HUHTIKUU

Anna alkoi olla huolissaan tilastaan joten hän osti raskaustestin, joka paljasti sen mitä Anna pelkäsi. Hän odotti Janin lasta. Se ei voinut olla kenenkään muun, sillä Marko oli steriili. Janin ovikello soi. Annahan sieltä tuli uutista kertomaan. Jani istahti sohvalle, huokaisi raskaasti ja kysyi Annalta että mitä nyt. Nythän Marko saisi tietää. Liekö kohtalon ivaa se että Anna oli vain heittänyt testivälineensä ja sen pakkauksen kylppärinsä roskiin kaikkein päällisemmäksi mistä Marko löysi sen ja näki siitä että vaimo on raskaana. Naapurissa Anna päätti että ei kertoisi Markolle vielä. Voisi tehdä niin että näyttelisi yllättynyttä, väittäisi että ihme on tapahtunut. Ja että lapsi on Markon. Marko oli mennyt parvekkeelle tupakalle miettimään. Anna tuli sisään, ovi kävi. Marko istui vielä parvekkeella. Kahvikuppien kolinaa. Anna tuli parvekkeelle kysymään juoko mies kahvia. Saatuaan jonkinlaisen murahduksen vastaukseksi jonka tulkitsi myöntäväksi, Anna meni keittämään sitä kahvia. Pian se olikin valmista ja aviopuolisot joivat sitä keittiössä. ”Mikä se raskaustesti oikein tuolla kylppärissä oikein on?” Marko kysyi äkkiä. Anna säikähti niin että pudotti kuppinsa lattialle.

Kimmolle ja Lauralle tuli taas kunnon riita jonka yhteydessä Lauralta pääsi lipsahtamaan se mitä oli naapurin kanssa metsässä. Kimmo meni hiljaiseksi, kohotti kätensä ja alkoi hakata Lauraa toden teolla. Vaimon itkua säikähtänyt aviomies loputti väkivallanteon ja hiljeni, poistui, otti autonavaimet ja läksi ovet paukkuen ajamaan jonnekkin. ”Miten Laura voi tehdä minulle tälläistä, eikö se tajua että nyt on mulla vaikeeta. Auttaisi mieluummin, kuin naisi naapurin kanssa” Kuskin sekalaisia mietteitä matkan varrelta. Mietti murtunut mies ratissa jos tekisi Petet, oli Kimmo jo sillä samalla suoralla. Mutta sitten alkoi hautomaan kostoa Pentille. Hänen takiaan Kimmo oli nyt tehnyt jotakin sellaista, mitä ei olisi koskaan voinut edes ajatella koskaan tekevänsä. Hän oli lyönyt Lauraa. Kimmo pysäytti tienhaaraan ja käänsi autonsa tuntien vain vihaa noita kahta kohtaan. Marketta oli taas niin masentunut poikiensa kohtalosta. Hän syytti kaikesta Maria. Jos se ei olisi tappanut itseänsä, niin Marketta olisi tehnyt sen. Pentti tiesi sen. Vaimo oli katkeroitunut, masentunut ja sen kanssa oli vaikeaa elää. Kuin nainen jotain puhui, niin se oli tiuskimista. Pentti ei enää jaksanut rakastaa naistaan joten hän tunnusti lemmenhetkensä naapurin Lauran kanssa. Siitäkös vaimo syttyi ja pakkasi matkalaukkunsa. Pentti ei viitsinyt edes estellä vaimoaan lähtemästä, oli siitä tullut taakka. Mies vain seisoi pihalla tupakalla vaimon lähtiessä autolla ajamaan jonnekkin, ei oikein välittänyt minne se oli lähdössä. Marketta kaasutti tiehensä. Vasta maantiellä alkoi kyyneleet ja raivo sumentamaan näkökenttää. Kimmolla oli sama tunne päällä. Kunhan pääsisi takaisin kotiinsa, niin hän tappaisi Lauran ja Pentin.



