinen windows10 maailmaan. Tämä merkintäsivu tulee olemaankin se ensimmäinen uudella tietokoneella luotu. Onneksi ohjelma siis vielä toimii, jota olen tottunut käyttämään. Mutta win10 Ei tue bistram veraa. Joten vaihdetaan fonttia. Verdanaksi. Näkee mitä kirjoittaa. Mutta se siitä ja pääaiheeseen.

Suomessa on tänään tähän mennessä tapahtunut 52 liikenneonnettomuutta. Talvi tullut siis.

Nuorgamin parkkipaikalla näkyy lumessa auton jäljet. Hanki siellä näyttää olevan aika paksua. Pakkasta -2c Hangessa siis näkyy kahdet autonjäljet. Ensimmäiset tulleet kellonaikojen 11 ja 19 välissä. Kamera ei ole tänään kuvannut päivällä. Toiset jäljet ovat ilmestyneet kello 20 aikaan.

Itse asiassa - lapin kelikameroissa on ollut tänään päivitystaukoa. Kaikkialta näkyy vain aamupäivää ja sitten iltaa.

Inarissa valkoinen auto on kääntynyt valtatielle neljä kello 10:57 ja sen jälkeen seuraava kuva on kello 19:37

Joten tämä minun ideani ei tällä kertaa lähtenytkään lennokkaasti etenemään. Ei sillä, mitä pienistä.

Sillä noi https://www.kelikamerat.info/kelikamerat/ kelikamerat lapissa on uudistettu. Sieltä tulee laajakuvaa, kunnon kamerakännykän tasosta kuvaa. Rukatunturia kuvaava kamera on mahtava! Siis siellä kun lumetetaan valoissa ja jos sattuu vaikka kuu taustalle.

Enää kelikameratkaan eivät ole nuhjuista kuvaa tuottavia, mitä tässä olen noita seurannut - niin ne alkaa päivittymään isolla kädellä jo paremmiksi.

>> Suomi kelikameroiden kuvaamana eräänä huhtikuun yönä vuonna 15

Siinä oli merkintä, jonka veroiseksi tämänkin olisi voinut kirjoittaa. Tosin se oli aamulla katsottua.

Oli miten oli - tässä tuota linkkiä etsiessäni tuli hyvin paljon selväksi, että mulla riittää töitä näiden kotisivujen kanssa. Fontit nimittäin eivät näytä samoilta vanhoilla merkintäsivuilla, kun nyt. Eri järjestelmä käytössä.

02.12.2018
Uudelleen yritys

Näppäimistössä uudet jalat, taiteltu Postinen-mainos saatasta. Saa ohjauslaitteen sopivaan kulmaan näytön jalan ylle - jotta käsillä on tilaa olla pöydällä. Helpottaa kirjoittamista. Musiikkina jotain katatonista hiljaa soitettuna spotifystä. Uudelleen yritys käyttää kelikameroiden ottamia kuvia tekstin pohjana.

Aloitetaan Enojärveltä, Palojoensuusta. Jollain on siellä ollut tarvetta tehdä U käännös, käyttäen hyväksi bussipysäkkiä. Jäikö anoppi kyydistä? Vai ihan vaimo edelliselle ABC:lle? Tai sitten huomasi olevansa väärällä tiellä? Entä millä radiokanavalla sen ajoneuvon radio oli, joka jätti noi jäljet lumeen kellonaikojen 13:46 ja 14:24 välissä?

Vastaukset saavat olla kysymyksittä ja toisinpäin. Samaista bussipysäkkiä hyötykäytti myös matkailuauto klo 17:16. Mikä oli pysähdyksen syy? Oliko tarvetta käyttää auton vessaa?

Samaa tietä eteenpäin on Ropinsalmi. Siellä on uusi kamera Tornioon päin kuvaamassa tietä. Se myös ottaa selfie kuvia itsestään varjon kautta. Käsivarren kamerat siis ovat nykyään hienompia. Vaan suuri resulaatio ei pelasta sitä, että ne kuvaavat lumisia maisemia. Talvi on täällä taas.

Tänään itse huomasin kurkussani pitkästä aikaa tunnetta, että voisin olla kipeäksi tulossa.

Mutta jatketaan.

Vaan ne uudet kelikamerat kyllä osataan suunnata outoihin kuvakulmiin. Esim Angelissa kamera kuvaa jotain mastoa. Varmaan syy piilee siinä, että kyseinen masto on tärkeä sielläpäin kotimaata. Että voi katsoa kuvasta, palaako mastossa vielä valot.

Saman kameran päiväotokset ovat niinkin tarkkoja, että näkyy tuon tolpan kiinnitysvaijerit selvästi. On siellä valot päällä, joten paikallisetkin pääsevät reagoimaan johonkin juttuihin käyttämällä emijoita - koska kirjoittaminen on nykyään varmaan liian vaikea tehtävä.

Kyseinen kamera on hyvin hiljaisella tieosuudella, mutta kyllä se aamupäivällä on kuvannut jonkun ohimenijän.

Pokan tiekamera ei ollut muuta liikettä kuvannut koko päivänä, kun lumisadetta. Toi Angelin tiekamera vielä on mielessä.

(ja tähän väliin PAKKO HEHKUTTAA kuinka hyvin tää uus kone toimii vanhaan verrattuna. Nopeammin avautui google earth)

Angeli on Karigasniemeltä 64 kilometriä etelään. Syrjäseutua, joten ymmärtää nyt ton kameran sijainnin ja suuntaukset. Niin syrjässä, ettei Googlekaan ole viihtinyt kuvata sitä katunäkymiin.

Oikeata syrjäseutua siis Suomen lapissa. Lähellä siis Suomineidon olkapäätä. Se on läpikulkutie, mutta google ei ole kuvannut siitä n 82 kilometriä.

Komeeta maisemaa vaan sielläpäin. Siksihän tässä joskus toisinaan katselee noita kelikameroita ja googlen katunäkymäkuvia tuolta kaukaa. Siksi koska kaiketi se on jotain kaukokaipuuta.

Eipä tämä tilanne nyt oikein nautittava ole, mutta onneksi Jämsä on kytketty Suomen henkilöliikenne rataverkkoon.

08.12.2018
Olen tässä ollut enimmäkseen kipeänä.

Mennyt aikamuoto. Olen ollut tässä enimmäkseen kipeänä. Mennyt aikamuoto siis tarkoittaa asioita, jotka eivät enää ole tapahtumassa tai ole päällä. Kurkkukivulla se alkoi, sitten tilanne oskuloitui pahaksi yskäksi ja nenän limakalvojen ylitoiminnaksi. Nyt tänään, siis kyseisenä päivänä kun tätä kirjoitan - tilanne on ollut jo parempi.

Flussalääkitys on päällä. Se ehkä selvittää tuottamani tekstiä. Vitaminiina C ja muita vitamiineja napattu. buranaa ja sen sellaista sekä yskänlääkettä. Yhteisvaikutelma noista aineista elimistössäni taisi olla myönteinen ja parantumaan päin mennään. Ainakin helpompi tänään on ollut.

Koska nenäliinavarasto olisi eilen kyllä tuolla valumisella loppunut kesken, käytin vessapaperia. Täys rulla ja nyt siitä yhdessä illassa eilen, meni puolet.

Kuulo tässä vaan heikentynyt taudin aikaansaamana. Normaalia se.

