Tänään on sellainen päivä jolloin tunne ettei huomista tule.
Heti aamulla oli oudon rauhallinen olo. Likimain tunne oli
harmoninen. Aivan kuin olisin viimein päässyt sopuun itseni ja
koko maaliman kanssa. Kuitenkin tiesin että ensi yönä se on
joko laukaus tai silmukka.
Olen opiskelija - ryhmän paras kaikessa. Olen hyvä
sekoittamaan asiani niin täydellisesti. Minusta pidetään,
minulla on hyvä elämä mutta silti vihaan kaikkea. He yrittävät
vain auttaa minua. Tänään olin oppitunneilla hiljaa ja kuin
syytä kysyttiin - sanoin kokevani kaiken niin turhaksi. Sitä
pidettiin minun tyyliini kuuluvana vitsinä. Minähän kerron
kaikenlaista.
Olin ryhmämme piriste.
Kiitin sitä maikkaa yhteistyöstä ja toivotin hyvää jatkoa. Hän
oli tietty kummissaan ja kysyi moisen hyvästelyyn syytä. Sanoin
vain että eihän sitä koskaan tiedä ja naurahdin. Sain hymyt
vastaukseksi.
Tuli ruokatunti ja istuimme kavereiden kanssa ruokalassa nurkkapöytään
aterioimaan. Nuo tutuiksi tulleet ventovieraat ylistivät minua
tempustani luokassa. Se maikka oli sellainen nipottaja ettei sitä
viitsinyt lähestyä koskaan huumorilla. Olin aikeissa juuri
paljastaa ystäville että miksi tein sen minkä sanoin, kun tyttöni
tuli samaan pöytään.
Hän oli toisessa ryhmässä. Olihan se kertonut rakastavansa
minua. Tietenkin minäkin olin sen hänelle sanonut
tarkoittamatta sitä. Täytyihän minunkin saada rakastella
vaikka kaikki muu olikin turhan tuntuista. Olin vedättänyt
tuota kaunista, hyvämuotoista blondia jo pari kuukautta. Se oli
jotenkin yksinkertaisen tuntuinen joten se ei tajunnut lainkaan
minun käyttävän häntä hyväkseen. Mutta tänään minun
olisi pitänyt kertoa sille viimeinkin että minä en ole sen
kanssa rakkaudesta.
Hän istui viereeni ja tietty asetin hymyn naamalleni ja juttu
lensi. Ruoka tuli syödyksi ja piti lähteä ja luovuttaa pöytä
seuraaville. Tyttöni antoi pusun ja lähti kaupungille
pankkiasioitaan hoitamaan. Kaverit suuntasivat ATK-luokkaa meilejään
tarkistamaan ja minä kiertelin koulun pihalla. Katselin ympärilläni
olevia puolituttuja. Jotkin heistä tervehtivät ja minä
moikkasin takaisin. Huomenna en tätä ruokatunnin tungosta
pihalla kokisi. Ja se tuntui ihan hyvältä. Pääsisin pois.
Istuin penkille tupakoimaan. Aurinko paistoi ja lämmitti.
Ajattelin että elämä on kyllä hienoa muttei se ole mun juttu.
Yksi tuttu asuntolasta tuli siihen viereen kanssa polttamaan ja
kysyi josko sitä tänä iltana voi kopioida sen yhden levyn
- olihan luvannut. Sanoin ettei tänään oikein kävisi.
Kun hän kysyi syytä niin sanoin ”lähden yöllä pois.”
Oli aika lähteä tunnille. Olin päässyt siitä
asuntolakaverista eroon kun sen piti mennä tunnilleen. Eri
ruokailuryhmät ja se on siinä aikaisemmassa. Saisi pahasti
pettyä sen kasettinsa suhteen. Enpä kopiosi mitään. Se saisi
vaikka koko levyn itselleen - eihän minulla ole sille enää
mitään käyttöä.
Seuraava tunti oli matematiikkaa. Opettaja opetti konemaisesti
mikä kuului sen tyyliin. Jotain laskettiin että mitä tulee jos
joku turha jaetaan jollain hyödyttömällä. Siis täydellisen
turhaa minun enää sellaista oppia. Jotkut - kuten meidän
ryhmän hikipinko - pänttäsivät todella asioita joita minä
en pystynyt käsittämään. Tietenkin minä ne olisin ymmärtänyt
jos vain olisin viitsinyt. Minä tyydyin tuhertelemaan töherrystä
vihkoni kulmaan. Tämän tunnin jälkeen olisi liikuntaa ja siinä
kävelyä kaupungin lenkkipolkuja myöten. - siis minä kävisin
vielä internetistä hakemassa hyviä neuvoja yön suunnitelmaani.
Toisetkin valitsivat tiedon valtatien lenkkipolun sijasta. Ne kävivät
jossain hauskoilla sivustoilla. Minä katselin mustavalkoista
sivua jossa kerrottiin englannin kauniilla kielellä eri tavoista
teurastaa itsensä.
