01.03.1998 miinus yksi vuosi Osloon
Kuin sinut näin ensimmäisen kerran Oslossa, ihailin kauneuttasi.
Olin ennen Osloa kyynikko. Rakkaus oli minulle vain
hormonihumalaa, säälin noita jotka kävelivät yhdessä ja käsi
kädessä ällöttävästi. Povasin aina mielessäni noille
rakkauden
uhreille eroa. Olin kuitenkin onneton syvällä sisimmässäni,
vaikka toista yritin järkeillä itselleni.
Mutta Oslossa kadulla
kuin tulit vastaan, minä olin ajatuksissani kuin kävelin sinun
päällesi ja sinulta putosi jotain. Me kyykistyimme yhtä aikaa
poimimaan sitä Oslon turistiopasta ja päämme kolahtivat yhteen.
Ohimenevän hetken katsoimme toisiamme siinä Oslon
rautatieaseman
edessä ja kuin sitten vaihdoimme muutaman sanan huvittuneena
tapahtumasta, ja sinä menit rinkkaasi rahdaten aseman ovesta
sisään. Jäin sinua, tuntematon kaipaamaan. Löysin sen
turistioppaan kädestäni ja ilahduin siitä. Nyt olisi
mahdollisuus tavata sinut uudestaan, niin silloin tämä kyynikko
rakastui Oslon aseman edessä.
Otin juoksuaskelia kohti asemahallia, ja siellä sinut löysin.
Näit kun heilutin sitä opasta ja hymyilit. Sinä olit Suomesta,
kaksi saman maan kansalaista kaukana kotimaasta ja vielä
Tampereelta. Juttua syntyi. Olit matkalla Ruotsiin ja sitä
kautta Suomeen. Sinne olin minäkin lähdössä. Pyysit
matkaseuraksi, minä lähdin. Junassa saimme olla viimeisessä
vaunussa yksin, olit puhelias. Olit matkannut läpi Euroopan ja
olit kyllästynyt sönköttämään Englantia. Matkasi oli kestänyt
jo
3 kuukautta, Sinä olit lähtenyt ensin laivalla Helsingistä
Tallinnaan ja sieltä tullut läpi Euroopan Brittien saarille.
Viipynyt siellä kuukauden ja nyt olit tullut viikko sitten
laivalla Osloon. Kerroit kommelluksistasi matkasi varrelta ja
minä rakastuin sinuun vielä enemmän, sana sanalta. Minä olin
tullut Osloon Norjan läpi, tulin Kilpisjärven kautta.
Matkasimme läpi Ruotsin Tukholmaan. Pelkäsin että sinä vain
kiittäisit matkaseurasta kuin juna pysähtyisi. Oli kuin olisin
sinut tuntenut aina, vaikka vain olit kuuden tunnin tuttu. Ja
juuri kuin katsoin ikkunasta haikeana, miten juna hiljensi
vauhtiaan ennen asemaa, sinä tulit lähelleni, käänsin pääni
ja
sinä suutelit minua. "Otetaan yhteinen hytti laivasta"
kuiskasit
korvaani. Minulta pääsi tulemaa ne 3 sanaa.
Juna tuli asemalle. Sieltä lähdimme bussilla satamaan ja
menimme
siellä Siljan terminaaliin. Oli jo ilta. Pääsimme laivaan,
menimme hyttiin. Vietimme unohtumattoman yön matkaten Suomeen.
Turussa olimme jo sellainen käsi kädessä pari. Express
bussin
takapenkillä matkalla Tampereelle minä yritin nukkua, kun
silloin viime yönä uni jäi vähemmälle. Heräsin siihen että
sinä
hyväilit minua. Mikäs siinä, minä annoin sun leikkiä.
Tampereella sinä sitten muutit minun lukaaliini ja olimme
rakastavaisia, kuukauden päästä menimme kihloihin.
Kaikki oli niin onnellista. Kerran sitten viikkojen sanoit että
sinulla menisi töissä pidempään. Olisi minun pitänyt
aavistaa
miksi, mutta tuo rakkauden aiheuttama dopamiinihumala estää
näkemästä selvästi.
Päätin siitä sitten mennä vuokraamaan elokuvaa
Koskikeskuksesta,
se jäi kuin näin kavereita ja päätimme mennä ottamaan yhdet.
Tuntien päästä kuin tulimme ulos kapakasta, liikaa ottaneina,
näin sinut suutelemassa toista kapakan edessä. Huomasit minut,
säikähdit. Kaikki muuttui hidastetuksi. Menin ja pamautin sitä
miestä päin näköä, niin että se kaatui katukivetykselle. Se
jäi
siihen makaamaan. Verijoro alkoi virtaamaan sen takaraivosta.
Sitten kaikki palautui normaaliksi, seisoit järkyttyneenä, joku
huusi ambulanssia ja kuulin äänesi kysyvän "Miksi?"
ja käteni
törmäyksen, kuin läimäisin sinua. Sinä aloit itkemään.
Otin
sormukseni pois, heitin sen katukiveen, mistä se rakkauden
symboli, lensi kilahtaen kapakan seinään, kimposi siitä ja
kaaressa lensi sadevesiviemäriin. Olisin kai hakannut sinut,
jollei kaverini olisivat vetäneet minua paikalta pois ja
lähteneet saattamaan minua kotiinpäin.
Ostimme lähikioskista sixpäkin olutta ja tulimme meidän kotiin.
Eteisessä ollut perintömaljakkosi lensi seinään, kuin sen
siihen
heitin, katkerana. Join ja itkin tovereilleni humalaista
valitusta tuskastani. Kaikki olisi ohi. Seuraavana päivänä oli
krapula, ja sinä tulit entiseen himaasi. Kamala riita, heitin
sinut ulos. Postitin roinasi sinulle omaan kotiisi, vanhempiesi
luo. Aloit sitten olemaan sen toisen kanssa. Ei se mies kuollut,
se toipui ja sinun toivomuksesta ei nostanut syytettä
pahoinpitelystä.
Olen nykyisin vielä entistä kyynisempi rakkauden suhteen.
Poltin
kaikki kuvat jotka esittelivät meidän tekaistua onneamme. Ei
Oslosta löydä onnea, eikä muualtakaan. Uskon niin. Rakkaus
muuttui vihaksi, viha inhoksi ja inho tuskaksi. Erosimme puoli
vuotta sitten, 1.3.1998 ja nyt vasta tuska alkaa hiipumaan. Sinä
menit naimisiin sen miehen kanssa, jota todella etsit ja
kaipasit. Muutit Tampereelta Riihimäelle. Minä jään tänne,
muistojen kaupunkiin. Kyllä minäkin vielä tahtoisin rakastua,
mutta en uskalla. En sitten milloinkaan.