The Last Day (or week) (c) Simo Pahula 2003 ---------------------------------------------------------------- ..Mutta kaikessa on loppujen lopuksi jotakin hyvää.. ---------------------------------------------------------------- 06.05.2003 14:33 Kaikki on mennyttä Mä en tiedä miten tästä eteenpäin. Kävin lääkärissä.. Se sano et mä kuolen. Mä taian tappaa itseni kohta.. Tai en tiiä. Tulin just kotiin. Ei.. mun täytyy tehä jotain.. Pakko ettei sitä ala ajattelemaan. Sitä ei ole - näin unta. Joo Niin siinä kävi. Lääkäri valehteli. Mä siivoan. ************************************************** 09.05.2003 01:23 Saastaa.. Siis miks mulle aina käy niin kuin en haluaisi. Aivan kuin joku korkeampi voima tahtoisi mulle pahaa. Minä en ole elämässäni tappanut ketään tai edes lyönyt ihmistä. Siis miksi juuri minä. Tänään... Oli aika sairaalassa tuloksien kuulemista varten. Hitto - mä olin aivan onnellinen aamupäivällä. Se aika oli keskipäivällä. Siis 13 tuntia sitten. Pidin itseäni terveenä. Ne päänsäryt, näköhäiriöt ja huimaukset olin laittanut huonon ruokavalioni piikkiin. Mä suunnittelin tätä päivää - mä ajattelin lähteä sitten iltapäivästä lenkille. Sitten sulattaa sen lohen pakastimesta ja paistaa sen, kutsua Liisa syömään ja sitten viettää mukavaa aikaa yhdessä. Suunnittelin antavani suostumukseni sille, että Liisa muuttaisi luokseni. Oikeastaan se on aika hassua miten kaikki voi muuttua. Se kala on yhä jäässä. Mä aloin, tultuani sairaalasta, ikään kuin maanisesti siivoamaan tätä kämppää. Siivottuani, lähdin pitkälle lenkille. Mun oli pakko juosta. Musta tuntu siltä, että ei olis hyvä jos mä en tekisi mitään. Juoksin 6 kilometriä. Tultuani mä sammuin sohvalle. Nyt on taas pakko kirjoittaa. Joo.. Mä en vielä oikein kykene käsittelemään sitä, mitä mä kuulin lääkäriltä. Sitä kun aina luulee tai oikeammin toivoo ettei se kello soi minun kohdalla. ****************************************************** 12.05.2003 22:23 Ymmärrys ja viha Mä kutsuin tänään Liisan luokseni. Se oli kyllä jo ihmetellyt miksi mä en ole ees soittanut sille. Kerron sairaudestani. Hermosyöpä. Eikös se joka tuhoaa hermoja ympäri kehoa - niin eikös sitä voi kutsua syöväksi? Liisa halasi minua ja itki. Oikeastaan me itkimme yhdessä. Liisa lähti puoli tuntia sitten. Hitto, kun mua vieläkin itkettää. Taidan mennä nukkuun.. ********************************************************* 23.05.2003 01:34 ? Liisa soitti mulle päiväl, mut mä en ehtinyt vastaan. Se meni vastaajaan. Sen ääni siellä.. Se ei ollut lämmin. Vaan sellainen tuskaisen kylmä ja tuntematon. Mä soitin sille takasi - sovittiin tapaaminen huomenna päivällä. Mä jotenkin ymmärrän tietää sen, että.. No me ehkä erotaan. Tai jotain. Mut mua vaan pelottaa se mitä asiaa sillä on. Viime tapaamisen ja yhteydenoton jälkeen, 4 päivää sitten, on kuulunut siltä rintamalta pelkkää tyhjää. Mä kyllä tiedän et Liisa ei sittenkään haluu olla kuolevan kanssa. I dont wanna be me.. hate life, but what you can do? *********************************************************** 24.05.2003 04:22 taidan mennä hirteen.. Me erottiin eli ennustin iha oikein. Se sönkötti jotain "liian paljosta" ja siitä et ei sit jaksais kun musta tulee vihannes. Tulin tunti sitten kotiin itkemään. Jätin sen kovan ulkokuoreni asuntoni ulkopuolelle. Liisa ja joku toinen tyyppi tuli vastaan kadulla. Liisa esitteli mut sille "kuolemantuomituksi" Se tyyppi alko nauraa, joten mä löin sitä turpaan. no jos jotain positiivista tuosta.. Näkihän Liisa että se tyyppi on raukka. Se nimittäin alko ensi uhitteleen ja kun löin toistamiseen - se alko itkeen ja häipyi. Liisa jäi siihen kans itkeen. Mä vaan häivyin paikalta sanomatta sanaakaan. Se on ohi nyt. Sekä elämä että se saatanan suhde. ************************************************************* 27.05.2003 - 17:44 ..elossa.. Mä yritin päättää kaiken viime yönä. Mä otin tuolin parvekkeelleni ja nousin sille. Tämä on 4 kerros ja alla asfalttia. Pidin pyykkitangosta kiinni ja kurkotin itseni tyhjän päälle. Tuli kuvottava olo ja mä vedin itseni takaisin, menin sisään sohvalle makaamaan itkien itseni uneen. Tajusin etten ole luovuttaja. Ainakaan vielä.. ******************************************************* 05.06.2003 - 03:26 Kotiutuneena Mä otin viikko sitten raukkamaisesti yliannoksen unilääkkeitä. Ilmeisesti olin soittanut Liisan hätiin. Sillä oli onneksi vielä avain tallessa. Tuntuu kovin tyhjältä olla takaisin elossa. Tulin takaisin tänne vasta kuusi tuntia sitten. Kaikki on edelleen siinä tilassa, mihin ne jäi silloin.. Ei voi mitään. Mä kuolen ennenaikojani. Yksi positiivinen asia, jos sitä sellaiseksi voi lukea, on se että tapahtuneen johdosta Liisa nukkuu täällä. Se ei halunnut mennä ja jättää mua yksin. Se tietää että mä kirjoitan siitä. Mainitsin tästä harrasteesta myös sille sairaalan psykiatrille, jonka mielestä on vain hyvä se että mä kirjoitan. "terapeuttista" kuulemma. Mun pitäis kattoo mitä kerron ja missä. hate life, but whats you gonna to do - I DONT EVEN ANYMORE CARE!! He - I will ****************************************************************** 05.06.2003 - 04:06 Päätetty Mä sain viimein aikaan ajatuksen valmiiksi. Minä otin tuossa äsken uuden saitsin pillereitä ja nyt mä niin lähden. elämä kuin fades away - häviää pois. En kuitenkaa vihaa enää ketää. Kai se on niin että kun on vihannu tarpeeksi jotain nii sitä lakkaa vihaamasta. Jää vain tyhjyys sisälleni. Liisa, jos ja kun luet tätä niin pyydän anteeksi? voi luoja miten minua alko väsyttää nyt nii hitosti....... viimeiset sanat? Tein mitä halusinkin. Ei tästä muuta kai olisi koskaan tullutkaa sanon vain hyvästi ******************************************************