LOST IN APARTMENT - Permuukadun kolmioon eksynyt.

Yksinäisyyden suuri vaippa. Se kietoo yhä tiukempaan otteeseen minua. Asuntoni on muuttunut vihamieliseksi. Sen seinät tuijottavat minua ja käskevät lähtemään. Minä olen kuitenkin liian heikko lähtemään. Tiedän että se kyllä odottaa oven takana - rappukäytävä ja uloskäynti. Sisäpiha, porttikonki ja katu. Katu joka päätyy isompaan katuun. Sen kadun päässä tiedän olevan rautatieaseman.

Ikkunani on auki, verhot kiinni. Mainospostia iso läjä eteisen lattialla. Minä olen vain potkinut sen syrjemmälle oven edestä aina kun käyn kaupassa. Käyn tuossa kulmakaupassa. Ostan sieltä aina samat tutut tavarat. Maitopurkki, juustoa, leipää, voita ja Mars-suklaapatukan. Joskus, jos on tarvetta, niin saatan ostaa talous,- ja vessapaperia, kahvia, sokeria, muroja sekä viipalekinkkua, puhdistusaineita sekä kirjoitustarvikkeita.

Vaan kauppareissut ovat jääneet tekemättä. Olen ollut sisällä jo neljä päivää, olen unohtanut kuinka ovenkahva toimii.

En muista sitäkään enää, että kuinka radioni toimii. En välitä pestä WC-istuintani. Minä kyllä kastelen kaktukseni. Niitä on 3. Yksi keittiössä, yksi olohuoneessa ja viimeinen makuuhuoneessa. Niistä suurin on olohuoneessa ja pienin keittiössä. Makuuhuoneessa olevan kaktuksen nimi on Matilta. Olohuoneessa olevan Tuomas ja keittiössä Tanja.

Minulla on 5 kelloa joista 2 ovat rikki. Seinäkelloni on taustaltaan musta, valkoiset viisarit ovat jotain ainetta, joka kiiltää valossa. Seuraava kello on videonauhurissani, minulla on iso varasto vanhoja kasetteja. Tykkään sen laitteen kellosta, sen segmentit näyttävät kauniilta. Sitten on herätyskelloni, jota pidän tasan 13 minuuttia etuajassa. Menen nukkumaan aina tasan yhdeltä ja herään kahdeksalta.

Sitten teen aamupalan ja lähden töihin. Teen varastohommia. Ne ovat sopivan mukavia. Saan siitä rahaa, maksan vuokran ja ostan maitoa, juustoa, leipää, voita ja sen mars suklaapatukan. Jos on tarvetta - niin saatan ostaa myös kahvia.

Seinäkelloni tikittää seuralaisena. Katson sitä.

Kahdeksan on jännän näköinen numero, aivan kuin lumiukko. Numero kuusi on kuin koukku, samaten numero yhdeksän. Neljä on vain kyljellään oleva kolmio, josta lähtee kaksi sakaraa suuntiinsa. Seitsemän taas on hukassa tuossa seinäkellossani. Se joskus vuosia sitten tippui paikaltaan ja pölynimurini löysi sen. Muistan vieläkin ne kolahdukset imurin putkessa - joista tiesin löytäneeni jo viikon etsimäni numeron. Etsin sen pölypussista ja löysinkin sen kahtia haljenneena. Sitä ei voinut siis käyttää.

Pidän nyt sitä kuuden ja sen lumiukon välistä tuntia pitempänä aikana, kuin muut tunnit ovat. Seinäkelloni on olohuoneeni seinällä. Tämä on kaksio, eli kolme huonetta ja pieni keittiö. Vai oliko tämä sittenkin kolmio? En muista nyt miten toi asia meni.

Ei sillä väliä ole. Tänään pitäisi muistaa kuinka se ovenkahva toimii ja sitten, että missä se lähikauppa oli? Onkohan he vaihtaneet juuston ja maidon paikkoja? Laitanko ikkunan kiinni kun olen poissa? Jos en laita sitä kiinni, niin lentääkö tänne puluja?

Mikähän numero seuraavaksi tippuu seinäkellostani? Jätän ikkunani auki, vaikka tänne voi lentää puluja sisään. Kahvaa siis painettiin alaspäin.