Simo Pahulan Tekstiarkisto - LOSING MY RELIGIONS

-----------------------------------------

Rakkaustarina, jossa on
70 % faktaa ja 30 % fiktiota

Kirjoitettu vaikeasti luettavaksi.
Ja syystä.
------------------------------------------

1981

Tavaratalon leluosasto. Poika tapaa tytön. Lapset ovat hädintuskin vasta nelivuotiaita, mutta silti pysähtyvät katsomaan toisiaan silmiin. Hetki on lyhyt, pojan äiti hoputtaa että kaikki on nyt kasassa, kassalle pitää lähteä. Tunne jää hautumaan pienen pojan mieleen kylliksi kauan aikaa, jotta siitä ehtii syntyä muisto joka avataan seuraavan kerran vasta vuosien päästä.

1990

On elokuun alku. Poika on juuri tullut linja-autolla kaupunkiin ja kävelee puiston läpi kohden koulua. Tänään alkaa ylä-aste ja poikaa jännittää. Tähän astinen elämä kun on suuremmaksi osaksi eletty pienessä kylässä. Tultuaan koulun pihaan, hän on hiljainen ja pysyy arkana muista erossa. Paikalle sattunut opettaja ohjaa pojan sisään ja juuri sillä hetkellä, kun hän astuu ovesta sisään - poika tapaa uudestaan tytön, jonka tapasi vuosia sitten leluosastolla. Kumpikaan ei kuitenkaan muista tavanneensa lapsina. Ovathan he nyt vasta teini-ikäisiä. Ensimmäinen oppitunti alkaa ja he saavat istumapaikat samasta rivistä, poika etupulpettiin ja tyttö taakse.

Tarina voi alkaa.

1990 - 1996

Ylä-aste kestää kolme vuotta. Tuossa ajassa he, sanotaan heitä vain pojaksi ja tytöksi, ehtivät ihastua toisiinsa ja koulun loputtua eroavat taas. Nuoruus ei ole ollut helppoa pojalle, hän on masentunut ja joutuu sen vuoksi eri ympyröihin toiseen kaupunkiin. Tyttö muuttaa samaan kaupunkiin opiskelemaan pojan tietämättä. Kaupunki on suuri - mutta kyllin pieni jotta jonkin ajan kuluttua he tapaavat linja-autoasemalla. Tyttö odottaa sitä samaa linja-autoa, mitä poikakin käyttää. He menevät auton perälle ja mahtavan bussimatkan jälkeen jälleen alkavat seurustelemaan tytön toimesta.

Eräänä tammikuun pimeistä ja kylmistä illoista, poika päättää että tää saisi olla jo tässä. Hän ottaa leipäveitsen ja on juuri viiltämässä ranteensa auki - kunnes muistaa tytön. Veitsi putoaa lattialle ja poika ryntää puhelimen luo. Soittaa tytölle ja kertoo mitä meinasi tapahtua ja mikä pelasti. Tyttö lohduttaa ja ehdottaa tapaamista saman illan aikana. He kuitenkin tapaavat vasta seuraavana päivänä ja siitä pitäen ovat yhteyksissä enemmän sen kevään aikana. Kesällä tyttö kertoo pojalle, että hänellä on toinen.

Poika kärsii aikansa ja korjaa itsensä kuntoon jälleen. Luullen että tämä suhde oli tässä ja elämä voi jatkua.

Kuluu vuosi, tyttö ja poika ovat jälleen yhdessä tytön aloitteesta. Poika edelleen herkässä tilassa masennuksen vuoksi, joten hän hakee vain jostain lohtua ja hyväksyntää.

He sopivat kerran eräänä keväänä tapaamisen seuraavaksi aamuksi. Poika pelkää, että nukkuu pommiin ja valvoo koko yön. Aamulla kahdeksan aikaan poika juo kahvin ja lähtee polkupyörällä toiselle puolelle kaupunkia tapaamiseen. Päivän aikana pojan väsymys tuntuu tytöstä siltä - ettei tätä kiinnosta hän. Heille tulee riita ja eroavat. Poika lähtee paikalta jättäen tytön itkemään. Hän pyöräilee takaisin "kotiinsa", nukahtaa mikro-uneen ajaessaan ja meinaa kaatua ojaan. Seuraavana päivänä puhelin soi ja tyttö soittaa olevansa pahoillaan, he sopivat palaavansa yhteen takaisin - riita laitetaan pojan väsymyksen piikkiin.

