TÄMÄN KIRJEEN LÖYTÄJÄLLE.
-----------------------------

Tänä aamuna heräsin siihen samaan pahaa oloon, minkä olin itselleni aiheuttanut juuri ennen nukkumaan menoa miettimällä kaikkea mahdollista. Sellaista, josta pitäisi muistaa pitää ajatuksensa erossa. Ensimmäinen ajatukseni oli kuva itsestäni hirttäytyneenä. Eli sellainen kiva herätys..

Elämäni on mennyt niin huonoksi, että nyt aamullakin sitä pohtiessani eri kanteilta - tulen jokakerta siihen samaan johtopäätökseen: Tahdon kuolla pois. Hirttokuolema. Nirri pois tukehduttamalla itseni. Sen tunne miten köysi kiristyy kaulani ympärillä aiheuttaen henkitorven sulkeutumisen. Kipu kyllä laantuisi ajallaan kun menettäisin tajuntani sen viimeisen kerran.

Elämäni on vessasta vedettävää jätettä.

Muistan että parin päivän päästä tulee taas se työkyvyttömyyseläkkeeni tililleni. Saa taas ne parit laskut hoitaa. Mutta miksi? Uusia tulee vaikka ei paljoa mitään tarvitsisikaan. Sähkö, vesi, Tv, vuokra ja vastike.. Hitosti menoja. Eikä siitä jää paljoa mitään elämiseen. Mutta vaikka talouteni olisi kunnossa - asiani olisivat paremmin. Niin kait sitä minä silloinkin kyllä miettisin sitä hirteen menemistä. En pidä itsestäni.

Siirryn keittiööni ja laitan kahvin tippumaan viimeisistä jauheista. Sitä on sitten taas siirryttävä vesijohtovesi-dietiille aamuisin. Katsoessani ulos kadulle muistelen niitä useita kertoja kun olen avannut ranteitani vain nähdäkseni sen, että kuinka paljon sieltä oikein virtaa. Onhan sitä tullut. Siis verta. Se naiseni ei pitänyt siitä tavastani. Sen takia se taisi mut jättääkin.

Olen vihainen itselleni siitä, että olen tälläinen. Monta hukattua mahdollisuutta takana. Liian monta kolhua olen saanut sietää. Toisinaan kadulla katson vastaantulijoita ja mietin aina tapauskohtaisesti, että millä tavalla minä tappaisin tuon ihmisen? Tämä elämää halveksuva asenteeni sai minut ostamaan sitä köyttäkin eilen.

Tai sitten minä vain avaan ranteeni.

Eilen tämä melankolinen olotilani vain vahvistui. Siinä masentuneisuuden puuskassa minä kehitin tämä hirteenmeno-ideani. Ajattelin kuitenkin nukkua yön yli ja sitten katsoa että onko se enää niin ajankohtaista. Tappaa itsensä sen takia, ettei jaksa enää olla. Se tuntui oikealta syyltä eilen, ja tänään se vain tuntuu vahvemmalta. Minä toteutan sen. Sen tajuaminen on aika vapauttavaa. Minä en elä enää kauaa. Minun on mentävä pois.

Ja paljon muuta sellaista itsesäälissä vellomista.

Olen nyt lähdössä viimeisen kerran tästä asunnosta. En kerro mistä minut voi löytää.

En ole pahoillani tästä.

T. Esa