Anna jähmettyi paikoilleen eikä kumartunut siivoamaan, kuten yleensä vaan alkoi änkyttämään että mistä testistä mies puhui, mistä oli sen löytänyt, Marko tajusi että Anna oli testannut itsensä. ”Miten se voi olla mahdollista, enhän mä voi saada lapsia” Marko kyseli ja Anna toteutti suunnitelmansa kun oli saanut itsensä taas teräväksi. Ja pian keittiössä halailtiin ja suudeltiin. Oma lapsi, Markon suurin toive oli toteutunut. Naapurissa Jani kelasi tätä Annan uutista ja suunnitelmaa. Tuntui se aika järkevältä ja uskottavalta. Jani rauhoittui ja alkoi selata sohvalla maaten aikakauslehteä. Juttu isyystestistä sai Janin taas hermostuneeksi.

Marketta purki suuttumustaan kaasupolkimeen, painoi sen lattiaan. Kimmo teki samoin, molemmilla omissa ajoneuvoissaan itku silmässä. Ajautumista vastaantulevien kaistalle ja sitä kautta metsään, sitä ei Marketta huomannut. Törmäys jykevään puuhun oli raju. Marketta kuoli kuten esikoisensa. Kimmo saapui paikalle. Pysäytti autonsa. Autonromu näytti tutulta. Rekisterilaatta. Marketan rusentunut ruumis. Pentti oli kertonut siis vaimolleen. Kimmo raivostui lisää, meni autoonsa ja läksi toteuttamaan aikomustaan. Liekö ylisuuri verenpaine sumentanut miehen tajunnan, kun menetti Kimmo autonsa hallinnan ajettuaan vain 600 metriä, jalka lipsahti pois kaasulta ja itse lysähti ohjauspyörän päälle ja käänsi sen oikeaan. Kuin Kimmo heräsi ja tajusi että oli ulkona. Auto oli ojassa kolhiintuneena. Se oli ilmeisesti tieltä syöksyttyään lähtenyt pyörimään. Ovea Kimmo ei ollut kai laittanut kiinni. Sitten iski kipu ja Kimmo menetti tajuntansa. Pentti oli siirtynyt naapuriin Lauraa tapaamaan ja kertomaan että kertoi Marketalle. Lauralla oli samat uutiset, Kimmo tiesi. – Ja oli viimeinkin lähtenyt ulos. Laura tarjosi kahvia, Pentille se kävi ja jäikin sitten koko loppupäiväksi ja tietty uusivat sen metsässä ensimmäisen kerran koetun.

Marko oli todella onnellinen Annan uutisesta. Meni kaverinsa luo vastapäätä sitä kertomaan. Jyrki katseli kuinka hyvä ystävänsä tuntui olevansa onnensa kukkuloilla. Hän oikein näki miten Markon silmät loistivat. Jyrkistä tuntui pahalta salata totuus, mutta näytteli yllättynyttä ja tietty onnitteli kunnolla. He olivat olleet kavereita jo koulun alaluokilta asti. Jyrki muisti kyllä koska viimeksi oli nähnyt kaverinsa näin onnellisena – Se oli silloin kuin oli kertonut että menisi Annan kanssa naimisiin. Pitäisikö nyt pilata kaverilta kaikki kertomalla totuus? Sitä Jyrki mietti Markon poistuttua. Seuraavana päivänä Markon lähdettyä töihinsä ja Janilla oli iltavuoro, niin hän meni Annaa tapaamaan. ja varoittamaan Annaa siitä että jos lapsi tarvitsisi joskus verisiirron tai jotain geneettistä biologiselta isältään, niin Marko ei sopisi. Ne huomaisivat sen testeillä. Anna meni totiseksi. Tätä hän ei ollut sisältänyt suunnitelmaansa. Totuus oli kerrottava, vaikka se ehkä olisi heidän suhteen loppu.

