Ulkolämpömittari näytti pakkasta olevan sen kolmekymmentä
astetta. Pekka ei vain halunnut palata asunnolleen, jonne oli jättänyt
naisensa jonka kanssa oli taas tullut riitaa jostain aivan
turhasta. Noora oli alkanut itkemään, että jos Pekka ei
antaisi hänelle anteeksi - hän tappaisi itsensä. Koska se oli
viimeinen pisara, niin Pekka mulkaisi vihaisesti naistaan ja lähti
sanomatta mitään.
Noora oli luvannut, ettei enää tee moista. Ala puhumaan
itsemurhasta. Sen asian piti kuulua menneisyyteen, sillon kun
heillä molemmilla oli hankalaa elämän parissa. Mutta nyt, kun
kaikki näytti hyvältä ja hienolta - niin Noora rikkoi kaiken.
Mies ei enää olisi tahtonut olla vihainen, ei enää koskaan. Hän
oli täyttänyt juuri sen 30 vuotta. Hän oli luvannut itselleen,
että se entinen aika sai jäädä sen ikärajapyykin toiselle
puolelle. Että nyt alkaisi uusi, parempi elämä Nooran kanssa.
Kaikki paha olisi anteeksi annettu, puolin toisin. Enää ei
uhkattaisi tappaa itseään.
Enää ei heitettäisi sitä valttikorttia nimeltä
"jos-et-rakasta-mua-niin-mä-tapan-itteni"
Enää koskaan ei niin. Mies potkaisi vihaisesi kadulla ollutta jäälohkaretta.
Sen kaiken PITI olla elettyä elämää. Kyllä he Nooran kanssa
riitelivätkin, mutta se oli normaalia. Heillä molemmilla oli töitä,
kaikki oli sillä saralla hyvin.
Asunnolla katuva nainen katsoi ulos ikkunasta. Miksi se oli taas
päässyt suusta, se pahin uhkaus. Pekka oli kyllä sanonut hyvin
selvästi, ettei sellaista enää jaksaisi. Ja kyllä Noora sen
tiesikin, hän oli luvannut pyhästi - ettei sellaista enää tee.
Ja nyt.. Pekka oli lähtenyt ulos ottamatta tarpeeksi ylleen.
Noora pelkäsi, miehellä kun oli tapana kävellä vihaisena
pitkiä lenkkejä. Pekalta oli jäänyt kännykkäkin.
Noora laittoi vedenkeittimen porisemaan, hän tahtoi nyt teetä.
Ulkona näytti pakkanen vain kiristyvän. Sitä oli jo
kolmekymmentäneljä astetta. Nainen syytti itseään koko
riidasta. Sitä oli tullut sanottua asioita, joita ei olisi pitänyt.
Heillä kummallakin oli takana raskas työpäivä sekä pitkä ja
raskas yhteinen historia.
Vihan karjaisu hävisi pelto-aukean lakeuksiin. Mies ei tuntenut
enää muuta kuin vihaa elämää ja Nooraa kohtaan. Täysikuu
antoi valoaan, Pekka oli joudattanut itseään katuvalojen tuolle
puolen. Koko historia Nooran kanssa valui silmien ohitse. Pettämiset,
erot, rakastumiset ja se keskenmeno. Heillä olisi nyt kolmen
vuoden ikäinen lapsi, ellei nainen olisi raskaana ollessaan
ollut heikko ja juonut sekä polttanut röökiä.
Tuon muisteleminen sai Pekan raivon valtaan, vihaiseksi kaikelle.
Onneksi tiellä ei ollut paljon liikennettä, oikeastaan ei yhtään.
Oli kulunut jo tunti Pekan lähdöstä, Noora alkoi soittelemaan
Pekan kavereille - että olisiko miestä siellä. Ei ollut näkynyt
kuulemma. Ei kukaan ollut nähnyt tai kuullut mitään, kellohan
alkoi olemaan jo keskiyötä. Viimeisen puhelun jälkeen, nainen
alkoi itkemään. Lämpömittari näytti tosi alhaisia lukemia.
Miinus kolmekymmentäkuusi astetta.
Täysikuu antoi kelmeää valoaan. Oli täysin hiljaista, Pekka
makasi hangessa keskellä peltoa. Hän oli raivon sekoittamassa
mielessään päättänyt näin.