Saman vuoden aikana heille kuitenkin tulee vielä pari riitaa ja eroa. Eivät oikein kumpikaan osaa seurustella, tyttö tahtoisi enemmän kuin suudella mutta poika ei ole vielä valmis masennuksensa vuoksi. Tyttö on ymmärtävinään asian ja suhde jatkuu niissä puitteissa. Aina joskus heidän tavatessaan tyttö kertoilee, kuinka on antanut toisten poikien kosketella tissejä ja sen jälkeen loukkaantuu pojan sanoista. Seuraavan kerran kuin poika soittaa tytölle hänen asuntolaansa - hän saa tietää puheluun vastanneelta, että tyttö on antanut määräyksen kertoa pojalle "kun se taas soittaa, niin kertokaa et jättää mut rauhaan!" Seuraa pari kovaäänistä kommenttia ja viesti tytölle, että jos on niin pelkuri - ettei uskalla itse tuota sanoa, niin johan on tapaus.

Tuon riidan he sopivat aikanaan, koska poika masennuksissaan tahtoo vain tulla hyväksytyksi - ja tyttö taitaa tajuta sen. Poika on hänelle kuten jojo. Tulee sen vuoden syksy ja tihkusateiset sumupäivät. Erään sellaisen iltana, poika tapaa tytön kaupungin keskustassa toisen syleilystä. Tulee riita ja välitön ero. Poika tekee päätöksen ja laittaa hakupaperit vetämään niin kauaksi, ettei tyttöön enää törmäisi. Tulee jälleen kevät ja poika saa tiedon saadusta opiskelupaikasta 300 kilometrin päässä. Tieto auttaa masennukseen ja se lievittyy. Eräänä iltana tyttö soittaa pojalle. Tämä tahtoisi tavata anteeksipyydellen, ovathan he nähneet toisiaan kerta käyttävät samaa linja-autoa kotikaupunkiinsa kun ovat olleet matkalla. Poika suostuu tapaamiseen ja he tapaavat. Poika kertoo uutisensa. Tyttö ei tahtoisi, että poika muuttaa niin kauaksi - tulisi liian kova ikävä. "Harmin paikka" poika toteaa tytön valitukseen ja lähtee polkemaan Pyöräläänsä kotiansa kohti. Tyttö jää seisomaan alikulkuun itkemään.

1996

Poika muuttaa siis toiselle puolelle maata opiskelemaan. Suhde - jota he vielä ylläpitivät jälleen kerran - tytön kanssa ei kestä 300 kilometrin välimatkaa, vaan kariutuu. He kumpikaan eivät vain osaa päästää toisistaan irti. Poika vielä kärsii kaikesta siitä, mitä on viime vuosien aikana pääsenyt kokemaan. Uuden opiskelu alkaa sujua kunnes tyttö alkaa kyselemään pojalta, että aletaanko seurustelemaan taas.

Tyttö opiskelee vielä toisella puolella maata, mutta silti he alkavat seurustelun. Poika matkustaa usein 300 kilometriä junalla, jotta voisi olla tytön kanssa edes sen tunnin bussimatkan takaisin kotikaupunkiinsa. Eräällä noista matkoista poika saa tytöltä kirjeen ja tyttö vannottaa poikaa lukemaan sen, vasta kun on päässyt kotionsa. Poika kuitenkin avaa kirjeen innoissaan bussissa matkalla omaan kotikyläänsä. Pojan maailma kirkastuu. Tyttö kertoo kirjeessä ensimmäisen kerran rakastavansa poikaa. nuoren miehen itsetunto kohenee ja tulevaisuus alkaa näyttämään valoisalta. Kuluu vuosi ja tyttö lopettaa opiskelunsa ja muuttaa väliaikaisesti takaisin omaan kotiinsa. Poika jatkaa opiskeluja toisella puolla maata.

