JUHEILTA
Kuvio oli ollut se että olin mennyt takaamaan lainan kaverilleni.
Sitten se ei maksanut sitä. Enkä minäkään pystynyt. No,
sitä alettiin ulosmittaamaan mitättömästä palkastani ja
perintätoimiston kirjeistä lähti huhuja liikkeelle.
Kerrostalossa kun on niin vittunaisia akkoja jotka puuttuvat
toisen asioihin. Ne kehittivät minulle alkoholiongelman. Olin
kuulemma ottanut itse lainaa siihen että saisin viinaa. Sana
levisi kuin kulo ympäri kaupunkia, huhun mukaan mä olin jo
lastenraiskaaja, mielisairas ja pidätyskyvytön HIV-postitiivinen
äijä.
Tänään siis oli viimeinen työpäivä. Nostin lopputilini
ennen pankin osuutta, ja ostin viinaa. Join - tulin humalaan.
Tapasin sen kaverin, jonka lainan olin mennyt takaamaan. Siitä
tulee nyt vielä kuolemantuottamus ja jos se tyyppi selviää -
pahoinpitelysyyte. Mä varmaan vielä joudun korvaamaan sen
hampaat ja sairaalakulut.
Ja nyt viimein..
On yö ja minä olen siis juonut paljon. Kiroilen sitä että
minun elämä on vedetty vessasta alas. Seison keskellä peltoa,
siinä missä näkee pääradalla kulkevat henkilöjunat. Vihaan
niissä olevia ihmisiä ja toivon että saatana tulisi viereeni
sekä toteuttaisi typerän toiveeni. Myisin vaikka sieluni siitä
ilosta, että saisin kostaa kokemani vääryyden viattomille
ihmisille.
Toiveeni toteutuu..
Saatana ilmestyy ja luo tulevan lähijunan eteen suuren
tulipallon. Juna ajaa siihen ja syttyy palamaan, poistuu
raiteilta. Me, piru ja minä istumme katsomaan palavaa raatoa.
Tarjoan pullostani hörpyn paholaiselle, hän nauraa räkäistä
nauruaan ja juo koko pullon. Paikalle saapuu pikajuna joka
törmää palavaan vaunuun. Sekin riuhtaisee itsensä kiskoilta
pois. Me saatanan kanssa nauramme romukasalle. Katkenneet
sähköjohdot sihisevät. Tai oikeastaan kihisevät.
Olen pudonnut asemalaiturilta radalle. Katson oikealle. Nauran.
Pankki saa nuolla näppejään. Mä en tarvitse maailmaa enää.
Eikä se minua.