LIVETUT
Oli kesä. Juuri sellainen kaunis yö, lämmin tuuli osui
vaimeasti meidän kasvoihin. Hän piteli kädestäni -peläten ja
hakemalla minusta turvaa. Minusta. Nauroin hiljaa itsekseni asiaa,
että kuinka naivia tämä juttu oli. Puolestani tämä oli
kenties vain turtumisen aiheuttamaa pakottavaa tunnetta antaa
tilanteiden vain mennä. Hän luuli tätä meidän juttuamme
rakkaudeksi. Ahdistihan tilanne minua, mutten kutenkaan näyttänyt
sitä hänelle.
Tuntui silloin vain, siltä että viimein tilanteesta piti päästä
eroon.
En tahtonut tätä, mutta minulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
Rakkaus, mitä meillä oli -oli jo kauan aikaa sitten vain
kadonnut. Se oli murhattu pois, mutten ollut katkera. Kummankin
syytä tämä oli, asiat olivat kasautuneet ja nyt oli aika - tänä
kauniina hetkenä tehdä uusi tilanne. Tällä kertaa en antaisi
sen mennä, vaan elää hetkessä.
Kesä tosiaan oli kaunista aikaa. Olimme sinä päivänä kyllä
käyttäneet alkoholia ja kumpikin olimme laskuhumalassa.
Se tilanne.
Pysähdyin. Hän kysyi miksi seisahdumme. Hän tahtoi jatkaa
matkaa, sillä kaukaa etäältä kuului ukkosen jyrinää.
Minä aloin puhumaan. Tämä olisi nyt tässä, mutten kuitenkaan
jättäisi sinua tänään tässä ja nyt yksin pelkäämään yötä.
Veisin sinut kotiin, muttei se olisi sama osoite josta olimme lähteneet.
Tämä on ollut kauan jo tulossa ja nyt sanoin ihmissuhteemme
irti.
hän järkyttyi, repi kätensä irti otteestani ja katosi yöhön.
Kai mieleni tahtoi juosta hänen peräänsä, mutta jalkani sitä
käskyä eivät totelleet.
Eteläinen taivas oli tummentunut ja pilvissä näkyi salamointia.
Kävelin siitä sitten omaan osoitteeseeni. Ukkosmyrsky kävi yöllä,
satoi vettä kaatamalla ja tuuli teki tuhojaan. Taisi sinä yönä
mielestäni jonkun sortin salamointiennätyskin rikkoontua.
Omantunnon äänet katosivat siis sään ääniin. Seuraavana päivänä
ovikelloni soi. Tulija oli hänen paras ystävänsä. Autoin häntä
pakkaamaan ne vähän esineet, joiden omistaja katosi yöhön ja
löytyi ystävänsä ovikelloa soittamasta. Tämän hän kertoi.
Yöllä, keskellä myrskyä.
Olisin voinut tehdä asiat paremminkin, mutta elämä jatkuu.