Laura ja Pentti olivat sängyssä sylikkäin, kun puhelin soi. Laura meni aamutakissaan vastaamaan Pentti vanavedessään. Se oli poliisi. Kertoi mitä maantiellä oli tapahtunut ja mihin sairaalaan oli mies viety. Laura kiitti tiedoista ja sulki puhelimen, Katsahti Penttiä ja sanoi ” Se oli poliisista, Kimmolle on sattunut onnettomuus, pitää lähteä sairaalaan sitä katsomaan. Viitsisitkö heittää? ” Totta kai Pentti lähti viemään Lauraa sairaalaan. Hänkin oli huolissaan Kimmon kohtalosta, olihan se naapuri . Kuin he saapuivat sairaalaan, siellä oli tuttu poliisi vastassa. Nähtyään Pentin pysäytti tämän ja kertoi hänelle tiedon vaimonsa poismenosta. Pentti ei ensin uskonut häntä, mutta näki ilmeestä että oli lainvalvojan viesti totta. Pentti ei sanonut mitään, käveli kuin zombi Lauran perässä huoneeseen, missä Kimmo oli letkuissa, koomassa. Sinä iltana Pentti ja Laura hakivat lohtua toisistaan Pentin ja Marketan parisängyssä.

Marko alkoi epäilemään ajan kanssa että oliko Annan terveydessä jotakin vikaa kun naisen olemus oli jotenkin outo. Janikin oli muuttunut. Mies meni jotenkin vaikeaksi kuin puhe kääntyi Annaan. Ja kuin Marko kysyi Annalta olivatko hän ja Jani kenties riidoissa, Kun tuntui olevan niin hermostunut aina Janin läsnä ollessa ja muutenkin niin että mikä oikein on vaivana? Voisinko mä auttaa jotenkin?

Anna sopersi vastaukseksi vaivautuneen ein ja alkoi vähättelemään, syytti tilaansa. Vastaukseen tyytymätön Marko halusi saada totuuden selville siitä että mikä oli vaimolla vaivana. Hän päätti järjestää illan ystävien kesken, hän kutsuisi Janin ja Jyrkin. Ehdotti sitä Annalle, joka ei viitsinyt vastustella asiaa, ettei mies olisi tullut epäluuloisemmaksi kuin oli. Alkoi epäilemään sitä että jos ei olisikaan mitään ihmettä tapahtunut, jos vaimo oli käynyt vieraissa. Mutta hätisti ajatuksen täysin mahdottomana pois.

Pentti heräsi Lauran viereltä, Kimmon sängyssä. Tunsi syyllisyyttä katsoessaan Kimmon vaimoa, joka näytti niin kauniilta siinä vielä nukkuessaan. Kimmo makasi sairaalassa koomassa. Ja Marketan oli hän ajanut onnettomuuteen, kuolemaan. Sitä ei Pentti olisi halunnut. Kaikesta huolimatta hän tunsi rakastaneensa vaimoaan, vaikka viime aikoina oli tuntunut siltä että rakkaus olisi mennyttä. Laura heräsi, näki Pentin ilmeestä mitä mies ajatteli. ”Miten tämä elämä meni plörinäksi? Miten kaikki meni täysin hajalle?” Pentti kyseli Lauralta joka näki ensimmäisen kerran näiden 38 vuoden aikana kun oli Pentin tuntenut, näki miehen itkevän. ”Kuinka me saatoimme hajottaa loputkin mitä perheistämme oli jäljellä?” Sitä repliikkiä seuranneen pitkähkön hiljaisuuden rikkon Lauran ääni ”Rakkaudesta” nainen vastasi. Pentti kääntyi ja halasi. Sen jälkeen he alkoivat olla entistä enemmän yhdessä Kimmon maatessa sairaalassa koomassa. Laura kävi miestään katsomassa muutaman kerran ja sitten jätti Kimmon yksin makaamaan.