Avaan silmäni. En tunnista tätä tilaa.
Huone, keltaiset ikkunaverhot, keltainen päiväpeite kasassa lattialla.
Ei saatana, mitä vittua mä täällä teen. Ja vielä tuon blondin nartun
vieressä?! Se on vieressäni. Mähän sain kutsun sen kämpille. Täysin
sairas, mutta pantava lutka. Alan silmäilemään huonetta, ilmeisesti
olohuonetta. Kuka hitto sisustaa koko asuntonsa keltaisilla sävyillä?
Matot, seinävaatteet, pehmoeläimet, seinät, huonekalut, katto ja
lattia - jopa television ynnä muiden laitteiden kotelot - KELTAISIA!
Hivuttaudun irti hänen otteestaan. Täytyy etsiä WC jostain - Ja äkkiä.
Tuli juotua liikaa nestettä eilen illalla. No, heh, olishan sekin
keltaista.. Siis kuinka hiton sairas tuo narttu oikein on?! Jopa
PISTORASIAT SEINÄSSÄ ovat keltaisia, seinälistat ja ovet. Kyllähän
sitä keltaisella saa sisustaa, mutta.. No mikä yllätys tämä oli - sen
WC-istuin ynnä kaikki muukin vessassa ovat keltaisia. Peili sentään on
normaali. MITÄ VITTUA!! SE ON VÄRJÄNNYT MUN PÄÄNI KELTAISEKSI!
Annan kusen valua kostoksi keltaiselle eteisen matolle. Sitten alan
etsimään vaatteitani makuuhuoneesta. Siinä hän on. Seisoo ovensuussa
alasti. Tämäkään ei kyllä ollut mikään yllätys - pillukarvat ovat
värjätty keltaisiksi. Hän avaa suunsa. Hitto, mä taisin olla tosi
kännissä eilen - hänen hampaansa ovat keltaiset.
"Huomenta.."
"Joo.. huomenia, tuota tiiäks sä tästä?"
Osoitan päätäni. En taida alkaa huutaan nyt kahdesta syystä.
Ensimmäiseksi siksi, että pääni hajoaisi kovan äänen kuulemisesta ja
toiseksi että minua on alkanut pelottamaan. Nainen ei vaikuta
tasapainoiselta.
"Joo, me värjättiin se eilen."
"Ketkä 'me'?"
"Mä ja Tiina, sä et taida muistaa yhtään mitään?"
"Vähän heikkoa on sen muistin osalta.. Tavattiinko me kadulla vaiko
baaris?"
"Jaa, sä muistat sentään jotain. Kadulta me sut kerättiin."
"Muuten, mikäs sun nimi on?"
"Entäs omas?"
"Aki"
"mä oon Riina. Tiinan piti lähteä aamulla herätteleen sen poikakaveria
töihin. Se tulee kohta.
Siis.. oliko täällä vielä toinenkin nainen. Saatana, olinko mä kahden
naisen kanssa yhtäaikaa enkä nyt muista sitä!? Nainen antaa sen
vaikutelman että se olen minä, joka on sekaisin. Mun kämpässäni
sentään on muitakin värisävyjä. En ala kuitenkaan kiistelemään
sisustuksesta. Antaa tilanteen rullata naisen ehdoilla.. Kunhan mä
pääsen vain ulos.
"Sä tykkäsit katsoa mua ja Tiinaa hommissa."
"Ai helvetti.. Enkä mä muista mitään."
"No jotain muistan.. Muuten missäs mun vaatteet on?"
"Etkö huomannu niit siel eteisessä, ovien päällä?"
Ravaan takaisin eteiseen. SIIS..?? He ovat spraymaalanneet ne
keltaisiksi!
"Hei! Koska tämä on tapahtunut? Siis oksä.. KUSSU MUN MATOLLE!!?"
"Miks sä oot maalannut mun vaattee keltaisiksi?"
"Koska ne oli väärän väriset mun ja Tiinan silmissä. Mutta miks sä oot
mennyt kusemaan mun matolle?"
"No koska sekin on keltaista. Miks muuten kaikki täällä on keltaista?
Oksä jotenkin sairas, vai..?"
Ovi käy eikä Riina ehdi tai halua vastata. Sisään astuu toinen,
kelta-asuinen nainen. Tulija on ilmeisesti se mainittu Tiina. Ei,
helvetti - mä haluun pois täältä. Alan kehittelemään pakosuunnitelmaa,
koska alkaa näyttämään siltä että sellaiselle olisi käyttöä.
"Tiina, tämä paska tässä on kussu meidän matolle."
"Joo, joo - anna jo sen maton olla. Mä vaikka maksan sen, jos pääsen
lähteen.."
"Et sä Aki mihkään oo lähdössä, sä lupasit eilen pysyä meidän orjana"
SIIS!? Helvettiä, Tämä saa olla viimeinen kerta kun lähden
tuntemattoman mukaan. Äiti oli oikeassa, tuntemattomien mukaan ei
saisi lähteä. Tiinaksi nimetty toinen ja isompi blondi on paljastanut uuden seikan siitä, että miksi olen tässä keltaisessa helvetissä näiden kahden, ilmeisesti psykiatrisen hoidon tarpeessa olevien naisten kanssa. Nappaan maalatut vaatteeni kainalooni.
"Siis mitä vittua sä oikein siinä sönkötät?"
"Kyllä, sinä lupasit olla meidän käytettävissä, virallistettiin se
lupaus oikein verivalalla.."
"SIIS MILLÄ?"
"Joo, me pistettiin neulalla peukaloihimme ja valoimme valan. Tosin sä
et ehkä pysty sitä muistamaan, koska olit melkein sammunut.
Nyt mä sen keksin, kuinka pääsen tilanteesta ulos. On aika päästää
pieni valkoinen valhe.. Pistän itseni vaikeaksi.
"Sitä ette olisi saaneet tehdä.."
"Miten niin"
"Koska mulla on HIV"
Naiset seisahtuvat. Tilanne pysähtyy. Vain keltainen seinäkello tikittää. He katsovat toisiaan ja minua.
"Siinä tapauksessa - ole hyvä ja poistu, kerää tavaras ja lähde"
Ja minä lähden. Pukeudun rappukäytävässä matkalla alas. Ennen ulko-ovea se avautuu. Sisään astuu blondattu mies joka katsoo minua lausahtaen:
"Ai. Ne sai taas yhden.."