HAALEASTI

Kinnarin omakotitaloalueella Sibeliuksen kaupungissa. Eräänä
aurinkoisena alkukevään päivänä. Punatiilisessä talossa. Mies
istuu tietokoneen ääressä. Ruudulla Microsoft Word. Talossa ei
ole ketään muita. Nainen tekee iltavuoroa Valintatalon kassalla.

"Elina.

Jotenkin kaikki meidän väliltämme taitaa olla lopussa. En vain
ole uskaltanut sitä sinulle kertoa suoraan. En tahdo satuttaa
sinua enää, mutta kuitenkin aina niin teen. Joskus tuntuu siltä
että olen kanssasi vain tottumuksesta. En uskaltaisi elää ilman
sinua. Rakastanko sinua enää? Olen pahoillani, mutten tunne
sinua enää. Sinäkin olet muuttunut. Me emme enää puhu asioista
kuten aina ennen teimme. Minä päästän sinut itsestäni. kun minä
en osaa elää ilman sinua, niin minä en enää sitten varmaankaan
elä. Koska minusta tuntuu tältä, niin parempi kait olisi jos
minua ei enää olisi? En tiedä mitä sinä olet meistä ajatellut,
joten en ole kysynyt. Minä kyllä tiedän että sinäkin olet tätä
mieltä. Minulla ei ole toista naista koska sellaista ei koskaan voisi olla.
Sinusta tätä en tiedä. Kaipa sinä järjestät elämäsi paremmaksi nyt kun minua ei niin kun ole..

Me elämme valheessa.
Emmehän me puhu mistään tärkeästä. Me olemme vain kaksi
kohteliasta ihmistä saman katon alla.

En syytä sinua kuitenkaan, kaikesta huolimatta, mistään. Minua taas voit syyttää kaikesta jos se sinua helpottaa.

Jää hyvästi..
Älä muistele pahalla.

Harrisi."

Mies tekee muutaman yksinkertaisen liikkeen hiirellä ja
mustesuihku, Epson color stylys, alkaa tulostamaan juuri
kirjoitettua. Kirjoitin on pian valmiina ja paperi laitteen
edessä. Hän ottaa kirjeen ja asettaa sen keittiön pöydälle. Hän
ottaa vielä kraanavettä lasiin ja juo sen. Sen jälkeen mies
menee takaisin koneen luokse ja sammuttaa Windows XP:n ja hetken
mielijohteesta sulkee talon keskuslämmityksen sekä avaa tuuletusikkunat.
Mies pukee sen jälkeen päällensä takin, jonka taskussa ovat auton avaimet ja lompakko,

Mies sulkee ulko-oven perässään, avaa autonsa oven ja istuu
sisään. Käynnistää moottorin ja ajaa omakotialueelta kaupungin läpi ja sitten pikkutietä Helsinki - Tampere moottoritielle. Ajattelee että jos sitä tulisi toisiin ajatuksiin jos ottaisi pitkän matkan ajattaekseen. Jos sitten kun olisi perillä jossakin niin kääntyisi vaikka takaisin. Jostain syystä ajattelee päämääräkseen, jossa sitten kääntyisi takaisin, Hän ajaa. Hyvinkää.. Riihimäki eteläinen,, Riihimäki pohjoinen,, Linnatuuli,, Hämeenlinna.. Mutta mieli ei muutu. Se on yhtä turtana. Viimein Tampere, Mies ajattelee hetken mahdollista pysähtymistä jossain huoltoasemalla että kävisi kahvilla. Tienhaara menee ohi. Neste.. Teboil.. Shell simpukka.. Tankissa on ainetta. Eilen kun tuli tankattua. Eilen, kun kaikki oli selviämässä. Eilen, kun mies erosi työpaikastaan. Eilen, kun hän tuli kotiin eikä kertonut naiselleen eronneensa töistä. Kylteissä lukee Vaasa. Näsinneula, Särkänniemen huvipuisto. Juna menee korotetulla radalla. Liikennevalo vaihtuu aina sopivasti vihreäksi. Jokainen lamppu. Jopa se viimeinen. Suora vihreä linja läpi Tampereen ohikulkuväylän. Aukeaa maantie.

Ahdistus ja pelko tulevasta, siitä mikä itsestä on tullut ja kuinka jaksaisi elää enää kulunutta elämää alkavat kiihdyttämään auton vauhtia. Ohituskaista, etelään kaksi kaistaa ja pohjoiseen yksi. Itku sumentaa näkökenttää. Ylämäessä kaksi rekkaa vastaantulevien kaistalla.


Aikaa oli kulunut tulostamisesta 3 tuntia. Elinan työpäivä
päättyi. Hän ihmettely kotiin saapuessaan että missä auto oli.
Tavallisesti Harri oli jo nyt kotona. Nainen sivutti asian
päättelemällä, että mies oli jäänyt ylitöihin. Oli jo hämärää,
eikä Elina nähnyt että ikkunat olivat auki. Eteisessä odotti
viileys ja keittiön pöydällä kirje.

Kun nainen oli sen lukenut, soi puhelin. Liikennepoliisi on jäljittänyt rekisterikilvestä sen kenelle tuhoutunut Opel Astra kuului.