Fragile

Kävelen kohti rautatieasemaa. En tahtoisi tätä matkaa, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. Juna tulee kohta ja jättää jälkeensä hänet jolla on valta tuhota minut täysin. Minä kannan yhä sormusta, olemmehan kihloissa. Mutta eilen tuli puhelu. Ei sitä sanottu että juttu olisi lopussa, mutta sen tunsi. Lopetimme puhelun rakkaudentunnustuksiin kuten meillä on tapana. Sovimme tapaavamme tänään. Hän asuu Tikkurilassa ja minä Riihimäellä. Tulen laiturille jolle sen taajamajunan on määrä pysähtyä. Katson etelään että josko siellä näkyisi jo se juna jonka en tahtoisi koskaan saapuvan tänne. Kaukojuna Imatralle lähti raiteelta 5.

Kaukaa näen junan valot. Jotenkin toivon että se olisi mikä tahansa muu juna kuin se millä rakkaani saapuu. Mutta arkitodellisuus ei ota toivettani vastaan vaan tuo sen junan ajallaan Riihimäelle. Juna kolistelee ratapihan poikki laiturille ja ovet avautuvat. Ihmiset purkautuvat ulos ja poistuvat kuka minnekin. Yksi jää. Tuo henkilö tulee luokseni ja tervehtii. Naiseni on taas kainalossani ja maailma on hyvä paikka. Utelen sitä hänen asiaansa ja hän sanoo ettei sitä halua tässä alkaa setvimään, hän haluaa tulla luokseni asunnolleni. Vaikka sitä en näytä hänelle niin minua pelottaa. Hän ei sano sitä asiaansa tässä koska pelkää kohtausta. Häntä kai hävettää se mikä on minun reaktioni. Poistumme asemalta ja kävelemme Siwan ohi kerrostalojen luokse. Puhumme siitä kuinka paljon me toisiamme rakastamme, kuinka ikävä meillä on toisiamme ollut ja siitä mitä sitten kuin asumme yhdessä ja teemme itsellemme perheen. Puhumme lapsista. Hankimme niitä. Se on nyt päätetty. Kaikki vaan on niin hataraa että sen tuntee. Kaikki on hyvin niin kauan kuin kävelemme asunnolleni. Olen turvassa mahdolliselta uutiselta.

Olemme oikean talon luona. Hissillä vaiko portaat? Kehittelen valintaa. Portaissa kestäisi kauemmin. Menemme sisään ja hän painaa hissin näppäintä. Kone tottelee ja lähtee laskeutumaan. Se on viidennessä. Olemme menossa kuudenteen. Tietty hissi, hän ei olisi suostunut portaisiin. Minua pelottaa. Hissin ovi aukeaa ja astumme sisään. Teemme valinnan ja ovi menee kiinni. Nytkähdys ja alamme kohota. Seuraan digitaalinumeroa.

2,3,4,5 ja 6. Ovi aukeaa ja astumme ulos kopista. Kaivan housujeni taskusta avaimen, sovitan sen lukkoon ja käännän. Ovi aukeaa ja astumme sisään. Tuttu eteinen. En olisi sitä halunnut nähdä taas näin äkkiä. Hän laittaa oven kiinni ja laitamme päällystakit naulaan ja siirrymme olohuoneeseen istumaan sohvalle.
Kysyn hänen asiaansa. Naisen ilmi vakavoituu ja hän katsoo minua. Katseesta ymmärrän että jotakin vakavaa on tulossa. Olen kuitenkin varautunut. Uutinen ei tule yllätyksenä. Onneksi hän soitti eilen että sain aikaa sopeutua mahdolliseen elämänmuutokseen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän avaa suunsa sanoakseen sanat: "Mä odotan lasta. Sähän muistat sen illan kuukaus sitten kun juotiin liikaa..?"