olipa kerran ruma
ankanpoikanen.
Olipa kerran lintutarha jossain joensuun ja Ylivieskan välissä.
Siellä oli punaisia taloja, joskus ennen vanhaan paikka oli näytellyt
keskikievarin osaa keski-ajassa. Nyt siitä oli tehty tappiota
tekevä löytöeläinkoti. Lintutarha oli sekava, mutta ei se erästä
ankkaemoa ollu estänyt munimasta kahtatoista munaa. Yksi niistä
oli kyllä vähän eri näköinen, mutta emo silti päätti
katsoa mitä siitä kuoriutuisi. Samalla miettien kuumeisesti että
kenenkä uroksen kanssa sitä oli paritellutkaan.
Löytöeläinkodin omistajapariskunta kun viljeli talon takana vähän
arveluttavia kasveja. Joita linnut kävivät välillä nokkimassa.
Eläinrakkaina talon isäntä välillä kaatoi vähän viinaa
lintujen vesiastiaan. Että niilläkin olisi elämä vähän
mukavempaa.
Tämä ankkaemo aikansa haudottuaan krapuloissaan muniaan, ne
alkoivat kuoriutua. Vain yksi jäi kuoriutumatta, mutta naaras päätti
- että kerta sitä on jo haudottu nii viedään juttu loppuun
saakka! Kohta viimeinekin muna kuoriutui.
Ja sieltä astui esiin joku ihmeen sekäsikiö, ei se ainakaan
ankka ollut! Mutta kerta ankkaemo oli jo seurannassa ja pelkäsi
menettävänsä ne muut yksitoista poikastaan - niin emo alkoi
ruokkimaan myös tuota ihme oliota. Samalla piiloitellen sitä
poikasta muilta emoilta. Siihänän menettäisi kasvonsa jos
paljastuisi, että emo hautoo nyt ihan mitä vain. Varsinkin kun
yleisessä tiedossa oli se irtosuhteiden määrä, mitä
ankkanaaras harrasti.
Muut poikaset kiusasivat ja alistivat tuota rumaa poikasta.
Ensiksi tämä jäi yksi itkemään. Mutta aika nopeasti tälle
poikaselle tuli luonne - että ei enää keneltäkään mitään
bullshittiä vastaan ota!
Seuraavan kerran kun toiset alkoivat taas nälvimään, niin tämä
ruma poikanen nokkasi toiselta silmät puhki. Ankkaemo oli tilan
isännän tarjoiluja nokkimassa, joten asia ei tätä
kiinnostanut. Sokaistu ankanpoikanen juoksenteli kuin päätön
kana ja jäi talon isännän Toyota Avensiksen alle.
Tuon tapauksen jälkeen muut lintutarhan linnut häätivät ruman
poikasen helvettiin tarhastaan! Ankkaemo oli sammuneena
vesikaukalon luona tämän tapahtuessa. Muut ankanpoikaset värjöttelivät
emonsa luona turvaa hakien.
Ruma poikanen lähti mielellään uiskentelemaan pitkin läheistä
jokea pitkin, silti kostoa hautoen ja identeettikriisiä puiden.
Hetken uiskenteluaan, tämä poikanen tapasi upean ja menestyneen
näköisen ison linnun. He kutsuivat poikasen luokseen. Tämä ui
lähemmäksi vähän aristellen, noin isoilta linnuilta voisi
saada pahasti nimittäin turpaansa.
He alkoivat juttelemaan ja poikanen sai tietää olevansa joutsen!
Ja että isona hän kasvaisi yhtä hienoksi ja vahvaksi linnuksi
mitä tämä iso joutsen oli. Kiinnosti isoa lintua myös että
saattaisiko tämä poikanen olla se, jonka joku känninen ankka
oli varastanut?
Kaikki täsmäsi ja ruma poikanen, siis joutsen nyt, opasti
joutsenet lintutarhaan. Nyt olisi koston aika! Ankkaemo oli
selvinnyt humalastaan ja nyt säikähti tulijoita. Lintutarhan
muut linnut eivät tulleet apuun, vaan yllyttivät joutsenia! Se
on nyt poikanen poikasesta, saatanan naarasvaras!
Päivän päätteeksi joutsenet olivat pahoinpidelleen ankkaemon,
tappaneet häneltä pari poikasta ja muut poikaset olivat
lintutarhan muut ankat adoptoineet.
Entinen ruma ankanpoikanen oli nyt onnellinen ja liikkui
joutsenien joukossa.
Löytöeläinkoti suljettiin piakkoin eläinsuojelurikkomuksien
vuoksi.