olipa kerran ruma ankanpoikanen.

Olipa kerran lintutarha jossain joensuun ja Ylivieskan välissä. Siellä oli punaisia taloja, joskus ennen vanhaan paikka oli näytellyt keskikievarin osaa keski-ajassa. Nyt siitä oli tehty tappiota tekevä löytöeläinkoti. Lintutarha oli sekava, mutta ei se erästä ankkaemoa ollu estänyt munimasta kahtatoista munaa. Yksi niistä oli kyllä vähän eri näköinen, mutta emo silti päätti katsoa mitä siitä kuoriutuisi. Samalla miettien kuumeisesti että kenenkä uroksen kanssa sitä oli paritellutkaan.

Löytöeläinkodin omistajapariskunta kun viljeli talon takana vähän arveluttavia kasveja. Joita linnut kävivät välillä nokkimassa. Eläinrakkaina talon isäntä välillä kaatoi vähän viinaa lintujen vesiastiaan. Että niilläkin olisi elämä vähän mukavempaa.

Tämä ankkaemo aikansa haudottuaan krapuloissaan muniaan, ne alkoivat kuoriutua. Vain yksi jäi kuoriutumatta, mutta naaras päätti - että kerta sitä on jo haudottu nii viedään juttu loppuun saakka! Kohta viimeinekin muna kuoriutui.

Ja sieltä astui esiin joku ihmeen sekäsikiö, ei se ainakaan ankka ollut! Mutta kerta ankkaemo oli jo seurannassa ja pelkäsi menettävänsä ne muut yksitoista poikastaan - niin emo alkoi ruokkimaan myös tuota ihme oliota. Samalla piiloitellen sitä poikasta muilta emoilta. Siihänän menettäisi kasvonsa jos paljastuisi, että emo hautoo nyt ihan mitä vain. Varsinkin kun yleisessä tiedossa oli se irtosuhteiden määrä, mitä ankkanaaras harrasti.

Muut poikaset kiusasivat ja alistivat tuota rumaa poikasta. Ensiksi tämä jäi yksi itkemään. Mutta aika nopeasti tälle poikaselle tuli luonne - että ei enää keneltäkään mitään bullshittiä vastaan ota!

Seuraavan kerran kun toiset alkoivat taas nälvimään, niin tämä ruma poikanen nokkasi toiselta silmät puhki. Ankkaemo oli tilan isännän tarjoiluja nokkimassa, joten asia ei tätä kiinnostanut. Sokaistu ankanpoikanen juoksenteli kuin päätön kana ja jäi talon isännän Toyota Avensiksen alle.

Tuon tapauksen jälkeen muut lintutarhan linnut häätivät ruman poikasen helvettiin tarhastaan! Ankkaemo oli sammuneena vesikaukalon luona tämän tapahtuessa. Muut ankanpoikaset värjöttelivät emonsa luona turvaa hakien.

Ruma poikanen lähti mielellään uiskentelemaan pitkin läheistä jokea pitkin, silti kostoa hautoen ja identeettikriisiä puiden. Hetken uiskenteluaan, tämä poikanen tapasi upean ja menestyneen näköisen ison linnun. He kutsuivat poikasen luokseen. Tämä ui lähemmäksi vähän aristellen, noin isoilta linnuilta voisi saada pahasti nimittäin turpaansa.

He alkoivat juttelemaan ja poikanen sai tietää olevansa joutsen! Ja että isona hän kasvaisi yhtä hienoksi ja vahvaksi linnuksi mitä tämä iso joutsen oli. Kiinnosti isoa lintua myös että saattaisiko tämä poikanen olla se, jonka joku känninen ankka oli varastanut?

Kaikki täsmäsi ja ruma poikanen, siis joutsen nyt, opasti joutsenet lintutarhaan. Nyt olisi koston aika! Ankkaemo oli selvinnyt humalastaan ja nyt säikähti tulijoita. Lintutarhan muut linnut eivät tulleet apuun, vaan yllyttivät joutsenia! Se on nyt poikanen poikasesta, saatanan naarasvaras!

Päivän päätteeksi joutsenet olivat pahoinpidelleen ankkaemon, tappaneet häneltä pari poikasta ja muut poikaset olivat lintutarhan muut ankat adoptoineet.

Entinen ruma ankanpoikanen oli nyt onnellinen ja liikkui joutsenien joukossa.

Löytöeläinkoti suljettiin piakkoin eläinsuojelurikkomuksien vuoksi.