NIGHTMARE 1-77.3

En enää jaksa valittaa kenellekään elämäni turhuudesta. Mä olen
alkanut elää niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Sillä huominen
voi olla se viimeinen koska minulla kerta on niitä taipumuksia. Eli
minä olen elänyt joka päivä viimeistä päivää. Mutta se on vain
päiväsaikaan tapahtuvaa toimintaani. Aina öisin kuitenkin olen
vihainen elämälleni, kas kun sen silloin voi antaa näkyä. Oli
lauantai-ilta.

Me kavereiden kanssa olimme juhlineet, ottaneet maljaa elämälle. Tosin
se malja oli sixpack. Ostimme sen kioskista, Sen myyjänä oli se kaunis
Mari, jota on mukava katsellakin. Minä ja mun kaverit, Markku ja
Petri, suuntasimme siitä sitten kaupungille. Kävimme
kapakkakierroksen, joka päättyi siihen kun Petri oksensi Markun päälle
ja heille tuli riitaa siitä asiasta. Minua ei enää huvittanut olla
mukana sosiaalisessa elämässä, kiintiö oli täynnä tämän päivän osalta.
joten siirryin kämpilleni.

Asuntoni odotti minua tyhjänä kuin hauta ja yhtä kutsuvana. Tuo pala
kerrostaloa, sen toista kerrosta. Lattialla ajelehti muutamia
vaatekappaleita ja roskia. Huoneen täytti ulos viemättä jääneiden
biojätteiden tuoksu sekajätteen seassa. Hittoako minä alan niitä
lajittelemaan. Olin liian väsynyt siivoamaan. Sitä paitsi se tullut
oksennus joka levisi pitkin eteistäni ja vaatteitani, ei mitenkään
auttanut sitä asiaa, että kämppä oli sen siivouksen tarpeessa. Kirosin
tuota asiaa. Jos olisi voinut pitää sitä oksetta sisällään vielä vähän
aikaa, niin olisin ehtinyt vessaan. Riisuin vaatteet ja panin ne
likoon kylpyammeeseen.

Katsoin pelistä puolialastonta itseäni. En yhtään pitänyt näystä. Otin
sen puukon altaan reunalta ja jälleen hivelin sen terällä ranteitani
saaden aikaan jälleen ne pienet jäljet. Jos sitä vain uskaltaisi vetää
vielä joskus syvempään kuin pelkkään pintaan. Ajattelin taas vain
lopettaa, mutta asetin taas sen teräaseen takaisin paikallensa
peilikaappiin ja sammutin vessasta valot. Raahauduin sänkyyni ja
eteisessä vielä satuin astumaan siihen yrjööni. Kiva tunne muuten
varpaiden välissä. Pyyhkäisin jalan lattialla seuraavana olleeseen
vaatteeseen. Ja tehtyäni sen huomasin sen olleen päällystakkini.
Kirosin tuotakin asiaa.

Kaadoin itseni sänkyyn, heitin ruhoni sen päälle kuin roskasäkin. Peti
valitti painoani narisemalla sillä tavalla, että sen olisi luullut
hajoavan kappaleisiin. Pian pääni teki samoin, hajosi miljooniksi
paloiksi. Tuntui kuin jokaisella solulla aivoissani olisi oma tahto ja
se tahto niillä kaikilla oli käynnissä sota toisiaan vastaan. Vaivuin
yhä syvemmälle tuon säryn aiheuttamaan transsiin.

Sitten se tapahtui. Tunsin kuinka aivoni alkoivat valua korvistani
ulos. Samalla se maaninen tuoksu, mikä leijui huoneessa, sai kiinteän
muodon. Se otti sen kioskin Marin muodot. Tuoksu tuli ja repi peittoni
pois ja kävi suoraan kimppuuni. Tuoksu puhui Marin äänellä. Hän halusi
kuristaa minut koska vihasi minua. Hän sanoo vihaavansa minua. Yritän
panna vastaan, muttei ruumiini tottele minua. Mari huutaa minulle että
vihaa minua. Yritän panna vastaan ja ruumiini tottelee. Isken Maria
nyrkillä naamaan, mutta käsi menee hänen päänsä läpi. Se osuu
johonkin. Tarkempi tarkastelu paljastaa sen että olen lyönyt Petriä
vatsaan. Kaverini ovat tulleet huoneeseeni. He ovat likaisia ja
verissään - ja käyttäytyvät uhkaavasti. En saa ääntä, vaikka yritän.
Kaverini nauravat, haukkuvat minua mykäksi. Petrillä on puukko
kädessään. Markku huutaa sen vieressä että tapa se! Ja Petri iskee
puukon rintaani. Tunnen vain sen kuinka sen terä lävistää.