Myös tämä uusi tietokone alkoi oireilemaan. Käynnistys alkoi kestämään puolisen tuntia. Ok. kun sen sain päälle, tarkistin päivitykset, mitä on käynnistys-valikossa. Ei siis käynnistävalikkoa tarkoittanut, vaan tehtävienhallinnan käynnistysvalikkoa. Ei löytynyt vikaa. No sitten laiton eheytyksen päälle ja se oli lääke tälle tietokoneelle. tämä järjestelmä siis vaatii sitä useammin tehtäväksi. Onhan se automaattinen, mutta parempi vetää se itse manuaallilla.

Eli tietokone ja sen käyttäjä kunnossa. Pari päivää syntymäpäivääni.

No mitä viisauksia menneisyyden 08.12 päivämäärät sisältäisivät - koska tällä hetkellä niitä ei kykene säveltämään. Kunhan lääkityksen vaikutus lakkaisi.

-- hetken kirjaa tutkittuani --

Löytyi vain yksi juttu, johon tässä olossani kiinnitin huomion.

"Elämä on epätervellistä, koska siihen kuolee varmasti"

15.11.2018
Karhupatsas ja pihakeinu

Tietä matkataan vähän matkaa eteenpäin ja saavutamme jätekatoksen, jonka vieressä on se tiukka mutka oikealle - liikennemerkki. Siis se suorakulmio, jossa keltaiset nuolet mustalla pohjalla. Käännymme mutkasta ja näemme oikealla punaisen talon. Jatkamme tätä tietä peltoaukeiden ja metsäosuuksien ohitse, kunnes saavumme voimalinjan luo.

Sähkölinja menee suoraan pohjoista kohden. Nousemme tieltä sen linjan yläpuolelle ja aloitamme kiidon eteenpäin.

Tolpat vilisevät allamme hurjaa vauhtia. Yritämme pitää aluksemme linjan päällä, vastaan tulee pieni vesistö ja näemme linjan tekevän mutkan. Voimalinja siis kääntyy vasemmalle, me jatkamme suoraan yli metsän kunnes järvi tulee vastaan. Aluksemme syöksyy veteen, ottaen kimmokkeen sen pinnasta ja hyppäämme ison loikan kohden halkopinoa. Puut lentelevät pitkin pihoja ja keltaisesta talosta tulee ulos suuttuneita ihmisiä.

Pakenemme uutta tietä pitkin. Tulemme tienristykseen. Ai, me syöksyimme jollekin Petäjätielle. Käännymme vasemmalle ja alamme kiihdyttämään vauhtiamme. Vastaan tulee asutuskeskittymä, talot vilahtelevat ohitse ja vastaantulija väistävät meidät ojiin tai vieressä kulkevalle pyörätielle.

Vastaan tulee suuntaviitta: Oulu 241.

Syöksymme viittojen mukaan valtatielle ja vauhtimme vain kiihtyy. Syöksymme kohden teknologiakaupunkia Oulua ja sinne saavuttuamme katoamme kaupungin wlan verkkojen kautta internettiin.

.. jossa vastaan tulee uutisia, joiden mukaan Intiassa apinat purevat vastasyntyneitä ihmisiä ja retuuttavat vauvoja kaivoihin.

Silmien ohi vilisee säätietojakin. Tämä viikko vielä on lämpimähkö.. lämpötilat +5c .. +8c , sitten kylmenee. Yhdysvaltohin ehkä osuu uusi hurrikaani, tai ainakin siellä myrskyää. Tulimyrsky tuhosi Paratiisin. Kaupunki nimeltä Paradise tuhoutui maastopalossa. Uusi normi.

Syöksymme tiedon valtatiellä, kohde on lukittu - muttei sitä meille kerrota. Modeemi jossain ylikuumenee ja sen wlanverkko muuttuu plasmaksi, josta aineellistumme. Aluksemme tekee pahaa jälkeä rakennukselle kun syöksymme seinän läpi tielle.

Katselemme ympärillemme. Rakennuksen katolla, jonka seinässä on aiheuttamanne reikä - liehuu Kanadan lippu.

Paikallisia, suuttuneita sellaisia tulee paikalle - joten lähdemme pakoon. Teimme reiän heidän kaupungintaloonsa. Näemme joen, seuraamme sitä ja vastaan tulee meri. Nostamme lentokorkeutta 6666 kilometrillä ja poistumme planeetalta.

Nousumme jatkuu ja laskeudumme kuuhun. Hyvä vain, sillä maapallolle jätimme aika liudan vihaisia ihmisiä.

google earth - kiva ohjelma.

22.11.2018
kellonaika koostuu numeraaleista.

Kirjoitampa tässä nyt sitten ihan masennuksesta.

Miltä se nykään tuntuu ja miten minun pitäisi sitä muka hoitaa? Ehkä jonkun mielestä tälläistä tunnetilaa - kuten masennus tulisi hoitaa lääkityksellä, ilopillereillä. Koettu on ilopillerit jo vuonna 1993. En tykännyt, joten lopetin niiden käytön. Itse pahimmasta nuoruuden masennuksesta ylös.. sanotaan nyt että 'tulin' kun nousemus olisi uskonnollinen teema.

Tietenkin varmaan nykyään masennus ehkä johtuu näistä mun isyystunteista, oman isäni kuolemasta ja sen jättämästä tyhjiöstä. Työura alkaa kuolemaan jo pois. kunhan jossain on, että saa rahaa. Masennus voisi nyt tulla jopa siitä tunteesta, että olen tähän elämään pettynyt.

Mutta kuitenkin niin hullu, että jatkan vain olemista. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa - olisi humoristinen sananlasku tähän väliin.

Ilonaiheita ehkä tuottaa vain teknologia. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että tahtoisi jälleen oppia rakentamaan tietokoneita. Tekemään niistä parempia. Ehkä valokuvaaminenkin aiheuttaa jotain ilontunteita. Ehkä myös se fakta - että nykyään täältä Jämsästä on junilla halvat yhteydet vaikka Helsinkiin - kunhan liput tilaa ajoissa.

Mutta masennus on ja pysyy. Mutta jos mä ihan rehellinen nyt olen, niin en ole tuntenut tunnetta olla masentunut pitkään aikaan. Onko se sitten sitä turtumista elämään tai jotain muuta? Sen aika varmaan tulee näyttämään jossain vaiheessa.

7 on luku. Ikääni kun sen numeron lisää - niin saadaan 50

Ja tässä vaiheessa elämää pitäisi olla jo tuotettu itse lisää elämää. Kyllähän ne isyystunteet tulevat varmaan jo päälle.

Oman isän kuolemasta on jotenkin siten yli päästy, että pääsee kiinni jo siihen - että ei pääse koskaan sen yli, etten mä itse ole isä.

Tämä tunne on aika alkukantaista, kimpoaa jostain syvältä aivoista.

Lisääntyminen. Kaikki faktat nykymaailmasta ei hetkauta sitä tunnetta pois.

Lisäksi mä koen aika tunteikkaasti, kun jossain dokumenteissa tai uutisissa kerrotaan koirien urotöistä. Pelastavat ihmisiä, puolustavat niitä. Ja kun näin koiria, tulen niiden kanssa toimeen.

Tahtoisinko mä sitten koiran? Uusi ajatus, mutta kun analysoin tuota reaktiota - mikä tuli tänään katsellessani telkkaa, oli koiradokumentti päällä.

Ihmisistä ei niin ole yksinäisyyden seuraksi.

09.12.2018
No nii..

Kaiketi lyhyt merkintä.. Mutta viimein mä löysin tiedon ja tein tarvittavat ohjelmointitoimet Firefox selaimeni kanssa. Että sivut avautuvat muokkausta varten suoraan front pageen!