Kuluu kuukausia ja tyttö on jäänyt kotiinsa, joka sijaitsee maaseudulla. Se, jonka piti olla vain väliaikainen ratkaisu, on muuttunut pysyväksi. Lisäksi hänellä on perheensä kanssa jatkuvaa riitelyä. Tyttö on masentunut kaikesta tuosta ja takertuu poikaan joka ei henno sanoa ei. Kysymys kuuluu monesti tytön kirjeessä "rakastatko minua vai tapanko itseni?"

Poika huolestuu ja soittaa yhteisille kavereille, että katsoisivat vähän tytön perään. Ettei se mitään tyhmää tee. Kuulemma ei sellaista vaaraa ole, älä sä huolehdi - se vaan narraa sua sen vuoksi että se on nyt epävarma kaikesta. he lupaavat pitää tyttöä silmällä, mutta huoli ei väisty. Posti kuljettaa monta tuskaista rakkauskirjettä eteläsuomen ja keskisuomen välillä.

Koittaa eräs tiistai ja poika löytää postiluukustaan kirjeen tytöltä. Pahaa aavistaen, hän matkaa paikkakunnan rautatieasemalle lukemaan kirjeen. Vanha masennus on palannut jälleen ja jos kirjeessä tulee paha uutinen - niin poika suunnitteli hyppäävänsä seuraavan pikajunan alle. Päärata kun halkaisee kaupungin. Asemalaituri tulee liian nopeasti kävelytieksi. Poika huokaisee ja avaa kirjeen. Kuten hän pelkäsi. Kirjeessä tyttö kertoo jälleen tutuksi tulleen sanoman. Sori, mulla on jo uusi.

Asemalaiturille ilmestyy muita ihmisiä ja raidenäyttö kyllä näyttää sanomaa: varokaa ohittavaa junaa. Poika ei kehtaa kuitenkaan lopettaa itseänsä, vaan siirtyy kaupunkiin Mc Donalds - ravintolaan syömään jotain. Saman päivän iltana poika kirjoittaa kiukkuisen vastineen ja laittaa sen postiin. Tytöstä ei kuulu mitään kuukausiin ja poika alkaa voimaan paremmin, opiskelut alkavat taas luistamaan. Poika hankkii ensimmäisen matkapuhelimensa, asia josta tyttö saa tiedon uuden kuukauden kuluessa kolmannelta osapuolelta - joka antaa tytölle pojan numeron. Piina alkaa taas ja arvosanat alkavat lipsumaan alas.

Poika soittaa viimein, rauhoittaa tytön sanomalla, että voidaanhan me jälleen olla me. Onhan tässä jo historiaa. Puhelu päättyy rakkaudentunnustuksiin. Tyttö taisi tarkoittaa niitä, poika ei.

1997

Vuosi vaihtuu ja koittaa helmikuu, eräs sen viikonlopuista jolloin poika käy kotikaupungissaan. Tuolloin hän tapaa tytön kotonaan. Poika laittaa C-kasetin vanhoihin stereoihin. REM - Losing my Religions soi. Tyttö hymyilee kauniisti, he lähestyvät toisiaan ja suutelevat - ja tällä kertaa se johtaa enempään. Ensikerta, jonka poika tulee muistamaa aina kyseisen kappaleen soidessa.

He kihlautuvat. Kuluu jokin aika ja poika saa kirjeen, jossa on mukana se sama sormus. Selityksenä on jälleen se, että tytöllä on jälleen toinen. Poika päättää unohtaa tytön ja keskittyä opiskeluihinsa kuitenkin aina välillä peläten postiaan. Ensimmäinen vuosi opiskeluja on ohi ja kesälomat alkavat, poika palaa kesäksi kotikaupunkiinsa. Tapaa tytön tämän aloitteesta ja he menevät kuukauden kuluttua jälleen kihloihin tytön pienestä painostuksesta johtuen.

He menevät tällä kertaa niin sanotusti kihloihin siten, että kultaliikkeestä ostettu se halvin rasia vain vaihtaa taskua. Nainen antaa sen hymyilen ja mies ottaa vastaan. Ilman että edes sormet koskettaisivat toisiaan. Mies tekee sen tarkoituksella. Käyttää sormusrasiaa kuten barrikaadina ihmiskosketukselle. Salaa hän inhoaa mitä tässä taas menee sekoittamaan, mutta historia on osoittanut - että jos hän ei näin tee, joutuu kärsimään.

