Ennen me lumilinnoja rakenneltiin,
niissä seikkailtiin.
Nyt me kossua lantrattiin, kuin
lumilinnan paikalla me juopoteltiin.
Iltaa näin eilen pidettiin, tulevia suunniteltiin.
Hei, muistaks’sä, mite se ol ennen helpompaa tää koko elämä. Ku jos rahnaa tarvittiin, sit äiteeltä pyyettiin..
Se ol vuonna kaheksen kaks, nyt vuonna nolla kaks kaik on nin vaikeet, että!
Niin kavereitten naamat karvoittuvat kun ikä niihin ajaa uurteitaan. On olomuotomme muuttunut hoikasta tukevaksi ja puheemme sammaltaa illan päätteeksi. Kysyn sinulta, isä jumala, missä helekutin välissä meistä tuli näin vanhoija.
Lumilinnassa silloin leikittiin, lumikasassa vasten autotallin seinää. Eipä kukaan meistä ois silloin osannu aavistaa että vielä joskus joukolla siihen samaiseen seinään porukalla iso laatta valettiin.
Tytöiltä pääsy kielletty, tuo ainoa lumilinnaleikin sääntö tuntuu niin kaukaiselta kuin katsomme tänään peiliin.
Tytölle pääsy sallittu olisi nyt monella meistä toiveena, vaan eipä noita samoja tyttäriä enää täällä pyöri keiltä se pääsy oli kielletty. Paitsi se yksi, mutta sekin tykkää tytöistä..
Täällä me olemme, autotallin takana mölisemässä.
Kultaista sadetta päällemme sataa.