Sivulla https://support.mozilla.org/fi/questions/757430 löytyi se ohje. Minulla kun ei muuten ole tarvetta tuijottaa nettisivujen lähdekoodeja, kun omieni - nii mulla toi toimii. Ja jos joku sen tekee, niin laittaa sen ohjelman polun muodossa esim C:windows/ohjelma , eikä siis "C:windows/ohjelma"

Eli ilman heittomerkkejä. Antamani esimerkit eivät vastaa todellisia kansiopolkuja tietokoneessa, mutta jos on niin kyllin nörtti - että ymmärtää mistä mä tässä puhun, niin asia ei haittaa.

Ja osaa tuota tietoa soveltaa omiin tarkoitusperiinsä. Hyvä näin.

Siis hyvä oikeesti, että tieto löytyi. Ei löytynyt enää lisaosaa tuohon, ei ollut edes toisista selaimista apua. Ei niillekään löytynyt oikeaa toimintoa.

Ellei tota olisi löytyinyt - niin se olisi koitunut tälle simopahula.fi sivustolle heikentävästi. Suora muokkaus on se - mistä tykkään. Et sivua selaa selaimessa, testakseen linkit yms.

Empä sitten tiedä, pitääkö jossain vaiheessa sitten muuttaa työtapojaan tekniikan kehittyessä.

Uudella kotisivupalvelimella on kylliksi tilaa - että nämä nykyiset mahtuisivat sille vielä kaksi kertaa näin suurina - mitä ne nyt ovat.

14.12.2018
kaiketi leimalla yöllistä

Eli kaiketi tämä menee yölliseen. Vailla syytä? Okein silmät kiinni ja sormet vain näppäimistölle. Yöllistä, siis näitä merkintöjä, joissa minun kenties pitäisi kertoa siiitä, miltä nyt tuntuu korvien välissä. Tämähän se johtoajatus näissä on.

tämä nettipäiväkirja alkaa sanoilla "Tosiaan, mun pitäis lopettaa tupakointi.."

Olenhan mä sen sittemmin lopettanut. Tänään oli lääkärin aika, siis lääkäri oli nuori nainen, kaiketi hänen ikävuotensä alkoivat numerolla 3 tai jopa numerolla 2 . - se siitä luottamusrasismista ikävuosia kohtaan, jonka tahtois lääkärinsä olevan.

Hän kysyi tosiaan tuosta tupakoinnista, samaan aikaan kun mä yskäsin taas keuhkojani pihalle. Että montako savuketta meni kun poltit?

Olipahan paljon herättävä kysymys. 2 päivässä, 7 päivässä, aski päivässä?? ? Ei nyt ihan askia mennyt. Oli vastaukseni ja kyllähän mä myönsin sen olleen valehtelua. Kyllä toisinaan meni yli askin päivässä, kun samalla joi ja oli niitä illanviettoja.

Asmalääkekiekkoa käytetään seuraavasti. Siinä kun on se vipu, työnnä sitä, jolloin tulee näkyviin toinen vipu. Työnnä sitäkin. Annos on valmiina. Ota se asettamalla huulesi lääkkeen annostelijan kohdalle, joka tulee esiin - sen toisen vivun esilletyöntämisen aikana. Hengitä syvään suun kautta. Työnnä vivut takaisin kiinni.

Toivo, että lääke toimii ja pystyt hengittämään normaalisti, sillä yskiminen ja se - ettet saa uutta ilmaa keuhkoisi - tarkoittavat kuolemaa.

Joo. kaiketi se röökinpoltto oli tuon tiedon oppimisen arvoista.

Elämä. joskus isä opetti ajamaan polkupyörää, jossa oli kiinni apupyörät. Sitten kului yllättäen vuosikymmeniä ja isä opettaa sulle "asmapiipun" käytön. Nyt kumpikin taito on hallinnassa, eikä siihen polkupyörän ajoon ole apupyöriä tarvinnu 35+ vuoteen.

09.05.2002 on päivämäärä, jolloin tämä nettipäiväkirja alkoi. helvetisti tapahtunut sen jälkeen elämässä. Aika paljon hyvää, aika paljon pahaa - muttei ainakaan ole ollut tylsä kyyti.

16.12.2018
Irronnut veneen tulppa

Oli tas uutisissa ilmastokokouksesta, jonka anti ja tulokset ovat taas sitä luokkaa,
kun mitä soutuveneessä tehtäisiin - jos veneen tulppa lähtisi irti keskellä järven selkää, ja oltiin kuljettamassa kiuaskiviä. Siinä alettaisiin keskustelut mitä tilanteelle voisi tehdä. Jotkut veneessä olijat, eivät tahtoisi laittaa tulppaa kiinni, toiset taas tahtoisivat pelastaa veneen ja lastin.

Muutetaan vesliikennevälineen kokoluokkaa. Loistoristeilijäksi. Kyllä ne hyperluksushytitkin kastuvat, jos laiva uppoaa. Ja sitä tämä vene on tekemässä. Tulppa olisi pitänyt tiivistää jo 1990 luvun alussa. Siis ottaa ilmastonmuutos tapetille - mutta silloin oli muuta, kuten sotaa öljystä.

Tässä tulevaisuudessakin, kun pitäisi alkaa hoitamaan asiaa - tulee uusi sota. Muttei siinä öljystä tapella, vaan puhtaasta vedestä.

Toisaalla maailmassa, kotimaassa tapahtuu.. S-ryhmä vetään myymälänsä pois ihmisten ulottuvilta, kyllähän he sinne kauppaan pääsevät - autoillaan. ilmastoteko sekin. Uutisissa oli kyläkaupoista asiaa. Jos kylässä on s-ryhmän kauppa, niin huonolta näyttää. Kauppa viedään pois ihmisten luolta, kun ei tuota tarpeeksi rahaa.

Turussa taas horjutaan koko ajan sinne Aurajokeen. Jälleen uutisissa oli juttu, että Turkulainen taas tippunut jokeen. Syy joen reunan kaiteettomuus ja kuoppaisuus. Helsingissä taas on jälleen luultu vesihyöryä savuksi.

Yhtään kissaa ei tilannehuone-palvelun mukaan ole ollut jumissa puissa. Mitään varistakaan ei ole tarvinnut pelastaa.

Ruotsissa taas, Gävlen perinteinen olkipukki on meinattu taas polttaa. Kyse sen pienemmästä versiosta. Nykyään heillä on siis kaksi olkipukkia, jos toinen sattuu vaikka palamaan. Rikollista toimintaahan toi pukkien poltto on ja uutisvirran mukaan ihmisiä on pidätetty tapauksen johdosta.

17.12.2018
6606

Laskuri, joka näyttää sen - että kuinka monta päivää kotisivut ovat olleet olemassa. Tai olikohan se tämän nettipäiväkirjan olemassaolo laskuri.. Jossa siis tänään oli toi luku 6606

Kyseessä ei ole paholaisen numero, vaikka siltä näyttääkin. Vaan muutetaan siitä hakulauseke ja sitä kautta päästiin Leen valtatielle jonnekin yhdysvalloissa. Se on rivitalo paikalliseen tyyliin, johon toi osoitteeksi muuttunut numerosarja osuu. Heidän naapureillaan on takapihoillaan vihreä puu. Osoitteessa 6606 puun väri on satelliittikuvassa.. pinkki. Kaiketi kirsikkapuu.

Jätetään toi osoite ja jatketaan sen edessä menevää tietä pitkin, jolloin pääsemme Exxon huoltoasemalle. Sen huoltamon jälkeen tulee risteys, jonka keskijakalalla on kuvausauton ohi mennessä ollut - joku tyyppi kantaen pahvinpalaa. Viesti on sumennettu, mutta hänellä on ollut repussaan pieni yhdysvaltain lippu pienessä tangossa roikkumassa.

