Nightmare 1.3 Tappavan tyhjä päivä. Sitä samaa paskaa taas. Kyllä minä haluan oppia kaiken mutta en jaksa. Minä tahdoin menestyä mutta jäin junasta. Tänään oli pilvinen päivä. Hyvä että kävin tuossa lähikaupassa ostamassa pullon Coca-Colaa. Siellä oli myyjänä itämainen nainen. Annoin hänelle kaksi euroa, sain häneltä kaksikymmentä senttiä takaisin. Ennen myymälään astumista näin edellisen asiakkaan tulevan ulos. Hän kantoi leipää muovikassissa. Tätä ennen olin tavannut ex-naiseni jonka tapaaminen aina kiertää veistä haavassa. En vihaa häntä mutta hän minua. Se tietää mitä sen läsnäolo minulle tekee. Hän kaataa suolaa haavoihini ja jättää minut kärsimään. Menin takasin asutooni ostoksen jälkeen. Pullollinen Coca-Colaa odottaa avaamistaan. Jätin sen keskelle lattiaa jonne sen unohdin. Minua väsytti silloin kolme tuntia sitten liikaa että olisin avannut sen. Mutta nyt kierrän korkin auki - se sihahtaa kuin päästäen patoutumansa ulos. Tuoksu pääsee vapaaksi ja saavuttaa hajuaistini. Otan korkin pois ja siemaisen nestettä sisääni. Asetan korkin takaisin ja kuin taikaiskusta minua alkaa väsyttämään enemmän kuin koskaan tänä päivänä. Tunkeudun omaan sänkyyni maate vaatteet päällä. Miksi niitä ottaa pois kun huomenna ne joutuisi laittamaan takaisin päälle. Miksi olla olemassa? Minä vaivun rauhallisuuteen. Rauhallisuuteen jonka tiedän olevan täynnä painajaisia. Niitä minä näen joka yö - olen tottunut niihin. Olen niin tottunut.. Kaikkeen tähän. Tahtoisin pimeään avaruuteen jossa kellään ei ole tunnistetietoja. Tulee pimeys. Kauhu alkaa. Olen taas siinä missä olin kuin saavutin elämässäni sen pisteen jossa näin taas hänet - ex-naiseni. Tunnen taas kivun. Se ottaa minut valtaansa ja saa minut antamaan ensimmäisen iskun. Nainen järkyttyy ja yrittää päästä pakoon. Olen tietoinen siitä että tämä kaikki on minun maailmaani - pystyn sitä hallitsemaan. Joten hän ei mene mihinkään. Kaadan hänet maahan ja potkaisen. Jotain rusahtaa ja annan itämaiselle naiselle kaksi euroa tapporahaa. Hän ampuu colapullolla exäni pään mäsäksi. Alan huutamaan nyt kuinka paljon minä kuollutta paskaa vihaan. Mitä poliisit tekevät tässä painajaisessani. He tulevat mutta saamme apuvoimia. Mies jonka ruokakassissa on leipä, ottaa sen leivän ja alkaa ampumaan kaikkea mitä liikkuu. Näen vain colapulloni olevan yksin huoneeni lattialla ja se vaatii kahta euroa. Minua puukotetaan. Huudan apua vaikka tiedän ettei kukaan kuuntele. Saatanat - kuolkaa pois ja mahdollisimman pian. Olen niin onneton. Satuin potkaisemaan Colapulloni maahan enkä viitsi nostaa sitä ylös. Siinä ei ole korkkia. Oveeni koputetaan - menen avaamaan ja siellä on mies leipä kädessään ja huutaa "KAKSI EUROA TAI HENKI!" Annan hänelle kaksi euroa ja hän antaa kaksikymmentä senttisen takaisin. Palaa huoneeseeni jonka seinille on ilmestynyt alastonkuvat itämaisesta naisesta. lattialle virrannut juoma on syövyttänyt itsensä alakertaan jossa ex-naiseni seisoo ja tarkastelee minua Pan suola-aski sekä puukko kädessään. Hän on tulossa kaatamaan suolaa haavoihini joita hän aikoo minulle tehdä. Otan kaksi euroa ja heitän kolikon häntä kohti niin kovaa kuin pystyn. Kolikko uppoaa hänen kalloonsa. Hän alkaa huutamaan jomotuksesta. Minulle tulee siitä helpottunut olo. Juoksen alakertaan ja otan häneltä puukon ja viiltelen häneen kevyitä viiltoja joihin kaadan suolaa. hän huutaa tuskasta sekä antaa minulle kaksi euroa, minä annan hänelle kaksikymmentä senttiä. huoneestani kuuluu meteliä. Juoksen takaisin yläkertaan, avaan huoneeni oven. Siellä minut valtaa suuri hinku hieroa cola pulloa. Sen henki tulee pullon suusta. Se on Renald McDonalds ja hän vaatii minua vastaamaa kysyäkseen että montako ranskanperunaa on kaksi euroa. En tiedä vastausta. Mies hyökkää sisään leipänsä kanssa. Itämainen nainen valuu alas julisteista ja pukeutuu lakanaan jonka hän ottaa sängystäni. Renald alkaa olemaan kärsimätön. Hän lyö käsiään yhteen ja oveeni koputetaan. Se avautuu ja miljoonat sotaiset ranskanperunat tulevat sisään Nainen hymyilee, vastaan hymyllä vaikka minuun sattuu vieläkin sen exäni vuoksi. Miksi hänellä on ote minusta? Tilanne jatkuu. Minä annan kaksi euroa. Saan takaisin kaksikymmentä senttiä. Elämä tuntuu turhalta. Jätän Colapulloni keskelle huoneeni lattiaa ja laitan kaksikymmentä senttiä pöydälleni. Se kiiltää siinä liikaa joten avaan ikkunani ja heitän sen ulos. Kaikki on liikaa. Minulla on kasa lääkkeitä varastossa. Otan ne kaikki suuhuni. Ei pitäisi Mutta nyt kierrän korkin auki - se sihahtaa kuin päästäen patoutumansa ulos. Tuoksu pääsee vapaaksi ja saavuttaa hajuaistini. Otan korkin pois ja siemaisen nestettä sisääni. Se sieppaa pillerit mukanaan. Kuolema on tilattu. Toimitus ei viivästy. Joku koskettaa olkapäätäni vaikka olen yksin huoneessani. Se olen minä itse. Jotenkin olen kai mennyt kopioimaan itseni. Tuo toinen minä hymyilee. Sitten sen pää räjähtää. Huomaan makaavani sängyssä ryppyisin vaattein. On aamu. ja tyhjä colapullo on kaatuneena lattialla. En jaksa itse käsittää mistä minä näin unta viime yönä. Jaksaisinko edes muistaa? Päätäni särkee.