En välitä siitä, en välitä kivusta. Nauran vain päin Petrin tuskan
kääntämiä kasvoja. Puukko on siinä ja pysyy - Markku taputtaa minua
selkään jo onnittelee teostani. Suunnitelmamme toimi. Me tahdoimme
tappaa hänet, siis ihan vain huvin vuoksi. Petri kuolee silmiemme
edessä. Katson Markkua hän nauraa. Äkkiä se loppuu. Hän kaatuu
kuolleena lattialle tikari selässään. Mari on muodostunut takaisin ja
hihittää hullun lailla sitä että on tappanut Markun. Vain minä olen
jäljellä. Ja Marilla on mukanaan tällä kertaa sorkkarauta. Sillä hän
alkaa rikkomaan kämppäni. Samalla hän murskaa Peten ja Markun kallot.
Pelastaudun parvekkeelle ja laitan oven kiinni perässäni. Se ei Maria
estä - hän humauttaa ikkunat rikki. En voi muuta kuin hypätä. Mari
ehtii kuitenkin tempaista minua raudallaan selkääni. Tunto lakkaa
jaloista. Tästä on tuhat kerrosta alas.

Herään ja aistin oksennuksen olevan tulossa. En jaksa nousta, joten
laatoitan lattiaa sänkyni vieressä. Vittu, sama se.. Kuitenkin koko
kämppä haisee jo kaatopaikalta. Voisin yhtä hyvin sytyttää koko paskan
palamaan. Ovikello soi, menen avaamaan. Sieltä tulee Markku. Hän sanoo
että on tappanut Petrin ja kysyy että voisinko minä säilyttää ruumista
asunnossani. Annan hänelle luvan. Mitä vain että pääsisin takaisin
nukkumaan. Hän raahaa kahta jätesäkkiä kertoen että se Petri piti
silpoa kahdeksi kun ei mies kokonaan mennyt yhteen säkkiin. Sovitamme
säkit vessaan. Toivotan Markulle hyvät yöt ja menen jatkamaan uniani.

Olen toistamiseen siinä tilassa, jossa ainoa asia mitä haluaa on se
että lakkaisi olemasta. Äkkiä tunnen kuinka käsi tarrautuu kurkkuni.
Avaan silmäni ja näen Petrin. Hänen katseessaan on selvä murhanhimo.
Hän kuristaa ja kuulen kuinka niskani murtuu, pääni kääntyy 180
astetta ympäri ja irtoaa. Mari on ottamassa sitä vastaan. Hän on
lempeä ja irrottaa sieluni ennen kuin alkaa kaivaa aivojani ulos.
Valtaan Markun ruumiin ja nousen hänenä katsomaan kuinka Mari mäiskii
aivojeni osia ympäri kämppää. Petri on sytyttämässä punkkaani
palamaan. Hän on kastellut vuoteeni polttoaineella. Tarkoituksena
panee toimeen tuhkauksen ruumiilleni. Autan häntä siinä. Tuhoutukoon
koko paska sillä vihaan tuota ruumista. Tahtoisin paloitella sen,
mutta Petri on sitä vastaan. Polttaa se pitää. Se on ainoa oikea tapa.
Pete on kuitenkin liioitellut polttoaineen kanssa. Helvetti valtaa
koko asunnon.

Havahdun siihen että huoneessa on kylmä, aivan kuin tuuli pääsisi
sisään jostain. Avaan silmäni ja näin pirstotut ikkunat. Koko kämppä
on laitettu palasiksi. Annan asian olla ja käännän kylkeä. Samassa
koko sänky luhistuu kasaan. Seiniin ilmaantuu repeämiä jotka vain
suurenevat kunnes eivät enää kanna. koko rakennus sortuu. Tiiliseinä
musertaa kroppani laskien sieluni vaeltelemaan.

