SAAREN AINOA VENE.
Rauli makasi veneen pohjalla. Nojasi isoon kiveen. Toiseen niistä
jotka oli valinnut matkakumppanikseen. Hän oli soutanut
raivokkaasti melkein keskelle järveä ja sitten heittänyt airot
vauhdissa menemään. Paatti oli lipunut jonkin matkaa pois
airojen luolta suoraan. Hyvä vanha puuvene kuin oli. Vaatteet
alkoivat kastumaan kun vene alkoi täyttymään vesilastista. Eipä
sitä kukaan osaa enää sanoa, että katuiko Rauli tekoaan tuona
hetkenä kun kylmä vesi oli jo peittänyt uimataidottoman jalat.
Se oli nyt menoa vailla pelastumista kun veneen tappi oli
heitetty pois uppoamaan.
Syksy tuoksui vain kyynelvuodon läpi. Veneessä kaksi parin
kilon kiveä painoi sitä kohti pohjaa. Tuo sairas mies oli
viimein toteuttamassa uhkaustaan ja soutanut Pyhän selälle ja
irrottanut tapin. Se olisi nyt menoa. Hän ei tosiaan ollut
koskaan uimaan opetellut ja nyt se nauratti veneen pohjalla
makaavaa miestä kun hän katseli pulppuavaa vesivirtaa. Se täytti
veneen pohjaa vyötäisille asti. Rauli nauroi kyyneleet silmissä.
Eipä todellakaan sitä muut nyt tienneet että hän olisi kohta
pohjassa kuolleena. Nauroi sitä että olisi sitten näyttänyt
oikein kunnolla.
Jääkää te saatanat! Perkele.. Jääkää iäksi! Vittu,
ette te mua kaipaa! Niin oli Rauli ilmaissut pahan olonsa
noille muille jotka eivät taaskaan olleet ottaneet tuota
uhkausta todesta. Siitä vaan! Oli vastaus kuulunut.
Rauli oli häipynyt sitten paikalta uhoten että tällä kertaa
olisi tosissaan. Ainahan se uhoaa, ei se mitään kuitenkaan
uskaltaisi tehdä. Niin ne muut olivat taas kännissä todenneet.
Kumpa olisivat tällä kertaa tienneet miten juuri tuo piirre
suututti Raulia itseään. Kaikki oli suoraan sanottuna silkkaa
paskaa sen elämässä. Päin helvettiä. Ei koskaan saisi
töitä koska oli työkyvytön sairauden vuoksi, Mitä nyt
suojatyökeskuksen vankina nyt jotakin. Eikä tietty sen puoleen
naistakaan kun sattui olemaan niin ruma että lapset pelästyivät.
Nyt veneen laidan yli ryöppysi vettä. Raulin itsekuri petti ja
hän huusi vastoin aikeitaan viimeiset sanansa, manauksen sävyttämän
avunhuudon, joka kyllä rannalla kuultiin mutta luultiin taas
vitsiksi. Rauli oli asettanut itsensä jumiin keskituhon alle että
taatusti uppoaisi paatin mukana. Avunhuudot lopetti vesi joka täytti
suun ja sitten nielun. Jäi vain laineita ja kuplia pintaan.
Ei.. Voi jumalauta.. Se sitten teki sen, olisi pitänyt
ottaa todesta. Nyt se on liian myöhäistä mennä apuun.. Sehän
ei osaa uida??! Rannalla pohdittiin näin humalassa tuota
juuri tapahtunutta itsemurha hukuttautumista kun se tajuttiin.
Vaikka tapahtumapaikalle olisi ollut vain Satakuusikymmentä
kaksi metriä, niin eipä kukaan heistä sinne lähtenyt. Sitä
paitsi Rauli oli ottanut saaren ainoan veneen. Tietty se oli
seitsemänkymmentä luvulla kiva aate nuorelta lapsiperheeltä
rakentaa mökki saareen. Nyt uudella vuosituhannella eihän
sitä voi sanoa, että johtuiko se juuri siitä tosiseikasta
ettei kukaan päässyt hätiin, vaiko siitä että kun kaikki
olivat niin kyllästyneet Raulin ainaiseen hinkuun tappaa itsensä.
Tai sitten siitä että kaikki olivat niin kännissä etteivät
yksinkertaisesti viitsineet vaivautua moiseen. Siinähän olisi
itsekin kastunut ja hukkunut.
Mutta kuin seuraava aamu koitti, niin saari hiljeni. Tai ei nyt
ihan. Pitihän huudella apua kun ei kännyköiden akuissa ollut
virtaa kun eihän niitä oltu muistettu ladata. Eikä voinut
ladata, kas se on näitä sähköttömien mökkien etuja. Ja kun
tosiaan vainaja oli ottanut viimeiseksi kulkupelikseen saaren
ainoan veneen. ja upottanut sen isoisän rakentaman
puuveneen niin että milläs pelillä mantereelle pääsisi.
Seuraava aamu kun Raulia alettiin etsimään ja rannasta
tavattiin sen lippalakki kellumasta, niin saaren valtasi
hiljaisuus.
Sitten kun saaresta viimein pelastuttiin, niin saatiin asiaan
selvyys. Rauli oli nähty veneen kanssa ilman airoja ja sitten vähän
ajan kuluttua hän oli hävinnyt. Moni syyttelee tapahtuneesta
itsensä. Kas kun sen olisi voinut estää. Tai olisiko kukaan
selvänäkään uskonut Raulia. Varsinkin kun sillä oli tapana lähteä
järvelle suoltelemaan ja rauhoittumaan. Joka tapauksessa
seuraava talvi on kylmempi kuin edellinen.