Viimein olin kerännyt sopivan määrän masentavaa materiaalia
jota käyttäisin hyväkseni kunhan kuluisi muutama tunti. Tein
jo lähtöä kun katsahdin viereisellä koneella olevaa kaveria
joka oli meidän ryhmässä mutten asunut asuntolassa. Sanoin
sille että moi vaan - me ei sitten tavatakaan enää
huomenna kun mä lähden yöllä pois. Häntä se ei tuntunut
liikuttavan - aluksi. Kuiskasin sille korvaan - meinaan
nimittäin tappaa itseni yöllä ja sä et voi estää sitä! Hän
katsahti epäuskoisesti minua ja minä naurahdin tavallani
jolloin se kai tajusi etten minä muka tosissani olisi. Hyvästelin
hänet ja jatkoi vitsiä toivottamalla hyvää jatkoa.
Tullessani rakennuksesta ulos törmäsin liikunnanmaikkaan. Se
tietty alkoi aukomaan päätänsä siitä etten ollut kävelemässä.
Sanoin sille että olin kyllä lähtenyt, mutta olin astunut
nilkkani päälle ja sitten ontunut tänne. Selitys upposi ja hän
toivotti pikaista paranemista. Nauratti toivotus. Kyllähän minä
hain tänään pikaista paranemista. Ajatellessani sitä että
kuinka hauska ilme olisikaan kaikilla näillä maikoilla
kasvoillaan huomenna kuin uutinen poistumisestani leviäisi - se
sitten iski. Jonkinmoinen himo. Aivan kuin eläin minussa olisi
herännyt.
Tämän aiheuttaja oli se kaunis blondi jonka kanssa leikin. Hänet
minun oli saatava vielä tänään sänkyyni. Tuntui että oli
pakko saada vielä yhden kerran. Kyllä minä jo valmiiksi
inhosin itseäni joten tämä pieni leikki oli nyt se vähäisin
murhe mikä painoi minun mieltäni tänään. Sain tietenkin hänet
käymään asuntolassa ja sain hänet huoneeseeni. Olin hänelle
erittäin hellä. Hän piti siitä sillä normaalisti olin raju.
Vietimme kauniin pulituntisen yhdessä. Sitten hänen piti mennä.
Jäin yksin huoneeseeni sängylle makaamaan ja miettimään tätä
tilannetta. Pitäisi jossain välissä kohta soittaa kotiin
vanhemmille ja kertoa niille että rakasti niitä. Asuntolan
normaaleja iltapäivän ääniä kuunnellessani riisuin ja menin
suihkuun. Jotenkin tuli likainen olo ja piti kuitenkin peseytyä.
Suihkussa ajattelin senkin askareen hyödyttömyyttä. Tässähän
kohta olisi mennyt.
Pukeuduin samoihin likaisiin vaatteisiin ja lähdin huoneestani
tarkoituksenani mennä vielä kaupungille että saisin tuhlattua
loputkin rahani. Asuntola oli kumman hiljainen vaikka vielä äsken
olikin ollut meteliä. En viitsinyt sitä sen kummemmin pohtia.
Piti mennä kaupungille juhlistamaan lähtöäni. Tänään oli
hyvä päivä lopettaa kaikki. Näin kuin kello jo kävi lähemmä
viittä iltapäivästä niin kaikki tuntui menevän lujaa.
Matkallani lähimpään kapakkaan tapahtui jotain sellaista mikä
pilasi hyvät suunnitelmani.
Satuin näkemään sen blondin jonka kanssa leikin - toisen
miehen kanssa kadunkulmassa suutelemassa. Hän huomasi minut ja
minun auki olevan suuni ja typerän ilmeeni. Se toinen mies kyllä
tajusi mistä oli kyse ja perääntyi. Se blondi yritti minulle
jotakin kelvollista selitystä siinä selostamaan. Minä sanoin
sille että minun pitää nyt sulatella tätä. Tietenkään ei
tuo pikku petos minua haitannut - enhän minä rakastanut
tuota naista lainkaan. Minähän vain käytin sitä hyväkseni.
Mutta sillä se suututti etten nyt voisikaan poistua yöllä
suunnitellusti . Sitä pidettäisiin rakkauden menetyksen ja
petytyksi tulemisen summana. Sitä en tahtonut joten minun piti
vain niellä ylpeyteni ja perua suunnitelmat. Tämä kaikki oli
turhaa. Palasin näissä ajatuksissani asuntolaan ja valitin
sille kaverille jolle oli luvannut kopioida sen yhden levyn
huonovointisuutta. Se selitys upposi.
Tulin tänne huoneeseeni ja menin makaamaan tähän sängylleni
pohtimaan tulevaisuuttani. Vihaan tuota naista joka pilasi kaiken.
Nämä kaikki suunnitelmat - ajanhukkaa.
Juon loppuun tuon jo lämmenneen limsan ja taidan mennä aikaisin
nukkumaan.