Nyt on Tiistai. Se viime sunnuntaina tapahtunut.. Hitto, mä olisin voinut estää sen. Mutta tapahtuneelle ei voi enää mitään. Nämä lumet sulavat kiinni nuutuneisiin nurmikoihin. Osia tämäkin jalkakäytävän asfalttipinnasta on kosteana lumen sulamisvesien vuoksi. Sora, jota talvella tähän heitettiin, rahisee kävellessäni ja aurinko paistaa. On kevät kun viimein se koitti. Tämä talvi oli sairas, ainakin minun elämässäni - ja hänen. Minun naiseni Jutan edesottamuksista kerrottiin eilen Iltasanomissa. Tänään niissä lööpeissä oli spekulointeja tapahtumaan johtaneista syistä. Minä siis voin odottaa puhelua viranomaisilta. Jutta on jo tunnistettu.
Tulen tämän kaupungin rautatieasemalle, laiturilla on monia ihmisiä joille olen vielä tuntematon. Hitto - tulevaisuudessa minusta ei pidetä. No, ensi torstain iltasanomissa minä kerron tarinani koko suomelle. Jokainen saa tehdä sen jälkeen omat johtopäätöksensä. Juna tulee - ajoissa. Olen menossa tapaamaan Jutan entistä miestä, Anttia. Hän kyllä varoitti minua sekaantumasta kyseiseen naiseen. Enhän minä sitä varoitusta ottanut todesta. Mutta nyt tiedän että Antti oli oikeassa. Hän itse ei halunnut Juttaa takaisin. Luulin sitä vain tekosyyksi, mutta nyt tiedän enemmän. Emme ole aikaisemmin tavanneet kun silloin kuin sain häneltä sen varoituksen viime syksynä. Tosiaan luulin että hän vain valehteli kun sanoi Jutan olevan jotenkin vaarallinen - ja sairas. Antti odottaa minua Jokelassa, sovimme tapaamisen koska meillä on sovittava siitä että mitä kerromme medialle koska pian aletaan etsiä Jutan läheisiä. Meidän pitää näytellä surevia poikaystäviä ja samalla peitellä tiettyjä asioita.
Ihmiset junassa puhuvat siitä tapahtuneesta järkyttyneinä. Tekee pahaa kuunnella heitä kun tiedän että olen aiheuttanut järkytyksen koko suomelle. Olisin voinut estää tapahtuneen, mutten tehnyt sitä. Tulemme Jokelaan.
Juna pysähtyy, ovet aukeavat. Antti tulee ja tervehdimme kevyesti. Tulemme kaikesta huolimatta toimeen hyvin - kemiat toimivat. Odotamme sen jälkeen hiljaisina kunnes juna ja ihmiset ovat lähteneet laiturilta. Antti aloittaa keskustelun.
"Niin Pekka, mä kyllä tiedän että mitä voi sattua jos totuus tapahtuneesta pääsee"
"Aivan, elämämme voisi hankaloitua paljonkin."
"Kyllä. Mielestäni sä olet kyllä viaton siihen kolariin. Jutta sen ajoi. "
"Niinhän se teki. Sä olit kyllä oikeassa, mutta en uskonut. Jutta kyllä lupasi tehdä sen, jos jätän sen.. Hitto.. Mä en uskonut sitäkään.."
"Pekka, sähän tiedät että se mun ja Jutan lauantainen juttu oli vahinko?"
"Kyllä mä sen ymmärrän - sä et voinut sille mitään. No hard feelings about that."
"Hyvä niin. Onko suhun jo otettu yhteyttä?"
"Ei ole vielä. Olen pitänyt kännykkää kiinni, tänään se viimeistään kyllä pitää avata."
Olemme tuon jälkeen hiljaa. Me kumpikin joskus välitimme Jutasta. Mutta tämän tapahtuneen jälkeen en ainakaan mä ole tunteistani varma. Jutta teki liian pahaa jälkeä. Tappoi viattomia ja itsensä. Siirrymme Antin kanssa pois asemalta. Jutelle niitä näitä. Kyllä mä sen tiedän, ettei se muuta mitään vaikka me Antin kanssa saisimme puhuttua Jutasta kaiken. Tapaamisemme tarkoitus onkin vain sopia siitä, että mitä sanomme toimittajille. Se oli huono ilta. Hiton huono ilta. Se oli viime sunnuntai - silloin kuin sekin sitten tapahtui. Me Jutan kanssa riideltiin pahasti. Tahdoin erota hänestä koska hän oli pettänyt minua Antin kanssa. Tosin Antti teki minulle selväksi sen, että Jutta oli huumannut hänet ja sitten käyttänyt hyväkseen. Ymmärsin sen kyllä koska Jutta teki minullekin joskus saman.
Siksi en ollut suuttunut Antille, vaan Jutalle. Se uhkasi tappaa itsensä jos jättäisin sen. Jätin kuitenkin. Antti tuli siihen todistamaan sitä kun Jutta vie autoni. Annoin sille avaimet vain sen takia, että pääsisin siitä eroon, vaikkei naisella ollut ajokorttia. Hän istui kuskin paikalle ja sai auton käynnistettyä. Hän painoi liikaa kaasua jolloin auto tietty syöksyi eteenpäin. Hän vain painoi kaasua ja häipyi paikalta kolhien pysäköityjä autoja.