Ohitamme tilanteen ja jatkamme alkanutta siltaa pitkin. Sen ali menee rautatie ja moottoritie.

Numerologia näyttää toimivan. Se on interstate 66, jonka lähelle hakulausekkeemme johti.

Poistumme kuitenkin pyörittämästä virtuaallista karttapalloa. Tänään Suomessa, kelikamerassa on sattunut olemaan lintu. Istumassa virtajohdolla ja suoraan kelikameran linssin edessä. Tämä on tapahtunut Kilpisjärvellä. Linnun yksityisyyttä suojellen, en kerro kelloaikaa - koska moinen suuri sattuma on tapahtunut. Samainen kamera on viime yönä kuvannut klo 2:38, kun kaksi hahmoa on kävellyt paikallista kevyenliikenteenväylää.

Elämä jatkuu sielläkin siis.

20.12.2018
Jälleen..

Kaiketi tässä kun on oman isän kuolemasta päässy jotenkin yli, niin alkaa omat isyystunteet tulemaan päälle. Toissapäivänä tapahtui murtuma, sortuminen - syvälle haudattujen asioiden äkillinen pinnalletulo. Puhun siis siitä, kun minulle tekee vaikeaa se, kun en ole itse isäkis päässyt. Mikään järkipuhe ei auta. Elämänmuutos se olisi ja rahan menoa olisi paljon. Lisästressiä rahasta yms.

Ei auta oloon, tämä on syvemmällä. Ensi vuonna on haettava keskusteluapua asian suhteen. Sen olen päättänyt.

Monesta muurista olen päässyt itse yli elämäni aikana, mutta nyt on vain myönnettävä - että tämä on liian suuri este päästä yli. Geenit tuottavat jotain hormoonia liikaa - olisi kaiketi lääketieteellinen selitys.

Tulisivatko siis jotkut mömmöt tässä eteen? Vastaus löytyy vanhasta ajatuksestani, etten mä enää koskaan mitään mömmöjä ota. Nuoruudessa oli pahaa kokemusta niistä. Ja kuten olen sanonut, olen itse päässyt aina yli vaikeuksista ja se on tehnyt minusta sen ihmisen - joka tänäpäivänä olen.

Muuttuisiko se asia sitten lääkityksen myötä? Tämä asia vain on niin syvällä, etten mä sille voi mitään - kun se tulee tajuntaan, niin... Olo on sen jälkeen henkisesti tosi raskas.

Kuitenkin kohta tulee joulu. Ensi viikolla on jouluaatto. Tahtomaani lahjaa vaan en saa. Siis että tämä tunne menisi jo pois. Hautautuu se kaiken alle taas, tullakseen joskus tajuntaan jälleen.

En mä haluas tietää, miltä tuntuu kun mies haluas isäks - muttei ole päässyt. Tuotan kyllä siemennestettä vaikka 70 vuotiaaksi asti - mutta jos tahtoisi olla lapsensa kaveri kun se on kakskymppinen. Että jaksais ja silleen. - Se on jo liian myöhäistä. Jos nyt tulisin isäksi.. Nii matematiikka kertoo vastaukset. 42 + 20 = 62

Tuossa ei ole otettu huomioon muuta aikaa, jonka hypoteettisen naisen kanssa pitäisi olla, siis perustaa parisuhde ja taata siten sille lapselle hyvä koti ja perhe. Siihen menisi kait 5 vuotta.

42 + 5 = 47, 47 + 20 = 67

Joo.. Antaa järjen auttaa, en mä tahtosi - että lapseni menettäisi isänsä ennen kun täyttää 30v

77v on rajoilla oman elämäni pituutta ajatellen.

Antaa tämän asian mennä taas sinne pohjamutiin. Kaasukuplaksi, joka pintaan noustessaan tappaa järven rannoilla olevat. Kuten afrikassa tapahtui, kun metaani nousi eräässä järvessä äkisti ja tappoi paljon ihmisiä sekä eläimiä. Se syrjäytti ilman, jota hengitämme.

Ehkä toi vertauskuva antaa jotain osviittaa tämän oloni mittasuhteista.

05.01.2019
Uusi vuosi aloitettu

Ensi vuonna pääsee helpommalla näppäilyllyä vuosilukua naputellessa numeronäppäimistöllä. 2 ja 0 ovat lähekkäin. Tätähän mä olen joskus toistekin miettinyt, kuinka se vain aika menee eteenpäin. 2010 2011 2012 2013 .. 2018 2019 2020 2020

Joo. pitihän sitä näppäillä ja kyllähän se helpon tuntuista olisi sitten. Tässä hienossa tulevaisuudessa, ENSI VUOSI ON SE 2020 ! Ja suomeen ehti iskeä jo yksi myrsky, joka jäi historiaan. Rikkoi tuuliennätyksiä ja sähköjä. Sähkökatkokartan taulukossa loppui luvut kesken. Sähkökatkojen määrä meni maksimimäärän yli ja itse sähkökatkosivustokin kaatui.

Eli jos myrskyää - niin maailma seis. Kaikkihan on nyt tietokoneilla hoidettavissa. Käytä viaplayta - kuten käteinen mutta tätä päivää, jos vaan sähköä on. Jos ei ole - niin olisko käteistä, että saisit vaikka ruokaa ostettua? Tosin kun sen kassakoneen varasähkö loppuu, niin loppuu kaupankäynti.

Maailmankatselmus. Tässä olen seurannut kelikameroita. Kaksi asiaa suomessa, jota olen alkanut ihan seuraamaan. Nuorgamissa on talo, joka näkyy kelikameraan hyvin. Siellä satoi pari päivää sitten lunta, eikä sen jälkeen ole taloon näkynyt mitään jälkiä menevän. Tavallisesti siellä on koko ajan liikennettä. Valoja näkyy kyllä ikkunoista, vissiin vain jouluvalot - jotka jääneet vain päälle. Toinen on Kuhmoisissa, bussipysäkille hylätty auto. Ollut jo pari päivää, vissiin kauemmin.

Miten on asioiden laita? Sattuuko seuraava järkyttävä uutinen tulemaan nuorgamista, että talon väki pimahti ja tappoi toisensa. Ja joko se auto on hinattu pois?

http://www.kelikamerat.info/ saa käyttöä siis.

Kyseisestä kiinteistöstä siellä Nourgamissa - on ollut jotain liikennettä, pihatiehen on tullut autonjäljet. Joku on käynyt siellä. Ja lähempänä siellä Patajoen bussipysäkillä Kuhmoisissa - on se auto yhä paikallaan. Kelikamerat ovat tehokkaat nykyään. Olisiko sen rekisterinumero KEN-213 tai jotain sinnepäin.

Ihmeen kauan on saanut olla tien tukkeena bussipysäkillä. Luulisi siitä nyt jonkun ilmoittaneen eteenpäin.

Se niistä. Tuli vain mieleen, että DOKUMEINTOIDAAN S***T*N* kerta pidät jotain nettipäiväkirjaa.

Hankitoja on tullut tehtyä. Ostin RGB polttimon kaukosäätimellä. Kätevä laite. Tällä hetkellä se on keittokomeron katossa ja aina vihaamani sisäikkuna vähän toimii paremmin. Väriä elämään. Tänä värittömänä vuodenaikana sitä vain tarvitsee. Toimiihan tällä näytöllä hienosti google street viewit, kesällä kuvatut maisemat ja television väritoisto. Nyt mä saan myös ihan värivalot päälle kahdessa paikkaa. Väriterapia käynnissä.