Etsin tuon kioskin missä Mari on duunissa. Inkarnoidun kioskin ainoaan
asiakkaaseen. Käytän hänen ruumistaan, hän on raavas mies. Hyvä.. Saan
siis hyödyntää enemmän voimaa tuon nartun tappamiseksi. Otan Maria
kurkusta kiinni. Hän rimpuilee, mutta otteeni piipusta pitää. Kuristan
häntä.. kuristan kunnes hän hulahtaa hengettömänä maahan. Mari ehti
painaa hälytysnappia. Poistun kidnappaamastani ruhosta ulos, hälvenen
kioskista. Haen seuraavaksi Markun käsiini. Löydän hänet kävelemässä
suojatietä. Siirrän itseni hänen ruumiiseensa ja pakotan hänet
juoksemaan bussin alle. Hän kuolee heti. Poistun Markusta ja lähden
etsimään Petriä. Hän venaa asemalla junaa. On tullut varoitus että
varokaa ohittavaa junaa. Aineellistun Petrin takana olevaan henkilöön
ja odotan kunnes juna on kyllin lähellä. Työnnän Petrin sen alle. Hän
rusentuu sen alle. Kuuluu kirkaisuja ja yleinen hälinä lisääntyy.
Ihminen jonka ruumiin valtasin, kampataan maahan ettei karkaisi. Olen
tehnyt työni enkä tarvitse tätä yksilöä enää. Huudan hänen suunsa
kautta että vihasin tuota tyyppiä. hyvä vain että kuoli pois. Haihdun
ja poistun toistamiseen. Sieluni on vapaa.

Käsitän olevani kylpyammeessani. Tarkastelen ympäristöäni ja tajuan
tämän olevan vessani rauniot. Katto ja seinät ovat poissa. Nousen
ammeesta pois ja kävelen asunnossani. Minulla ei enää ole kattoa, eikä
paljon lattiaakaan. Katson alas lattiaan syntyneestä reiästä ja näen
naapurini verissään. He puhuvat jostain maanjäristyksestä. Koko stadi
kyllä näyttää olevan yhtä rauniokasaa. Alan nauramaan. Heittelen
tiilenpaloilla alakerran naapureiden päälle. Ne tiilet lopettavat
heidät.

Tulen vessastani huoneeseeni. Mari on edessäni jälleen. Hän on
muodostunut löyhkästä jota luo oksennukseni ympäri huonetta. Hän
kertoo minulle että rakastaa minua. Minä annan hänelle ehdon. Jos hän
todella rakastaa minua, niin siivotkoon kämppäni. Hän iskee
vastaukseksi minua puukolla mahaan.

Herään sängystäni hikisenä ja pelkään uudelleen nukahtamista. Alan
puhdistamaan kämppää maanisesti. Aamu alkaa jo sarastaan kun saan
kaiken siivottua. Oksennukset ja veritahrat ovat poissa. Ei ole enää
jäljellä muuta kuin se sama kämppä, nyt tosin vähän siistimpänä.
Mutta saatuani kaiken siistiksi, ulko-oveani aletaan hakkaamaan rikki
kirveellä. Markku ja Petri huutavat rapussa että tappavat minut kunhan
ensin pääsevät sisään.
He pääsevät viimein sisään kunhan ovat paloitelleet oveni. Markku
kamppaa minut lattialle, Petri ottaa kiinni jaloistani, Markku
käsistä. He vievät minut parvekkeelle ja heittävät alas.

Herään omaan huutooni. on tullut aamu, koska ulkona on valoisaa.
Tiedän että tästä päivästä on tuleva siivouspäivä. Pyykit pitää pestä,
lattia luututa varmaan kahdesti. Nousen istumaan sänkyni laidalle.
Todellakin.. huomenna loppuu loma ja on mentävä kouluun takaisin. Ja
illalla vähän kerrata asioita, että tunneilla ymmärtäisi edes vähän.
Aloitan siivoamaan huonettani. Ensi tiistaina pääsee jälleen sinne
terapiaan. Kerta on joitain asioita päässä. Seuraavaksi minä kyllä
siivoan tämän sotkuni.