Helsinki - Tampere moottoritiellä on sattunut vakava onnettomuus..
15 kuollut.. Nuori nainen ajoi vastantulleiden kaistalla linja-auton alle.. Henkilöauto törmäsi linja-auton perään. Linja-auton 19 matkustajasta kuoli 6. loukkaantuneita 8. Kaikki henkilöautossa olleet kuolivat.. Liikenne ohjataan onnettomuuspaikan ohi. Onnettomuuden syitä tutkitaan.."
Kyllähän sen tiesi heti, että kuka nuori nainen oli ollut kyseessä. Se oli Jutta. Se oli eilen maanantaina. Soitin kaverilleni Kallelle Hyvinkäälle, ja selitin mitä oli tapahtunut. Kysyin että voisinko olla muutaman päivän hänen luonaan. Kalle suostui ja lähdin siitä heti junalla hänen luokseen. Selitin hänelle tapahtuneet ja se lupasi olla puhumatta eteenpäin. Hän ei halunnut sekaantua asioihin.
Nyt olemme tulleet Antin kämpille. Täällä voimme puhua rauhassa jatkotoimenpiteistä. Istumme keittiöön ja Antti tarjoaa kaljat. Jännää olla päättämässä siitä että mitä muu suomi saa vasta muutaman päivän päästä.
Antti menee asiaan. Hänkin oli silloin paikalla kun riitelin Jutan kanssa viimeisen kerran. Hänellä, siis Antilla, se erikois-iltasanomat jotka uutisoivat tuosta onnettomuudesta.
"Jutta oli siis ajanut Helsinki-Tampere moottoritielle, tehnyt U-käännöksen ja lähtenyt ajamaan päin vastaantulevaa liikennettä."
"joo.. niinhän se teki. Hitto - pahannäköistä jälkeä kyllä se muija sai aikaan. Siinä kuoli ihmisiä."
"Mä voisin todistaa, että sä annoit autos avaimet Jutalle. Silloin kun se oli mielenterveydellisesti epävakaa, mutten tee sitä."
"Miksi et? Et kai sä aio kiristää jollain mua..?"
"Ei, ei tässä mistään sellaisesta ole kysymys. Mä vaan en haluaisi tuottaa enempää tuskaa kun jo on tullut.. sullekin."
"Niin.. Mitähän senkin akan päässä oikein liikkui.. Sieltähän oli tullut bussi vastaan.. Hullu mikä hullu. Anteeksi nyt vaan, mutta hyvä vain että siitä päästiin!"
"Ei sitä tartte pyydellä anteeksi - mäkin olen sun kanssa samaa mieltä. Mutta joko suhun on otettu yhteyttä? Meinaan että sehän oli sun autos?"
"Niin, Auto oli minun nimissäni. Jotenka tässä pitäis kyllä miettiä sitä, että mitä me sanotaan medialle. Onko ideoita?"
"Ei voida sanoa että Jutta varasti sun autos, kun on todistajia sille että te tunsitte toisenne. Mä voin todistaa että se oli kiihtynyt kun erositte. Mähän olin paikalla."
"Sitä sä et tiedä että miksi se riehu? Haluatko tietää?"
"No, ei kai se mitään pahaa voi olla."
"No aikaisemmin sinä päivänä, mä raiskasin sen. Siis kyllähän sä Antti nyt sen Jutan tunsit. Se alkoi leikittelemään sillä, etten mä uskaltaisi raiskata sitä.. No se suuttu siitä kun mä tein sen."
"älä.. Heh, sori et mä nauran. Pekka, mutta.. hitto. hyvä juttu Jutan tuntien.. Varsinkin kun se kerjäs sitä aina kun mä olin sen kanssa."
"Kyllähän se sellainen narttu oli. Mutta jos tämä päätyy lehtiin niin.."
"Aivan. Mutta, hei - ei kerrota."
"Niin, jos se olis niin helppoa.. Ihmiset tietävät tästä."
"Ai hitto - tosiaan. Kyllähän mäkin siitä muijasta olen purnannut baareissa.. Ja sille on silminnäkijöitä kun Jutta lähti. Ja siitä sun autosta on taatusti havaintoja. Paska homma."
"Ja entäs Jutan perhe? Sen mutsille se näytteli kilttiä tyttöä. Sen veli on vasta ala-asteella. Ja jos huhut alkavat kulkea.."
"Ei sille voi mitään. En mä ainakaan halua suojella sen perhettä kun en haluu olla niiden kanssa enää missään tekemisissä."
"En mäkään.. Onkos tuo mun kännykkä? hitto - nyt se sitten alkaa."
"Jos se on tuntematon numero, niin se varmaan on mulle."
"On se sitten sulle. ole hyvä."
"haloo.. Ei, minä olen Pekka Salonen, sen auton omistaja.. Kyllä voin tulla.."
----------------------------------
2002