Toiset tarvitsee kirkasvalolamput, mä värivaloja. Tuon RGB värinauhan, mikä on telkan takana - toi polttimo antaa hyvän säväyksen tilanteelle. Jos sillä tämän talven jaksaa.

Vuosi alkanut siis. Itse jopa olen viimein terveenäkin. Kuukaudenhan tässä taas oli kipeänä. Inhalaattiori hommattu ja apteekissa vielä sille reseptiä, jos tartte on.

Flussat tekee mulle pahaa nykyään. Vaan olihan kai se tupakanpoltto sentään kivaa? Siitähän tämä kaikki johtuu. Hengitystiet joskus ihan tukossa ja nukkuminen hyvin vaikeaa.

Eräässä laulussa lyriikka menee " If you must die, die in winter"

Saattaa olla jo vuodenaika tiedossa, koska joskus sitten kuolen.

Mutten mä varmaan kovilla pakkasilla sitä inhalaattoria tartte aina. Tuossa pari päivää sitten oli -20c eikä hengityksessä ollut mitään heikkoa.

Taas, kun miettii niitä tämän nettipäiväkirjan ensimmäisiä sanoja " mun pitäisi lopettaa tupakanpoltto "

..ainahan siinä kaikille niin käy, että vasta kun tulee pakko - niin sitten asioita tehdään.

06.01.2019
Pois pyyhitty

Nyt vasta pomppasi sitten.. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan - minua ei pitäisi olla olemassa. Mutta suomi.fi palvelun mukaan - sekä omasta mielestäni, olen olemassa.

Tämä kaikki epätietoisuus on yhden väliviivan vuoksi. Ja pelko tekoälyä kohtaan. Jos kahdessa rekisterissä on eriävää dataa - niin tekoäly päättääkin, että olen kuollut.

Pankkitilit, asunto, kela yms. vaan lakkaisivat. Oma kuolinilmoitus kolahtaisi lehtiin..

Nimeni siis on henkilökortissa Simo Tapio. Väestörekisteri ei löydä sillä nimellä yhtään ketään. Mutta alkaa löytymään nimellä Simo-Tapio ja silloinkin vain alle 5 vuosilta 1970 - 1980.

Eli vain minä. Yksi kappale tällä nimellä. Tilasto on 1890 - 2018 ajalta. Yksi kappale.

vai onko elämäni vain monimutkaisten fysikaallisten ja kemiallisten ylläpitämä illuusio, kuten sivustolla www.simopahula.fi kerrotaan. Olenko olemassa? Vakavaa olemassaolollista kriisiä näin loppiaisena.

Ei ole ollut mitään ongelmia, Suomen valtio tietää että olen elossa. Mutta tuleva Suomen valtion tekoäly ehkä ei.

Huomenna tulee jännä maistraattivierailu. Pitääkö tässä nimeä alkaa vaihtamaan? Simo Tapiosta Simo-Tapioksi?

Jos tekoäly tappaa mut yhden väliviivan ( - ) takia?

-

Olisiko elämä vain yhden merkin varassa. Tokkopa, mutta tuleva tekoäly ei ole maalaisjärkeä.

Tietokoneet.. Tässä kylmässä tulevaisuudessa ja tämänkin tekstin näpyttelen Windows 10 tietokoneen muistiin. Viimein piti luovuttaa XP pelikäyttöön vain.

Entä jos tuosta väliviivasta tuleekin suurempi homma? Pitänee kyllä korjata asia ja lisätä se pirun väliviiva nimeeni. Virallisesti. Mutta kutsumanimeksi vain ensimmäinen. Tai sitten ilmoittaa väestörekisterikeskukseen, että tiedoissa virhe.

Jännä juttu. Nimistä vielä. On tässä Jämsän kaupungissa vielä kolmas Pahula asumassa.

Kovin yksinäisellehän toi nimihaun tulos näyttää. Suomen kansalaisista, jotka syntyneet vuosina 1899 - 2018 vain yksi Simo Tapio.

Mutta näillä on tähänkin asti menty. Varauduttava vain siihen tekoälyyn. Ettei se tapa mua. Tietotekniikasta kun ei tiedä mitä sen päähän tulee.

11.01.2019
400 millilitraa

millilitraa. ehkä capseilla se toimis paremmin luettaviten. MILLILITRAA. jotenkin se vain ei näytä sana hienolta pienilla kirjaimilla.

se on pakko siis huutaa. caps lock. näppäin näppäimmistössäsi, jolla saat ihmiset suuttumaan. Voima valta ja helppo lukea. Kuten se Millilitraa. Mun teekupin tilavuus siis ilmaistuna.

Vaan tää menee yölliseen. Oli ilta, näin kavereita pitkästä aikaa. Elämä muuttaa elämiä ja kun mahdollista tavata, niin tilaisuus käytetään ja lyödään päätä kuuluvasti betonista rakennettuun siltaan. Se soi hienosti. betoni.

hectoria koneeseen ja sitten elämään sukellus.

Elämään sitten. Mitä minulle kuuluu? Oman isän kuolemasta päästy kohta yli. Kohta siitäkin on se kaksi vuotta. Vaan mä en tule ehkä aikoihin pääsemaan yli siitä - etten itse ole isä.

Se asia joskus - yllättäen - murtaa mut täysin. Kuten olen monesti sanonut, niin ei siinä mikään järkipuhe auta. Kuten se, että tahtois olla lapselleen aikuisystävää, kun se olis jotain 25v 43+25= liikaa.

Mutta musiikki on ajatonta.

Hectoria mä kuuntelin, kun olin heikommassa asemassa oman elämäni kanssa. auttoi se. Nyt laitoin cd soittimeen nostalgia - levyn.

Maailma? Joskus tuntuu, ettei enää mistään kuten nauti. Kuitenkaan en ole masentunut - mikä on outoa. Turtuminen asioihin olisi oikea luonehdinta. Sain tänään kiitosta työstäni. Ei tuntunut miltään. Onhan sen ajatteleminen jälkikäteen sen kaltaista, että siinä painetaan linja-auton pysäytyspainiketta aikaisemmin - rautatieaseman pysäkillä. Jotta voisi kattella sitä rataa ja katsoa näytöstä mitä junia menisi.

Junia. rautatieliikennettä. Ratayhteydellä, jonka päällä aikuistuin. aikoinaan. Tässä aina kun menen - lainausmerkit - "töihin" - näen rautatien.

Jotenkin se antaa jotain lohtua. Tämä on rautatiepaikkakunta. Helsinki, Jyväskylä, Tampere ja vaikka Turku on saavutettavissa.

Jyväskylä on niistä rakkain. Vanha kotikaupunki.

Surullinen mä kai olen siitä, että vieläkin se isyysasia saa mut hajoamaan. Yllättäen. Aina luulin, että jotenkin se - kun menettää oman isänsä - kuten korjaa tätäkin ajatusta. Mutta se on täysin mun oma asia, ei sille voi mitään. Sen voin vain laittaa taustalle. Mutta tajuntaa sen tulee joskus ihan yllättäen.

Tämä musiikki tuntuu hyvältä nyt. Kuuntelin sitä, kun oli vaikeampaa mitä nyt on. Olin tänään vastuuhommissa. Kassalla, helvetisti pitää muistaa siinä. firman asioita. Olet firman edustajana siinä, vaikket siitä rahaa nimeltä palkkaa saakaan. Kai se on jokin ominaisuus minussa.

Outoa. Mä voi kyllä erakoitua, mutta silti tahdon tehdä työtä ihmisten parissa. Ja uutena ajatuksena on tehdä käsillään muutakin - kuin kirjoittaa.

vastuuntunto, omatunto, ja mitä niitä nyt onkaan. Tahto olla hyödyksi.

