Ansassa Tänään kuin heräsin niin ensimmäinen ajatus oli se että kuinka hitossa mä pääsisin pakoon. Olin hämärässä huoneessa jonka ikkuna oli peitetty kaapilla joka puolestaan oli naulattu lattiaan. Ovi oli tietty lukossa. Onneksi oli jonkinlaisia muistikuvia siitä miten olin joutunut tänne. Tiesin missä olin. maatalossa keskellä ei mitään. Olin eilen lähtenyt kaupunkiin tarkoituksenani viettää mukava ilta siellä. Oli Perjantai joten aikomuksena oli juoda itseni känniin. Se oli onnistunutkin. Tapasin sattumalta kaverini Pietilän Anteron ja sen naisen Irman. He tarjosivat minulle omasta pullostaan juomaa. Antoivat sitten koko pullon ja lupautuivat viemään minut takaisin kotikylille. Tämä oli tälläistä maaseutua että kyytiä piti humalaiset "citystä" takaisin kotikylille. Siinä pullossa oli kuitenkin jotain omaa lisäainetta. Ne olivat kaiketi tyrmäystippoja. Tarkempi tutkiminen paljasti minulle mistä tämä huone oli ennestään tuttu. Se oli osa Pietilän taloa. Kysymyksiä alkoi satelemaan. Miksi he olivat vanginneet minut ja mitä he tahtoivat minusta? Tiesin Anteron harjoittavan kannibalismia, muttei siitä saanut puhua. Sehän oli pelkkä kuulopuhe. Mutta tämä huone paljasti huhun olevan tosi. Viinan aiheuttama hajuaistin hetkellinen häviö poistui ja tunsin kalman hajua. Nurkassa makasi ihminen jonka lonkasta oli viiletty pala pois. Oksensin ja aloin epätoivossani riuhtomaan kaappia irti lattiasta. Tietty siitä koitui meluhaittaa ja ovi aukesi. Kuin silmät tottuivat valoon niin näin kuka tuli sisään. Se olio ei ollut tältä planeetalta. Se oli virheetöntä Ruotsia puhuva humanoidi. Sen perässä laahusti Antero valkoisena ja anteeksipyytävän näköisenä. Hän esitteli minut oliolle ja kertoi että jokin aika sitten oli pellolle ufo tehnyt pakkolaskun. Sieltä oli pelastunut tämä olio joka syö vain ihmislihaa ja se olisi syönyt Anteron ja Irman elleivät he olisi käyneet hakemassa kaupungilta humalaisia sen ruuaksi. Tuo avaruusolennon muoto toi mieleen rantapallon. Toimin ja potkaisin humanoidia niin kovaa kuin vain pystyin. Sen suu aukesi kun se lensi potkun voimasta Anteroa päin, tämä väisti ja olio lensi Pietilöiden avotakkaan. kuin leikit nuolaisivat humanoidin pintaa niin se pallo räjähti sotkien takkahuoneen sotkuun jonka haju salpasi - vihreää limaa oli myös lentänyt keittiöön missä Irma oli istunut pelaamassa pasianssia. Vaihtui peli halaukseen. Katsoimme ympärillemme. Vihreätä limaa ja epämääräisen muotoisia sisäelimiä. Ne jäännökset haisivat kammottavalta. Katsoin Anteroa ja kysyin että olivatko talon vakuutukset kunnossa. Hän tajusi mitä tarkoitin ja toimi. Antero käski Irman kerätä tavarat jotka halusi pelastaa. Annoimme naiselle aikaa tunnin. Tuo pakkasikin vaatteet ja valokuvat muovikasseihin - siksi että se näyttäisi nopeasti tehdyltä. Tätä hajua ei saisi mitenkään pestyä olohuoneesta. Kuin kaikki oli valmista ja ulkona niin Antero ja minä kiersimme sytyttelemässä ikkunaverhoja ja muuta helposti palavaa tuleen. Irman lähetimme naapuriin soittamaan palokunnan kun tuli oli levinnyt jo tarpeeksi. Kysyin kaveriltani että mistä se olio oli tullut. Hän ei tiennyt.