Fragile
Kävelen kohti rautatieasemaa. En tahtoisi tätä matkaa, mutta
minulla ei ole vaihtoehtoja. Juna tulee kohta ja jättää jälkeensä
hänet jolla on valta tuhota minut täysin. Minä kannan yhä
sormusta, olemmehan kihloissa. Mutta eilen tuli puhelu. Ei sitä
sanottu että juttu olisi lopussa, mutta sen tunsi. Lopetimme
puhelun rakkaudentunnustuksiin kuten meillä on tapana. Sovimme
tapaavamme tänään. Hän asuu Tikkurilassa ja minä Riihimäellä.
Tulen laiturille jolle sen taajamajunan on määrä pysähtyä.
Katson etelään että josko siellä näkyisi jo se juna jonka en
tahtoisi koskaan saapuvan tänne. Kaukojuna Imatralle lähti
raiteelta 5.
Kaukaa näen junan valot. Jotenkin toivon että se olisi mikä
tahansa muu juna kuin se millä rakkaani saapuu. Mutta
arkitodellisuus ei ota toivettani vastaan vaan tuo sen junan
ajallaan Riihimäelle. Juna kolistelee ratapihan poikki
laiturille ja ovet avautuvat. Ihmiset purkautuvat ulos ja
poistuvat kuka minnekin. Yksi jää. Tuo henkilö tulee luokseni
ja tervehtii. Naiseni on taas kainalossani ja maailma on hyvä
paikka. Utelen sitä hänen asiaansa ja hän sanoo ettei sitä
halua tässä alkaa setvimään, hän haluaa tulla luokseni
asunnolleni. Vaikka sitä en näytä hänelle niin minua pelottaa.
Hän ei sano sitä asiaansa tässä koska pelkää kohtausta. Häntä
kai hävettää se mikä on minun reaktioni. Poistumme asemalta
ja kävelemme Siwan ohi kerrostalojen luokse. Puhumme siitä
kuinka paljon me toisiamme rakastamme, kuinka ikävä meillä on
toisiamme ollut ja siitä mitä sitten kuin asumme yhdessä ja
teemme itsellemme perheen. Puhumme lapsista. Hankimme niitä. Se
on nyt päätetty. Kaikki vaan on niin hataraa että sen tuntee.
Kaikki on hyvin niin kauan kuin kävelemme asunnolleni. Olen
turvassa mahdolliselta uutiselta.
Olemme oikean talon luona. Hissillä vaiko portaat? Kehittelen
valintaa. Portaissa kestäisi kauemmin. Menemme sisään ja hän
painaa hissin näppäintä. Kone tottelee ja lähtee laskeutumaan.
Se on viidennessä. Olemme menossa kuudenteen. Tietty hissi, hän
ei olisi suostunut portaisiin. Minua pelottaa. Hissin ovi aukeaa
ja astumme sisään. Teemme valinnan ja ovi menee kiinni. Nytkähdys
ja alamme kohota. Seuraan digitaalinumeroa.
2,3,4,5 ja 6. Ovi aukeaa ja astumme ulos kopista. Kaivan
housujeni taskusta avaimen, sovitan sen lukkoon ja käännän.
Ovi aukeaa ja astumme sisään. Tuttu eteinen. En olisi sitä
halunnut nähdä taas näin äkkiä. Hän laittaa oven kiinni ja
laitamme päällystakit naulaan ja siirrymme olohuoneeseen
istumaan sohvalle.
Kysyn hänen asiaansa. Naisen ilmi vakavoituu ja hän katsoo
minua. Katseesta ymmärrän että jotakin vakavaa on tulossa.
Olen kuitenkin varautunut. Uutinen ei tule yllätyksenä. Onneksi
hän soitti eilen että sain aikaa sopeutua mahdolliseen elämänmuutokseen.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän avaa suunsa sanoakseen sanat:
"Mä odotan lasta. Sähän muistat sen illan kuukaus sitten
kun juotiin liikaa..?"