The Last Day (or week) (c) Simo Pahula 2003
----------------------------------------------------------------
..Mutta kaikessa on loppujen lopuksi jotakin hyvää..
----------------------------------------------------------------
06.05.2003 14:33 Kaikki on mennyttä
Mä en tiedä miten
tästä eteenpäin. Kävin lääkärissä.. Se sano
et mä kuolen. Mä taian tappaa itseni kohta.. Tai en tiiä.
Tulin
just kotiin. Ei.. mun täytyy tehä jotain.. Pakko ettei sitä
ala
ajattelemaan. Sitä ei ole - näin unta. Joo Niin siinä kävi.
Lääkäri valehteli.
Mä siivoan.
**************************************************
09.05.2003 01:23 Saastaa..
Siis miks mulle aina käy
niin kuin en haluaisi. Aivan kuin joku
korkeampi voima tahtoisi mulle pahaa. Minä en ole elämässäni
tappanut ketään tai edes lyönyt ihmistä. Siis miksi juuri
minä.
Tänään...
Oli aika sairaalassa
tuloksien kuulemista varten. Hitto - mä olin
aivan onnellinen aamupäivällä. Se aika oli keskipäivällä.
Siis
13 tuntia sitten. Pidin itseäni terveenä. Ne päänsäryt,
näköhäiriöt
ja huimaukset olin laittanut huonon ruokavalioni piikkiin. Mä
suunnittelin tätä päivää - mä ajattelin lähteä sitten
iltapäivästä
lenkille. Sitten sulattaa sen lohen pakastimesta ja paistaa sen,
kutsua
Liisa syömään ja sitten viettää mukavaa aikaa yhdessä.
Suunnittelin
antavani suostumukseni sille, että Liisa muuttaisi luokseni.
Oikeastaan se on aika
hassua miten kaikki voi muuttua.
Se kala on yhä jäässä. Mä aloin, tultuani sairaalasta,
ikään
kuin maanisesti siivoamaan tätä kämppää. Siivottuani,
lähdin
pitkälle lenkille. Mun oli pakko juosta. Musta tuntu siltä,
että ei
olis hyvä jos mä en tekisi mitään. Juoksin 6 kilometriä.
Tultuani
mä sammuin sohvalle.
Nyt on taas pakko kirjoittaa.
Joo.. Mä en vielä
oikein kykene käsittelemään sitä, mitä mä kuulin
lääkäriltä. Sitä kun aina luulee tai oikeammin toivoo ettei
se kello
soi minun kohdalla.
******************************************************
12.05.2003 22:23 Ymmärrys ja viha
Mä kutsuin tänään
Liisan luokseni. Se oli kyllä jo ihmetellyt miksi mä
en ole ees soittanut sille. Kerron sairaudestani. Hermosyöpä.
Eikös se
joka tuhoaa hermoja ympäri kehoa - niin eikös sitä voi kutsua
syöväksi?
Liisa halasi minua ja
itki. Oikeastaan me itkimme yhdessä. Liisa lähti
puoli tuntia sitten. Hitto, kun mua vieläkin itkettää. Taidan
mennä nukkuun..
*********************************************************
23.05.2003 01:34 ?
Liisa soitti mulle
päiväl, mut mä en ehtinyt vastaan. Se meni vastaajaan.
Sen ääni siellä.. Se ei ollut lämmin. Vaan sellainen
tuskaisen kylmä ja
tuntematon. Mä soitin sille takasi - sovittiin tapaaminen
huomenna päivällä.
Mä jotenkin ymmärrän tietää sen, että.. No me ehkä erotaan.
Tai jotain.
Mut mua vaan pelottaa se mitä asiaa sillä on.
Viime tapaamisen ja
yhteydenoton jälkeen, 4 päivää sitten, on kuulunut
siltä rintamalta pelkkää tyhjää.
Mä kyllä tiedän et Liisa ei sittenkään haluu olla kuolevan kanssa.
I dont wanna be me.. hate life, but what you can do?
***********************************************************
24.05.2003 04:22 taidan mennä hirteen..
Me erottiin eli ennustin
iha oikein. Se sönkötti jotain "liian paljosta" ja
siitä et
ei sit jaksais kun musta tulee vihannes.
Tulin tunti sitten kotiin
itkemään. Jätin sen kovan ulkokuoreni asuntoni
ulkopuolelle. Liisa ja joku toinen tyyppi tuli vastaan kadulla.
Liisa esitteli
mut sille "kuolemantuomituksi" Se tyyppi alko nauraa,
joten mä löin sitä
turpaan.
no jos jotain
positiivista tuosta.. Näkihän Liisa että se tyyppi on raukka.
Se nimittäin alko ensi uhitteleen ja kun löin toistamiseen - se
alko itkeen
ja häipyi.
Liisa jäi siihen kans itkeen. Mä vaan häivyin paikalta sanomatta sanaakaan.
Se on ohi nyt. Sekä elämä että se saatanan suhde.
*************************************************************
27.05.2003 - 17:44
..elossa..
Mä yritin päättää
kaiken viime yönä. Mä otin tuolin parvekkeelleni ja
nousin sille. Tämä on 4 kerros ja alla asfalttia. Pidin
pyykkitangosta
kiinni ja kurkotin itseni tyhjän päälle.
Tuli kuvottava olo ja mä
vedin itseni takaisin, menin sisään sohvalle
makaamaan itkien itseni uneen.
Tajusin etten ole luovuttaja. Ainakaan vielä..
*******************************************************
05.06.2003 - 03:26
Kotiutuneena
Mä otin viikko sitten
raukkamaisesti yliannoksen unilääkkeitä. Ilmeisesti
olin soittanut Liisan hätiin. Sillä oli onneksi vielä avain
tallessa.
Tuntuu kovin tyhjältä
olla takaisin elossa. Tulin takaisin tänne vasta
kuusi tuntia sitten. Kaikki on edelleen siinä tilassa, mihin ne
jäi silloin..
Ei voi mitään. Mä kuolen ennenaikojani.
Yksi positiivinen asia,
jos sitä sellaiseksi voi lukea, on se että
tapahtuneen johdosta Liisa nukkuu täällä. Se ei halunnut
mennä ja
jättää mua yksin.
Se tietää että mä
kirjoitan siitä. Mainitsin tästä harrasteesta myös
sille sairaalan psykiatrille, jonka mielestä on vain hyvä se
että mä
kirjoitan. "terapeuttista" kuulemma. Mun pitäis kattoo
mitä kerron ja missä.
hate life, but whats you gonna to do - I DONT EVEN ANYMORE CARE!! He - I will
******************************************************************
05.06.2003 - 04:06
Päätetty
Mä sain viimein aikaan
ajatuksen valmiiksi. Minä otin tuossa äsken
uuden saitsin pillereitä ja nyt mä niin lähden. elämä kuin
fades away
- häviää pois. En kuitenkaa vihaa enää ketää. Kai se on
niin että kun on
vihannu tarpeeksi jotain nii sitä lakkaa vihaamasta. Jää vain
tyhjyys sisälleni.
Liisa, jos ja kun luet tätä niin pyydän anteeksi?
voi luoja miten minua alko väsyttää nyt nii hitosti.......
viimeiset sanat?
Tein mitä halusinkin. Ei
tästä muuta kai olisi koskaan tullutkaa
sanon vain hyvästi
******************************************************