Mun elämä ei ole ollut mikään helppo matka, mutta yhä jaksan jatkaa.

28.01.2019
Talven kylmyysennätetyksestä tasan 20 vuotta.

Viime yö oli kylmin, omassa mittarissa pakkasta oli ollut yöllä maksimissaan -29c Kymmenyksiä toi mittari ei näytä. -30c oli rikki jo pari viikkoa sitten.

Vuonna 1999. Itse sahasin tuolloin Kaipolan ja Jyväskylän väliä busseilla koulun vuoksi. Ainoa talvisää muisto oli, kun vaihdoin lumimyrskyn takia bussin junaan. Se oli sitä aikaa, kun Suomen rautateillä liikkui suomessa valmistettuja junia. Tuolloin syntyi niitä ensimmäisiä tekstejä, joiden myötä kotisivut sitten tuosta pari vuotta ajassa eteenpäin - syntyivät. Taisi se vuosi olla 2001 kun sain ekan tietokoneen.

20 vuotta sitten Kittilän Pokassa mitattiin -51.5c tai -59farheint.

Kyseessä Euroopan toisiksi kylmin lämpötila. Viime yönä se oli vähän alle -40c lapissa.

Eli nyt on kylmää. Yli -15c, mikä oli mulle pari vuotta sitten joku raja. Kun talvi teki tepposet, enkä alkaneiden asma-oireiden vuoksi, saanut kunnolla henkeä, kun pakkasta oli se -15c ja sen yli.

Viime vuonna sitä oli kanssa tätä -20c ja tänä vuonna siis on kylmä. Mutta jännästi se ei ole tehnyt mulle pahaa. Ainoa haitta, mitä pakkanen on nyt alkanut tekemään - on se, että oikea silmä on alkanut vuotaan vettä. Ja se tapahtuu kun pakkasta yli -15c Hyvin ärsyttävää, se kun jäätyy kiinni silmälaseihin ja karvoihin. Minulla on parta ja se on hyvä asia näin pakkasilla. Kaulaliina omasta takaa. Onneksi se kasvaa, sillä se kyllä pitää kaulan lämpösenä.

Mutta aikas hyvä asia, ettei se kova pakkanen enää haittaa pahasti. Viis siitä, jos varpaita tai sormia palelee - mutta hengittää olis kiva myös ulkona.

Olisi kait tässä muutakin asiaa kirjoittaa, mutta jääköön seuraavaan kertaan. Voisi taas vaikka pitää pientä taukoa nettipäiväkirjan pidossa. Kotisivua yritän toimittaa kyllä, mutta ne työtavat - jotka toimi XP:ssä ei toimikaan tässä windows10:ssä.

Tietotekniikan kehitys tappaa siis persoonnalliset sivut? Ei niin voi saada käydä. Pitää joku keino keksiä. Itse vaikka opetella koodaamaan lisäosa, jolla asiat hoituis.

30.01.2019
Kokeile REGEDIT toimintoa

Suomen Kittilän Pokassa satoi tänä aamuyöllä lunta. Kyseiseltä paikkakunnalta lähtee tie, joka yhdistyy muihin teihin. Suomen tieverkostoksi kutsutaan tuota väylien matriisia. Sitä pitkin tänäaamuna monessa paikkaa viedään vanhusta hoivakotiin.

Iltasanomat tänä aamuna julkaisi jutun, jossa kerrottiin sellaisten paikkojen todellisuudesta. https://www.is.fi/kotimaa/art-200
0005982509.html?fbclid=IwAR0MgS
Hy1Btd28bxUflBP2dewiVnWNH-2x1
JXcVKAnX-W4q3ndvW11dSjZE

Linkkiä tuli metrimitalla, ja toimivuus vuoden kuluttua olematon. Mutta antaahan toi pelon aiheitta. Miten itse sitten n. 30 vuoden kuluttua pärjää? Tai onko edes enää elossakaan..

Valo alkaa taas tänäänkin valaisemaan Kilpisjärven Saanatunturia. Pysynyt samannäköisenä niin kauan, kun ihmiskunta sen muistaa. Samanlaisena mötikkänä. Senkin ohitse menee tie, kuulemma se on yksi eurooppatie. Yhdistää Suomen Norjaan. Lähtien Torniosta, siis paikkakunnasta - jolle pääsee junilla Helsingistä. Siellä sijaitsee uusi lastensairaala - joka uusimman uutisen mukaan kärsii kosteusvaurioista. Talo piti saada nopeasti pystyyn ja kosteutta jäi sisään.

Yleisradiolle ei annettu lupaa kuvata tai vierailla kyseisissä tiloissa. Ongelman piilottelua?

Nitsijärvi, kelikamera näyttää kauniin sinivalkoista maisemaa. Siellä ollut kuvan ottohetkellä ( 09:23 ) se aamun sininen hetki. Jälleen tievertauskuva, kyllä tuota tietä pitkin pääsee nelostielle. Sen varrella on monta kaupunkia, joissa on uusia päiväkotirakennuksia. Kaikki tiet vievät Helsinkiin. Siellä on herännyt epäily, että siellä uusissa - yksityisissä päiväkodeissa ei ollut luvat kunnossa rakennusvaiheessa ja että niiden rakentamisessa on käytetty asbestia. Ainakin yhden tai useamman. https://yle.fi/uutiset/3-10618813

Suomi. ihmistenhoidossa siis niiden elämän alku ja loppupäässä hämminkiä. Eikä tämä keskivaihekaan niin auvoista ole.

Tietokoneessa REGEDIT (register editor) pystyy korjaamaan asioita, jos laite hidastuu, eli on ongelmia.

Pisteeksi kerrottakoon, että suomessa toimiva elintarvikekauppaketju on kenties myynyt salmonellaa sisältävää jauhelihaa.

Ensi vuosi on se odotettu 2020. Kuulemma se oli joskus hienon tulevaisuuden vuosiluku. Uutta ja upeaa.

01.02.2019
Kaiketi yöllistä

siis kaiketin tämä on sitä yöllistä, eli tekstiä ihan elämästäni. ja silleen..

Kuukausi vaihtui juuri. Tammikuu päättyi ja kyseinen kuukausi sai pari vuotta sitten eri merkityksen loppuelämäksi. Kuukausi, jolloin isä kuoli. Nyt siitä on kaksi vuotta kulunut. Pahemmin ei isäni ole tullut edes uniini. Mitä nyt varmaan johtuen siitä, että tämä asia on ollut mielessä - niin näin tuossa hänestä unta. Ei siinä isällä ollut muistaakseni iso rooli.

Muistan viime vuonna, hautajaisten jälkeen nähneeni painajaisia - että isä olikin elossa ja tuli mukaan elämäämme - kun oltiin just jotenkin selvitty menetyksestä. Silloin kesti heräämisen jälkeen pari minuuttia, että tajusi asioiden oikean laidan.

Nyt siitä on päässy kyllä siis yli. Vaan tuntunut, kun viimein viime vuonnakin alkoi kavereita näkemään - ettei asiasta saisi puhua. Tosin aika tiiviistihän mä olin mökillä viikonloput, kun silloin vain piti. Hiljaa aloitin oman elämäni taas.

Mutta nyt.. Ehkä nyt on paremmin, kun alkoi uusi kuukausi. Siis, että.. ainahan ne ensimmäiset kaks vuotta on ne rankimmat - mutta sitten helpottaa. Helmikuu koitti. Eli kuten kolmas vuosi alkoi isäni kuoleman jälkeen.

