Nightmare Premium 2012

---

Lintuja, taivaalla lentää lintuja. Oloni on epätodellinen. Kaiken pitäisi olla kuten loistavasti. Tämä on kuin siitä laulusta jossa seisottiin pääkadulla, tuosta lähti tie sinne rauhoutusalueelle - ne kun aivan viimeiseksi tahtoivat rauhoittaa jotakin, jotakin ihmiselle sopivaa. Mutta siitä lähtee nykytodellisuudessa pelkkä Puistokatu. En ole nukkunut aikoihin. Enkä siis enää tunnista olenko minä nyt valveilla vai unessa.

Sydän tykyttää, aivoissa suhisee. Tuosta lähti tie sinne rauhoitusalueelle, ne aivan lopuksi yrittivät rauhoittaa jotain ihmiselle sopivaa. Yrittivät RAUHOITTAA jotakin sopivaa. Löydän itseni ruokakaupasta. Alitajunnassani asuva järjen heikkenevä ääni on varmaankin komentanut minua kävelemään sinne mistä saa ruokaa. Tunnustelen oikeaa taskuani ja löydän lompakkoni. Avaan sen ja löydän 200 markkaa. Minulla ei ole mitään käsitystä mistä rahat ovat peräisin.

Edessäni kulkee pieni vanha punatukkainen nainen, joka itkee kaikille että missä täällä on kermatonta jäätelöä. Toiselta taas on hyvinvointi ja mielenterveys hukassa, henkilökunta kertoo ettei täältä sellaisia saa. Ammatinharjoittajat kehoittavat tuota toista pientä naista istumaan samalla kun yksi heistä soittaa johonkin. Punainen takki vilahtaa ohitseni kuten se olisi minun ikioma kiirastuleni, helvetti keskellä pakasteosastoa. Pakotan itseni liikenteeseen. maitoa, leipää ja pari nuudelia ja kassan kautta kotiin yrittämään unea.

Juutun kassajonoon ja alan väsymyksestä johtuen nähdä kaiken kahtena. Arkinen tavaratalo muuttuu silmissäni metsäksi jossa pikkueläimet tallustavat. Edessäni on kiviä, jotka liikkuvat hartaasti. Niiden edessä on kuten soraa jota kivet kaatavat vasemmalla olevaan puroon. Virran toisella puolella on itse Väiski Vemmelsääri heittelemässä soraa jonkun puupölkyn ohi joka aina piippaa. Kivet liikkuvat ja pian on minun vuoro heittää soraa puroon. Väiski tervehtii minua samalla kun hänen silmissään välähtää punainen valo. Metsä katoaa silmistäni ja edessäni näen hyvin epäviehättävän naisen jonka rumista silmälasesta heijastuu laser. Hän käheällä äänellään kertoo sen mitä minä itsekin näen näytöstä - 12 markkaa. Heitän tasarahat tiskiin ja pakenen paikalta.

Tajuan jossain vaiheessa että minulla on reppu selässäni. Palaan kassasolaan, mutta en sen vuoksi että huudot vaativat minua toimimaan siten. Kerään ostokset reppuun ja juoksen paikalta. Metsä palaa ja rakennus katoaa. Tuuppaan muutaman edessäni olevan kiven nurin ja minua heitetään soralla. Kaksi Repe Sorsaa kävelee minua kohden joten minä pakenen. Juoksen minkä jaloistani pääsen. Edessäni siintää niitty.

Niityn takana on kotini, juoksen sinne asti. Niityllä huudetaan perääni jotain, mutten välitä tahdon vain turvaan. Kotona heitän ostokset pöydälle ja käyn nukkumaan. On aivan hiljasta kunnes säikähdän pamausta. Leipäni on räjähtänyt palasiksi ja noi palaset alkavat muodostaa pikkueläimiä. Maitotölkki halkeaa ja alkaa täyttää maidolla asuntoani. Minua pelottaa tämä ääni, maidon solina lattialla, pikkueläimien sadistiset puheet sekä nuudelit joista alkaa kuulumaan rytmikästä musiikkia. Maito alkaa muuttumaan vedeksi joka nousee jo sänkyyni ja kastelee minut.

