KOLMEKYMMENTÄKAHDEKSAN MARKKAA Tänään sitten tein sen, jota olin harkinnut tän vuoden viimeisen. Keräsin loput tavarasi ja kirjeesi, kaikki nuo sinun valheesi. Laitoin kaiken pakettiin, marssin sen kanssa postiin. Kirjoitin pakettikuitin. Kauan itseäni huiputin, pidin toivetta yllä. Että me yhdessä taas syksyllä. Maksoin kolmekymmentäkahdeksan markkaa, että sinut voisin unohtaa. Osoitteesi ulkoa muistin vaikkei sitä ole tarvinnut aikoihin. Muistin kaiken rakkauden, kiihkon ja halun. Ei aikoihin.. Enää en sinua rakasta, etkä sinä minuakaan, hyvä niin. Laitoin kaiken pakettiin, sydämien muotoiset rakkauden symbolit. En tahdo sinua enää, pidä kirjeesi, en niitä kaipaa. Lukitsin ne maalarinteipillä aaltopahvilaatikkoon. Kuin sinä ne saat, saa odottaa keskiviikkoon Maksoin kolmekymmentä markkaa, että voisin sinut unohtaa ja jatkaa. Annoin kaikkeni sinulle silloin, nyt olet vain muisto. Maksoin kolmekymmentä markkaa, jotta pääsisin viimein roinastasi eroon. -------------------------------------- Simo Pahula - 2000