Siitäkin siis selvisin. yli. Siis siten, että elämä voi jatkua - mutten koskaan unohda.

08.02.2019
Surun verkot yöhön heitetty jo on

Hectorin lyriikkaa. Ja mitkä surun verkot nyt? Jos yrittäisi tätä jälleen. siis silmät kiinni kirjoittamista. Pitkästä aikaa Hectoria. Minulle tärkeää musiikkia. Nuoruudessa sitä tuli kuunneltua. Kun olin hajonneempi, sirpaleina ja jotain 16 vuotta. Linnut Linnut, Viikonloppusammakko. Ketkä astuvat piiloissaan? Ehkä viimeisen muistin väärin, mutta OI JATKUVUUS.

Elämäni. Jos pelkäät isoja kaupunkeja ja uusia ihmisiä, mutta kuitenkin sinussa on voimaa vain repiä itsesi kotiseuduilta ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Rautatie yhdistää ja kasvattaa. Jyväskylästä Järvenpäähän, Keravan yläpuolelle. Opiskelemaan, sitä yrittämään. Se oli mun elämää vuonna 1996.

Junat tulivat rakkaiksi koneiksi tuolloin. Ne näyttivät minulle, että kyllä mä itse osaan matkustaa. Kunhan sen vain oppii. Junanvaihdon Tampereella. Ja vaikka sitten matkustaa ensin Helsinkiin ja sieltä lähteä junalla Jämsään.

Niin.. Helsinkiin, minä jolle joskus tämä Jämsäkin oli pelottavan suuri kaupunki. Elämä opettaa elämää.

Ja kaikesta mitä on kokenut, pitäisi koittaa huominen aamuruskotus? Eli tästä pisteestä eteenpäin. Välittämättä siitä tilasta, missä maailma nykyään on. Vanhuksia ei hoideta oikein. ilmastonmuutoksesta on nyt jo ihan konkreettisia näyttöjä. Isot joet Euroopassa kuivuvat, toisaalta uutta vettä meriin on tulossa napajäätiköltä - etelänavalta. Eli joet taas täyttyvät, rannat ovat vain muuttuva käsite.

Elämä flitterin läpi. On Hectorin kappale, joka lähti juuri soimaan.

On minulla kuitenkin edelleen kipeitä asioita, joista pitäisi päästä yli. Oman isän kuolema alkaa olemaan jo käsitelty. Pystyy käymään paikoissa, jotka tulivat tuolloin - kaksi vuotta sitten aika tutuiksi. jämsän kirkko ja sairaala. Kirkossa oli siunaustilaisuus ja sen kirkon alakerrassa pidin sen puheeni.

Isoja asioita tämän miehen elämässä.

Viime kesänäkö se nyt oli, kun kävin siellä toteamassa - että mä voin hyvin. Kesti aika kauan nimittäin - se, etten pystynyt Jämsän kirkon mäellä käymään itkemättä.

Elämä yllätti tuolloinkin, oli kesäilta ja kirkon edessä minua pisti ampiainen niskaan. Juuri olin ajatellut, että mahtavaa kun voi näikin hyvin juuri täällä.

No siitähän tuli pieni paniikki, saatan olla allerginen ampiaisten pistoille. Ainakin pistokohtaa alkoi sattumaan helvetisti. Ja mistä saa jääpaloja? Tuli paikallinen pubi mieleen ja sinne menin. Pyysin vain jääpalaa. Ampiainen pisti. Sain sellaisen ja kait siinä sitten riemuun oluttakin otin.

Riemuun, että olet juuri tajunnut - että elämä on jatkunut. Ja se jääpala auttoi kipuun, lievitti ja poisti.

Oli sekin tilanne. Juuri kirkon edessä sai ampiaisen piston. Ajattelihan siinä, ettei mulla nyt niin ikävä omaa isää ole - että lähtisin melki heti perään. Onneksi ei tullut mitään ihmeellisempää siinä. Pientä uhkapeliähän se nyt oli, sairaalan ensiapu olis ollut lähempänä. Toisaalta siitä kävelee tarpeeksi kauan aikaa sille sairaalantielle, että olis tajunnut - jos jotain pahempaa olisi alkanut tapahtumaan.

Mutta toi tapahtuma kanssa auttoi jatkamaan elämää. Muistutus todellisuudesta, kun niskaan alkaa sattumaan helvetisti.

Elämä korjaa vissiin itseänsä, mutta saisi korjata myös noi mun isyystunteet. Se on aika herkkä asia mulle nykyään. Ei, ei sillä, että koko ajan ajattelisin asiaa - mutta kun ne vaan joskus tulee yllättäen päälle. Murrun. Ei ole kivaa kun itsellään on tälläinen tila päällä. Alitajunnassa. Valmiina yllätyshyökkäykseen koska vaan.

Pilaamaan arkipäiviä.

Ja jatkuessaan aiheuttamaan masennusta ja pitkittyessään niitä itsemurha-ajatuksia. Tämä on siis ymmärretty.

Se tarkoittaa(nee), että alan jossain vaiheessa tekemään asian hoidoksi jotain.

Vai olisiko taas sen vuoro, että mä vaan repisin taas itseni toiselle puolelle Suomea?

Joskus kauan sitten - oli mahdollisuus, että menisin kouluun Ouluun. Jos sinne olisin päässyt - niin vissiin sielläkin olisi tapahtunut sama - mitä Järvenpään kohdallakin. Että se kokemus aikuisti nuorta minua. Ja missä mun elämä nyt menisi? Olisinko edelleen Oulussa?

Ei voi tietää. Mutta varmaa on kaiketi se - että tämä elämänkokemus kohta potkii mua peffaan - että eteenpäin tästä kuopasta.

10.02.2019
..ainakin laulajan taivaaseen..

Jatketaan aiheesta: Mun elämä. Nykyään. Minun kuvaa on ollut tarjolla Hangosta Utjoelle, Lappeenrannasta Kilpisjärvelle ja Maarienhaminasta Kuusamoon. Tietenkin tässä on taustalla se Meidän perhe- lehden artikkeli nimeltä..

Kumpa joku kutsuisi isäksi

No sen asian syvällisempi tonkiminen ei nyt tunnu olevan kivaa suorittaa. Kaiketi siis olen ollut julkimo. Annoin luvan vielä samaisen aviisin jatko-juttuun - että miten nyt menee? Miten menee? Ehkei tämä hetki ole senkään syvällisempään analyysiin selvillä oleva selviö.

Ja aika ikävää se, miten hyvin alkaville ajatukselle käy huonosti. Ammun vain sanoja, jotka jotenkin suomen kieliopin kautta olisi yhdistettävissä toisiinsa lauseiksi.

Olin myös paikallislehden kannessa mun kuvablogini vuoksi.

Kuinkas paljon noista sitten olen ihmisiltä kuullut? Että moniko muistaa? Paljonko tuli sähköpostia? etunimi.sukunimi ät keemail piste kom. Ei yhtäkään.

Vain yksi yhteydenotto facebookissa ja sen jälkeen ei yhtään mitään. Paikallislehden etusivun juttuna olemiseni sai sentään muutanan kommentin aikaan paikallisessa pubissa.

Entä sitten kun ihmiset, joista nyt on tullut mainekkaita - kun ovat oman juttunsa eteen tehnyt töitä. Että entä mä ja kirjoittaminen? Sitä mä oon harrastanut sen 20 vuotta. vittu mun kädet on tullut vanhoiksi.

