4 kilometriä Jurvasta. 46 kilometriä Vaasasta. Vuonna 2002 - kaunis vuosi. Maalaistalo metsän keskellä. Tyypillistä 1950-omakotitalorakentamista edustavan talon isoimman huoneen lattialla. kello on 14:55. Paikalla on kolme henkilöä itseni mukaan laskettuna. Henry, Markku ja Maisa. Odotettu tilanne tapahtui. Nautin tästä hetkestä, tästä näystä mikä minua odotti tullessani tähän huoneeseen. Se jotenkin kiihottaa.
TILAA AMBULANSSI! SE VUOTAA KUIVIIN!!
PIAN NYT! AIKAA EI OLE HUKATTAVAKSI. MINÄ RAKASTAN SINUA - ÄLÄ KUOLE.
Täällä kaivattaisiin toimivaa matkapuhelinta. Minulla oli seurueen ainoa kännykkä, mutta heti kun kuulin tapahtuneesta, pudotin sen kaivoon. Minä vihaan tuota ihmistä. Tiedän että se on moraalisesti täysin väärin toivoa hänen kuolemaansa. Sen pitkäaikainen hoito, Markku, katsoo minua hätääntyneenä. Hän toivoisi että minä soittaisin apua, jotta tämä verenpunainen hetki saisi onnellisehkon lopun.
"Tiedän kyllä että haluat pelastaa hänet, mutta oletko jo unohtanut sen että Maisa petti sinua. Käytti jojona, alensi omanarvon tuntosi nollaan. Etkö sisimmässäsi ole hänelle riivatun vihainen? "
"AIVAN, MUTTA EN TAHDO ETTÄ HÄN KUOLEE! SOITA NYT SE AUTO!"
"Minulla ei ole enää matkapuhelinta. Heitin sen kaivoon kun kuulin huutosi ja arvasin siitä että oikeudenmukaisuus on käynyt toteen. Markku, muistatko edes sitä että Maisa petti sua sun faijan kanssa?"
"Kyllä mä kaiken muistan. Mutta mä en vaan halunnut että Maisa kuolisi. Sä et taida edes vähimmässäkään mielessä auttaa meitä?"
"En. Eikä tuosta sun naimapuusta enää taida olla elämään. liikaa verta valunut ulos. Voin sanoa aika varmasti, Markku, että toi akka jota tituurerasit 'elämäsi rakkaudeksi' - on kuollut."
"EI! EI SE SAA OLLA TOTTA! MAISA! MAISA! VASTAA MINULLE! Maisa, vastaa nyt minulle. Markku tässä. Vastaa.. VASTAA!! SAATANA, VASTAA MULLE VITUN NARTTU!"
"Sinä näemmä tulit vihaiseksi kaikesta siitä paskasta, mitä tuo raato aiheutti sinulle?"
"Olet oikeassa. Mä rakastan Maisaa loputtomasti sekä vihaan häntä. Hitto, se kuoli jo. Mä olisin halunnut tappaa sen toistamiseen. Hakata siniseksi, vaikka palotella kirveellä. Ja.. Enkä minä sinustakaan paljon välitä."
"Aivan, meiltä meni halu välittää toisistamme sen jälkeen kun mä olin pannut tuota sinun Maisaa. Se oli ainakin hyvä siinä puuhassa. No, olihan se kokenut sillä saralla!"
"Hei, älä nyt viitsi.. Älä yhtää ala tuota linjaa.. En nyt jaksa yhtään kuulla tosiasioita hänestä. Minä varoitan sinua."
"Anteeksi. En muistanut sitä että Maisan isä käytti sitä hyväkseen. Siksi siitä tuli mikä tuli. Nyt kuollut. Hän, Maisa, on kuollut. Ymmärrätkö Markku? Kuollut!"
"MIKSET VOINUT SOITTAA APUA! SÄ KUOLET NYT!!"
Tartuin kirveeseen ennen kuin hän ehti huitaista sillä minua. Sen terä oli vielä märkänä ensimmäisestä iskusta, jonka tiesin Markun käyttäneen Maisaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Seuraava, minkä muistan oli Markun kirveestä saanut ruumis lattialla.
Pakenin talosta, sillä se tulipalo, jonka olin käynyt sytyttämässä talon kellarissa, alkoi jo levitä ylös. Eteinen oli jo ilmiliekeissä, joten pakenin ikkunasta ja juoksin metsään piiloon. Katselin puiden välistä tuhoutuvaa taloa. Ruumiit paloivat sen mukana. Kävelin tien luokse ja juoksin sitä pitkin naapuriin apua hälyttämään. Mitään ei ollut tehtävissä.
Annoin täysin uskottavan selityksen tapahtumista. Markku oli tullut hulluksi ja tappanut Maisan, sytyttänyt talon palamaan ja heittänyt kännykkäni kaivoon.
Muutin pois paikkakunnalta ja nyt asun Torniossa.
------------------
2005