SAAREN AINOA VENE.

Rauli makasi veneen pohjalla. Nojasi isoon kiveen. Toiseen niistä jotka oli valinnut matkakumppanikseen. Hän oli soutanut raivokkaasti melkein keskelle järveä ja sitten heittänyt airot vauhdissa menemään. Paatti oli lipunut jonkin matkaa pois airojen luolta suoraan. Hyvä vanha puuvene kuin oli. Vaatteet alkoivat kastumaan kun vene alkoi täyttymään vesilastista. Eipä sitä kukaan osaa enää sanoa, että katuiko Rauli tekoaan tuona hetkenä kun kylmä vesi oli jo peittänyt uimataidottoman jalat. Se oli nyt menoa vailla pelastumista kun veneen tappi oli heitetty pois uppoamaan.

Syksy tuoksui vain kyynelvuodon läpi. Veneessä kaksi parin kilon kiveä painoi sitä kohti pohjaa. Tuo sairas mies oli viimein toteuttamassa uhkaustaan ja soutanut Pyhän selälle ja irrottanut tapin. Se olisi nyt menoa. Hän ei tosiaan ollut koskaan uimaan opetellut ja nyt se nauratti veneen pohjalla makaavaa miestä kun hän katseli pulppuavaa vesivirtaa. Se täytti veneen pohjaa vyötäisille asti. Rauli nauroi kyyneleet silmissä. Eipä todellakaan sitä muut nyt tienneet että hän olisi kohta pohjassa kuolleena. Nauroi sitä että olisi sitten näyttänyt oikein kunnolla.

”Jääkää te saatanat! Perkele.. Jääkää iäksi! Vittu, ette te mua kaipaa!” Niin oli Rauli ilmaissut pahan olonsa noille muille jotka eivät taaskaan olleet ottaneet tuota uhkausta todesta. ”Siitä vaan!” Oli vastaus kuulunut. Rauli oli häipynyt sitten paikalta uhoten että tällä kertaa olisi tosissaan. Ainahan se uhoaa, ei se mitään kuitenkaan uskaltaisi tehdä. Niin ne muut olivat taas kännissä todenneet. Kumpa olisivat tällä kertaa tienneet miten juuri tuo piirre suututti Raulia itseään. Kaikki oli suoraan sanottuna silkkaa paskaa sen elämässä. – Päin helvettiä. Ei koskaan saisi töitä koska oli työkyvytön sairauden vuoksi, Mitä nyt suojatyökeskuksen vankina nyt jotakin. Eikä tietty sen puoleen naistakaan kun sattui olemaan niin ruma että lapset pelästyivät.

Nyt veneen laidan yli ryöppysi vettä. Raulin itsekuri petti ja hän huusi vastoin aikeitaan viimeiset sanansa, manauksen sävyttämän avunhuudon, joka kyllä rannalla kuultiin mutta luultiin taas vitsiksi. Rauli oli asettanut itsensä jumiin keskituhon alle että taatusti uppoaisi paatin mukana. Avunhuudot lopetti vesi joka täytti suun ja sitten nielun. Jäi vain laineita ja kuplia pintaan.

”Ei.. Voi jumalauta.. Se sitten teki sen, olisi pitänyt ottaa todesta. Nyt se on liian myöhäistä mennä apuun.. Sehän ei osaa uida??!” Rannalla pohdittiin näin humalassa tuota juuri tapahtunutta itsemurha hukuttautumista kun se tajuttiin. Vaikka tapahtumapaikalle olisi ollut vain Satakuusikymmentä kaksi metriä, niin eipä kukaan heistä sinne lähtenyt. Sitä paitsi Rauli oli ottanut saaren ainoan veneen. Tietty se oli seitsemänkymmentä luvulla kiva aate nuorelta lapsiperheeltä rakentaa mökki saareen. Nyt uudella vuosituhannella – eihän sitä voi sanoa, että johtuiko se juuri siitä tosiseikasta ettei kukaan päässyt hätiin, vaiko siitä että kun kaikki olivat niin kyllästyneet Raulin ainaiseen hinkuun tappaa itsensä. Tai sitten siitä että kaikki olivat niin kännissä etteivät yksinkertaisesti viitsineet vaivautua moiseen. Siinähän olisi itsekin kastunut ja hukkunut.

Mutta kuin seuraava aamu koitti, niin saari hiljeni. Tai ei nyt ihan. Pitihän huudella apua kun ei kännyköiden akuissa ollut virtaa kun eihän niitä oltu muistettu ladata. Eikä voinut ladata, kas se on näitä sähköttömien mökkien etuja. Ja kun tosiaan vainaja oli ottanut viimeiseksi kulkupelikseen saaren ainoan veneen. – ja upottanut sen isoisän rakentaman puuveneen – niin että milläs pelillä mantereelle pääsisi. Seuraava aamu kun Raulia alettiin etsimään ja rannasta tavattiin sen lippalakki kellumasta, niin saaren valtasi hiljaisuus.

Sitten kun saaresta viimein pelastuttiin, niin saatiin asiaan selvyys. Rauli oli nähty veneen kanssa ilman airoja ja sitten vähän ajan kuluttua hän oli hävinnyt. Moni syyttelee tapahtuneesta itsensä. Kas kun sen olisi voinut estää. Tai olisiko kukaan selvänäkään uskonut Raulia. Varsinkin kun sillä oli tapana lähteä järvelle suoltelemaan ja rauhoittumaan. Joka tapauksessa seuraava talvi on kylmempi kuin edellinen.