Aha. tässä äskeisessä mietelauselmassa tapahtui sellaista, että ihan ajatus sitten meni tulostumaan sormien ja näppäimistön yhteistyön kautta näytölle.

ctrl + s tietenkin tälläisen tapahtuman jälkeen on toimiva komento tietokoneelle, windows10.

Myös a: on toimiva komento - testasin. Kyllä tää korput vielä avaa ulkoisella asemalla, universal serial buut.. USB yhteydellä. jälleen ajatus vain tarttuu näppäimistöön.

No käytetään toimintoa siis. En kai mä voi hyvin. Vastaus aiemmin heitettyyn kysymykseen - että miten menee? Kait sitä puhumisapua pitäis hommata. Kunhan olis aikaa ja jätetään tällä päätöslauseella kaiken päässäni liikkuvan muodostua mielenterveysongelmaksi.

..jonka lopputuloksesta uutisoidaan alibi-lehdessä? Ei . Kyllä mä tarpeeksi älykäs ole pitämään itseni kunnossa.

Paljosta selvitty - ja enemässä tullaan jatkossa selviämään. Ainakin olisi tarkoitus, mutta mielessä pitää olla (pitää pitää.. ) se ettei ole häpeä pyytää apua - jos sitä tarvitsee.

Lopetetaan tämä merkintä menneisyyskatselmukseen.

Siinä ote kirjasta, otetteita kaikista merkinnöstä, jotka ovat juuri tänään kirjoitettu.

Mun elämä.. No täytyy ainakin se sanoa, ettei ole ollut tylsä matka.

22.02.2019
Löytyi elokuva.

Löytyi elokuva "Hiljainen pidetty mies" youtubesta. Katsoin telkasta, tässä vaiheessa tätä iltaa en näe millään tasolla mitään syytä käynnistää nettiselainta - vain sen takia - että tähän saisi sen linkin. Se olisi kuten törmäys 2010 lukuun kun ajatukset menivat 1990 luvun alkuun.

Elokuva valmistunut 1994 , se kun oli uusi - niin se vaan tuolloin osui ja upposi. Mun 1990 luvun alkuvuodet kun olivat vähän sellaisia, joita kaikilla ei ole.

Mutta siitä selvittiin ylös ja kyseinen filmi on mukava muisto siitä ajasta. Itselläni se on jossain VHS kasetilla. Ja sieltä mä sen olisin tahtonut etsiäkin. Lääppimisnäyttöohjattu youtube ei toimi kun tahtoo yhtä nopeita toimintoja, mitä videonauhurin kaukosäätimellä sai. Turhautuminen nykyisyyteen ja muistot niiltä ajoilta.

En puhu paljon niistä ajoista, joten ei kai sitä tässäkään pahemmin julkilausu. Löytyy kyllä sivuiltani. Siis..

Paloina nettipäiväkirjassa. Oli mulla kertomukset kyseisestä ajasta täällä, mutta aika menee eteenpäin ja uusia asioita tapahtuu. Sivu poistettu - heitto korvaa 'minä'-osion näitä sivuja.

Eli olen sensuroinut elämääni, miksi? Antaa niiden asioiden vain olla. Rakennuksiakaan ei enää ole, niin miksi välittää vanhoista asioista enää?

Koska olen nykyään eri ihminen kuin silloin.

Tämä nettipäiväkirjakin täyttää tänä vuonna jo 17 vuotta. 16 vuotta sitten täällä luki jotain ihmeen sössötykstä jostain rakkaudesta. 13 vuotta sitten ajatuksia tuli tuosta vaan, tän kirjan kulka-aikaa. 2 vuotta sitten oli se isän menetys. Ja jotain 10 vuotta jo on ollut esillä se, etten itse ole päässyt isäksi ja kuinka yllättävän raskasta se on ollut. Elämän antama yllätys nämä tunteet kyllä ovat olleet.

Pieni matka siis elämääni. Palaan jälleen tuohon näkemääni elokuvaan. Oli hieno, se musiikki ja tosiaan Heikki Paavilaisen näyttelijätyö. Kai. En siis vähäksynyt, roolihenkilön nimi on elokuvassa Kaitsu. Siis Kai. Kai se Kai nimi oli. Suomen kieli jälleen..

Sama se.. Kielisekoilu siis. Mutta teki vaikutuksen nuoreen minuun elokuva toi.

äh.. kun kirjoittaa suoraa ajatusta. SIIS Se elokuva teki vaikutuksen nuoreen minuun. Olin 18 vuotias.

Sitä nuorempana.. Ok. muistellaan vanhoja asioita jälleen. Sitä nuorempana aattelin, etten mä yli 18 ikävuoden yli elä. masennus...

Mutta seuraava ikävuosi minulla on 43 vai oliko 44v? SAMA SE

vuodesta 1994 on nyt 25 vuotta. Niin se aika menee.

12.04.2019
Tauon jälkeen.

On ollut taukoa lähes kaikessa kirjoittamisessa ja kuvablogin pidossa. On vain tapahtunut se - että masennus on vain palannut takaisin ja haittaa kirjoittamista. Lisäksi sormet ovat olleet kipeinä kun ovat ns. "töissä" rasittuneet. Vähän tuntuu tässä taas, mutta ei mitenkään kipeästi. Tekstin syöttäminen toimii kyllä. Vaikka sitten silmät kiinni. Sama tunne aivoissa.

Lääkärissä olen käynyt. Verikokeita otettiin ja tulokset kuulen huomenna. Sormet ovat turvonneet ja kipuja nivelissä. Lopun alkua vissiin. Masennus.. Pitäis sitä alkaa hoitamaan. Eikä tää tila käsissä nyt ainakaan paranna asioita. Kunhan saisi vaan kiinni kirjoittamisesta. Kun näyttää siltä, että toimii yhä hyvin. Kirjoitusnopeuteni kymmensormijärjestelmällä on yhä melkein kuten ajatuksen nopeus. Jos siinä olis jotain pahempaa vikaa käsissä, niin sen kyllä huomaisi.

Tosiaan. jos sitä vaikka nyt heti yrittäisi saada uusinta tekstiään eteenpäin. Kirjoittamisellahan mä oon ennenkin purkanut mieltäni. Huolettaa vaan, että hajoaako multa työkalu kirjoittamiseen? Nimittäin kädet.

22.05.2019
Vissiin jotain sönkötystä.

Tässä on ollut taas taukoa. Elämä vain menee eteenpäin. En ehkä enää niin kirjoittele tätä - kuin 10 vuotta sitten. Miksi sitten nyt aloitin? No internet elää. Ehkä vain joku ihmen robotti paukuttelee tota käviälaskuria eteenpäin. Tai sitten ihan oikeesti joku katselee tätä.

Sitä vaan on ajatellut, että maksaako sen ensimmäisen domainmaailman laskun. Se olisi 16e ja sillä saisi kotisivunsa elämään taas vuodeksi. Nämä kaikki

Kuusitoista euroa.

Kyllä mä sen maksan. Palvelintilaa olisi kuten laittaa kaiken mitä sivuillani on - kaksi kertaa sinne. Ehkä tulossa kuvia tai jotain. Todennäköisintä kyllä on se, että mä täytän sen tilan tekstillä. Eli kirjoitan, siis olen.

Jos tässä vielä saisi kirjoittamisesta otteen taas. Kyllähän nyt tämä teksti näyttää menevän aika suoraan päätteelle.

Olisi isoja asioita mielessä kyl. Olen yrittänyt kehittää siihen uusimpaan isompaan tekstiin edes jotain juonta. Ja onnistunut siinä.

Eli nämä sivut elävät vielä ja lasku tulee maksettua. Eipä mulla nyt paljon muuta ole mielessä.