Pakko nousta uimaan. Pikkuelämet ovat löytäneet mikroaaltouunini ja teurastavat sillä toisiaan tasaisin väliajoin. Pyydän heitä lopettamaan. Minulta kysytään että onko kaikki kunnossa. Tajuan seisovani ruokakaupan käytävällä märissä vaatteissa. Toisella silmällä näen pikkuolioita mutta toisella taas huolestuneita ihmisiä kännykät korvallaan soittamassa apuvoimia paikalle. Repe Sorsia alkaa tulemaan paikalle. Lähden pakoon, mutta toisesta suunnasta kävelee vastaan Väiski Vemmelsääriä. He saavuttavat minut ja alkavat repimään vaatteitani rikki. Samalla punatukkainen nainen tulee kysymään kermatonta jäätelöä, hän tiedustelee olenko minä tehty kermattomasta jäätelöstä. Hän jatkaa vielä kertomalla että kaikki on kohta ihan hyvin. Apua on tulossa.

Avaan silmäni ja näen huoneeni katon. Ulkoa loistaa punainen valo, aivan kun koko kaupunki olisi tulessa. Rytmikäs musiikki alkaa soida nuudeleistani ja maitotölkissä oleva lehmä irrouttautuu kuvasta irti, kasvaa täyskokoiseksi ja kertoo minulle että nyt on aika lähteä katsomaan joulukuusta keskustorille. Hyppään kehoituksesta lehmän selkään ja se lähtee lentämään - suoraan ikkunan läpi taivaisiin. Selviää ulkona on punaista, laavaa purkaantuu viemäriaukoista ja lähitalot ovat liekessä.

- Hyvää joulua! - Kiitos. Anteeksi, tää voi kuullostaa ihan oudolta, mutta äsken olin kuten lentämässä lehmällä joka sikisi maitotölkistä?
- Aivan, se oli tuo Petteri Punakuono joka vapaa-ajallaan etsiin maitotölkkejen avulla sieluja jotka tarvitsevat pelastusta.
- Juhlitaanko täällä nyt keskustorilla joulua, vaikka kaupunki on mitä ilmeisemmin tuhon oma?
-Kyllä. Olet viimeinen joka täytyi pelastaa maailmanlopulta. Saanen esittäytyä; Olen Joulupukki alias Jumala ja olen viemässä sinua turvaan Korvatunturille joka sijaitsee taivassa ja sieltä olen tuomitseva kuka on kiltti ja kuka tuhma.
- Kumpi minä olen?
- Kiltti. Kas olemmekin jo perillä. Koko kaupunki on kokoontunut torille. Minun täytyy pudottaa sinut nyt kyydistä.

Joulupukki painaa punaista nappia ja heitto-istuin heittää minut ulos reestä. Putoan punatukkaisen naisen päälle joka hajoaa iskusta palasiksi. Palasista sikiää uusia Repe Sorsia, Aku Ankkoja sekä Väiski Vemmelsääriä. Kovaäänisistä kaikuu joululauluja täydellä äänenvoimakkuudella joka peittää alleen murentuvan kaupunkimme tuhon äänet. Taivaalta alkaa satamaan suuria asteroideja ja huomaan pyöriväni suuren joulukuusen ympärillä laulamassa Putte possun nimipäiviä. Tori liikahtaa ja lähtee kohoamaan kohden pelastusta. Kaikki muuttuu valkoiseksi alkaen joulukuusen kynttelistä.

Avaan silmäni ja huomaan aurinkon paistavan suoraan silmiini. On aamu. Ja minulla on täydellisen outo olo. Kuten olisin levännyt kylliksi jotta elämäni olisi palautunut normaaliksi. Riemuitsen. Kaikki oli vain unta kunnes näen että asuntoni on täynnä pikkueläimiä.