LOST IN APARTMENT - Permuukadun kolmioon eksynyt.
Yksinäisyyden suuri vaippa. Se
kietoo yhä tiukempaan otteeseen minua. Asuntoni on muuttunut
vihamieliseksi. Sen seinät tuijottavat minua ja käskevät lähtemään.
Minä olen kuitenkin liian heikko lähtemään. Tiedän että se kyllä
odottaa oven takana - rappukäytävä ja uloskäynti. Sisäpiha, porttikonki
ja katu. Katu joka päätyy isompaan katuun. Sen kadun päässä tiedän
olevan rautatieaseman.
Ikkunani on auki, verhot kiinni.
Mainospostia iso läjä eteisen lattialla. Minä olen vain potkinut sen
syrjemmälle oven edestä aina kun käyn kaupassa. Käyn tuossa
kulmakaupassa. Ostan sieltä aina samat tutut tavarat. Maitopurkki,
juustoa, leipää, voita ja Mars-suklaapatukan. Joskus, jos on tarvetta,
niin saatan ostaa talous,- ja vessapaperia, kahvia, sokeria, muroja
sekä viipalekinkkua, puhdistusaineita sekä kirjoitustarvikkeita.
Vaan kauppareissut ovat jääneet tekemättä. Olen ollut sisällä jo neljä päivää, olen unohtanut kuinka ovenkahva toimii.
En muista sitäkään enää, että
kuinka radioni toimii. En välitä pestä WC-istuintani. Minä kyllä
kastelen kaktukseni. Niitä on 3. Yksi keittiössä, yksi olohuoneessa ja
viimeinen makuuhuoneessa. Niistä suurin on olohuoneessa ja pienin
keittiössä. Makuuhuoneessa olevan kaktuksen nimi on Matilta.
Olohuoneessa olevan Tuomas ja keittiössä Tanja.
Minulla on 5 kelloa joista 2
ovat rikki. Seinäkelloni on taustaltaan musta, valkoiset viisarit ovat
jotain ainetta, joka kiiltää valossa. Seuraava kello on
videonauhurissani, minulla on iso varasto vanhoja kasetteja. Tykkään
sen laitteen kellosta, sen segmentit näyttävät kauniilta. Sitten on
herätyskelloni, jota pidän tasan 13 minuuttia etuajassa. Menen
nukkumaan aina tasan yhdeltä ja herään kahdeksalta.
Sitten teen aamupalan ja lähden
töihin. Teen varastohommia. Ne ovat sopivan mukavia. Saan siitä rahaa,
maksan vuokran ja ostan maitoa, juustoa, leipää, voita ja sen mars
suklaapatukan. Jos on tarvetta - niin saatan ostaa myös kahvia.
Seinäkelloni tikittää seuralaisena. Katson sitä.
Kahdeksan on jännän näköinen
numero, aivan kuin lumiukko. Numero kuusi on kuin koukku, samaten
numero yhdeksän. Neljä on vain kyljellään oleva kolmio, josta lähtee
kaksi sakaraa suuntiinsa. Seitsemän taas on hukassa tuossa
seinäkellossani. Se joskus vuosia sitten tippui paikaltaan ja
pölynimurini löysi sen. Muistan vieläkin ne kolahdukset imurin putkessa
- joista tiesin löytäneeni jo viikon etsimäni numeron. Etsin sen
pölypussista ja löysinkin sen kahtia haljenneena. Sitä ei voinut siis
käyttää.
Pidän nyt sitä kuuden ja sen
lumiukon välistä tuntia pitempänä aikana, kuin muut tunnit ovat.
Seinäkelloni on olohuoneeni seinällä. Tämä on kaksio, eli kolme
huonetta ja pieni keittiö. Vai oliko tämä sittenkin kolmio? En muista
nyt miten toi asia meni.
Ei sillä väliä ole. Tänään
pitäisi muistaa kuinka se ovenkahva toimii ja sitten, että missä se
lähikauppa oli? Onkohan he vaihtaneet juuston ja maidon paikkoja?
Laitanko ikkunan kiinni kun olen poissa? Jos en laita sitä kiinni, niin
lentääkö tänne puluja?
Mikähän numero seuraavaksi
tippuu seinäkellostani? Jätän ikkunani auki, vaikka tänne voi lentää
puluja sisään. Kahvaa siis painettiin alaspäin.