JUHEILTA

Kuvio oli ollut se että olin mennyt takaamaan lainan kaverilleni. Sitten se ei maksanut sitä. Enkä minäkään pystynyt. No, sitä alettiin ulosmittaamaan mitättömästä palkastani ja perintätoimiston kirjeistä lähti huhuja liikkeelle. Kerrostalossa kun on niin vittunaisia akkoja jotka puuttuvat toisen asioihin. Ne kehittivät minulle alkoholiongelman. Olin kuulemma ottanut itse lainaa siihen että saisin viinaa. Sana levisi kuin kulo ympäri kaupunkia, huhun mukaan mä olin jo lastenraiskaaja, mielisairas ja pidätyskyvytön HIV-postitiivinen äijä.

Tänään siis oli viimeinen työpäivä. Nostin lopputilini ennen pankin osuutta, ja ostin viinaa. Join - tulin humalaan. Tapasin sen kaverin, jonka lainan olin mennyt takaamaan. Siitä tulee nyt vielä kuolemantuottamus ja jos se tyyppi selviää - pahoinpitelysyyte. Mä varmaan vielä joudun korvaamaan sen hampaat ja sairaalakulut.

Ja nyt viimein..

On yö ja minä olen siis juonut paljon. Kiroilen sitä että minun elämä on vedetty vessasta alas. Seison keskellä peltoa, siinä missä näkee pääradalla kulkevat henkilöjunat. Vihaan niissä olevia ihmisiä ja toivon että saatana tulisi viereeni sekä toteuttaisi typerän toiveeni. Myisin vaikka sieluni siitä ilosta, että saisin kostaa kokemani vääryyden viattomille ihmisille.

Toiveeni toteutuu..

Saatana ilmestyy ja luo tulevan lähijunan eteen suuren tulipallon. Juna ajaa siihen ja syttyy palamaan, poistuu raiteilta. Me, piru ja minä istumme katsomaan palavaa raatoa. Tarjoan pullostani hörpyn paholaiselle, hän nauraa räkäistä nauruaan ja juo koko pullon. Paikalle saapuu pikajuna joka törmää palavaan vaunuun. Sekin riuhtaisee itsensä kiskoilta pois. Me saatanan kanssa nauramme romukasalle. Katkenneet sähköjohdot sihisevät. Tai oikeastaan kihisevät.

Olen pudonnut asemalaiturilta radalle. Katson oikealle. Nauran. Pankki saa nuolla näppejään. Mä en tarvitse maailmaa enää. Eikä se minua.