On yö. Kellonaika näyttää olevan vain muutaman minuutin päässä siitä ajasta, missä se oli viime katsoman jälkeen. Jo puoli neljä, enkä ole vieläkään saanut unta. No, huomenna taas on kyllä aikaa nukkua. Maanantai.. Mitä siitä? Sama se on vaikka olisi lauantai. Mulla ei ole töitä eikä mitään tietoakaan, että mistä saisi. Kaikki paikat näyttävät menneen.
Ei tämä työttömänä ole mitään herkkua ole. Eikä elämä muutenkaan. Sairaushan mulla on taustalla, että iso osa työpaikoista on rajattuna minulta pois. Tässä pikkukaupungissa ei ole mitään sellaista, mihin kelpaisisin. Elämäni on loppumassa. Onko se loppumassa? Äh, mun on PAKKO saada unta. Mutta, jos se painajainen taas palaa? Mitä siinä oikein on? Hitto, kun sen muistaisi. Se paha olo, mihkä siitä aina herää - se on kyllä paha.
Perkele, kello on nyt sen neljän. Ei tästä enää mitään tule, mä nousen ylös. Josko kirjoittaisi näitä tuntojansa siihen paljon luettuun nettipäiväkirjaani? Mitä hittoa mäkin sinne vuodan jokaisesta pahasta olosta! Olkoon kone kiinni. Lämpötila.. täh, onko se miinuksella jo? No, kohtahan tulee se talvikin. Tää kaupunki on ihan hiljanen, ulkona kun ei näytä olevan mitään elämää. Siellä ei tulisi keitään kaduilla vastaan, niin voisi vain vaeltaa jonnekin, ehkä sen rautatiesillan alle ja..
Ei, en mä nyt sellaista halua tehdä. Ei tässä nyt kyllä tapeta itseään. Jos keittäisi kahvit ja sen jälkeen tutkis jotain mukavaa netissä.. Ainiin, eihän mulla ole kahvia kun ei ole rahaa ostaa edes parin euron hintaista kahvipakettia. Ja on niitä pirun laskujakin kasassa jo.. Miten mä niistä selviän. Rahaa on kyllä tulossa, että saa ne pois. Mutta sitten ei ole ruokaan taas valuuttaa. Vitut - Jos mua ei olis, niin eipä tarttis maksaa mitään Soneralle. Jos mua ei olisi? En olisi enää rahareikä Kelalle. Tosin se rautatiesilta olisi hieno paikka varmaan nyt.
Hei. Olenko mä nyt tosissani? Se kyllä tuntuu aika haluttavalta, hitto kiihotunko mä tästä ajatuksesta tappaa itseni? Perkele, mä olen ihan sairas ja sekaisin. Hitto noita laskuja.. No mä en enää kestä tätä asuntoa. Jospa kuitenkin pukisi päällensä ja lähtisi? Joo, niin mä teen. Ottaisiko puukon mukaansa? Jos mä viiltelen siellä sitten itseäni, niin se täytyy sitten kyllä viedä loppuun asti, ettei kukaan aamuvirkku soita apua paikalle. Siihen loppuisi kyllä tämä elämä tässä kuosissa, missä mä sen tiedän. Entä viimeinen viestini? Tosin se viimeisin blogimerkintäni netissä oli kyllä jo niin mustaa tekstiä, että se kyllä käy siitä viimeisestä sanoista.
Mitä mä tässä enää aikailen? Sinne sillalle on matkaa kaksi kilometriä ja kaupunki alkaa kohta heräämään. Mä.. minä tahdon olla kuollut ennen aamunkoittoa. Vaude, olipas lause! Pue nyt vaan päälles ja tee se! Mäkin oon sellainen saatanan pelkuri, että kyllä puhun isoja asioita mutta en tee mitään. Vihaan itseäni! Vaatteet päälle vain, puukko mukaan ja sitten lähdet. Taidan pukeutua mustiin. Mustat farkut ja musta nahkatakki. Aamuhämärässä sitten voin hävitä kätevästi tieltä siihen metsikköön. Ei tämän pitäisi mitenkään kiihottaa! Ei hitto. MÄ OLEN NYT TOSISSANI TAPPAMASSA ITSEÄNI! Hitto, mä pelkään itseäni nyt. Enkä voi soittaa kenellekään, kaikki nukkuu nyt vielä. NYT, JÄTKÄ, MENET TAKAISI NUKKUUN!! Huomenna on uusi päivä ja sitä rataa. Miksen voinut ostaa kahvia sen röökiaskin sijasta?
Mitä mä teen? Mähän puen päälleni! Lopeta, hullu! Sähköpostit, mun pitää tarkistaa ne nyt tai mä lähden ulos. Hitto tätä levottomuutta. Kone auki ja nettiin. Aukeis jo.. Pitäis levy eheyttää joskus, niin tämä olisi nopeampi käynnistymäänkin. Kas, voin antaa salasanan - nyt jo? Johan meni nopeesti täl kertaa. No nyt se Outlookki päälle. Mitä! Yksi uusi viesti. Kotisivupalautetta? lähetetty puoli kaksi tänä yönä. Kuka nyt mulle..? Kas, täähän koskee sitä lähdekoodijuttua.. Ai noinkin sen voi tehdä. Pitääpä mennä katsomaan sitä koodituksiansa..