Ilman tätä toimenpidettä ja toisiaan - he kumpikin olisivat törmäyskurssilla oman käden kautta tapahtuvaan väjäämättömään loppuunsa.

Tyttö on asunut koko ikänsä kotonaan, maatilalla - siihen saakka kunnes pakkokouluttautuminen johonkin ammattiin oli edessä. Nyt - koko 23 vuotisen elämänsä hän oli joutunut kärsimään dominoivien vanhempiensa vaikutusta, mutta tyttö itse kutsui tuota rakkaudeksi. Josta poika on kuullut tarinoita ja saanut tuta teot sanojen takana. Tytön vanhemmat eivät tykkää kun poika soittelee heidän lankapuhelimeensa koko ajan, joten puhuttuaan tytön kanssa, poika tapaa tytön kotikaupungissaan ja he menevät matkapuhelinliikkeeseen.

Tyttö menee lukkoon joko pelosta tai jostain muusta asiasta, joten poika hoitaa puhepuolen. Tyttö maksaa puhelimen omilla rahoillaan ja he ovat onnensa huipulla, kun tytön liittymä avautuu. Pari puhelua on mukavia, ne hoituvat myöhään illalla - sillä tyttö tahtoo piilottaa puhelimensa vanhemmiltaan koska pelkää mitä he sanoisivat.

Saavat he tietää aikanaan tyttärensä hankinnasta ja huutavat hänelle siitä. Poika kuulee siitä vain pahaa. Poika oli omassa elämässään kokenut kovia, masennuksen ja sen aiheuttaman hoitotoimenpiteiden sarjan psykiatrisella osastolla. Tuosta ajasta oli kulunut kaksi vuotta, mutta yhä se aika piinasi poikaa. Hän vertasi melkein kaikkia päiviä sairaala-aikaansa. Muutama vuosi hoidossa riittää sekoittamaan nuoren miehen mielen. tyttö puolestaan oli ollut se - jonka olemassaolo oli auttanut tuolloin tuota nuorta miestä jaksamaan tähän päivään saakka. Nyt poika sai huomata, että osat olivat vaihtuneet ja tyttö alkoi yhä enemmissä määrin tukeutua poikaan. Tyttö alkaa viestittämään puheluissa sekä kirjeissä ensimmäisen kerran uhkaustaan: Joko rakastat minua tai minä tapan itseni. Koittaa tekstiviestejen aika - joka pahentaa asiaa. Pojan opiskelut alkavat kärsimään stressin vuoksi.

Pojasta tuntui aina mahtavalta se, kuin odotti junaa opiskelupaikkakunnalle ja se näkyi tulevan. Pääsi vähän kauemmaksi kaikesta. Noilla matkoilla hän kirosi päivää, jolloin oli matkapuhelimen tullut hankkineeksi. Kuluu pari kuukautta. Heille tulee tuossa ajassa jälleen ero, tyttö lähettää tekstiviestin "mulla on toinen, älä soittele" ja pojan opiskelut kärsivät entisestään, mutta poika pärjää sillä alimmalla arvosanalla eteenpäin.

Koittaa uusi kevät ja poika tapaa kotikaupungissaan jälleen tytön. He ovat jälleen yhdessä ja juttelevat kaikesta. Tyttö huokaisee ja kertoo, että hänen perheensä on ajattelemassa sellaista vaihtoehtoa - että tyttö laitettaisiin kunnan virkaholhoojan listoille ja sitten asuntolaan - jossa olisi aina joku vahtimassa. Tyttö itkee pojan kainalossa ja alkaa puhumaan jälleen itsemurhasta. Epäilee pojan rakkautta. Poika itse alkaa miettiä, olisiko se - jota tytön perhe ehdottaa - oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin? Hän kuitenkin sanoo tytölle rakastavansa tätä, jotta tyttö rauhoittuisi.

Kuluu kuukausi ja poika saapuu jälleen kotipaikkakunnalleen, tällä kertaa hänellä on tytölle yllätys. Poika on ostanut oikean kihlasormuksen! He vaihtavat sormuksia paikkakunnan linja-autoasemalla. Pojan on lähdettävä samana päivänä takaisin eteläsuomeen.

Sormusloota oli siis vaihtanut omistajaansa. Pojan oli lähdettävä rautatieasemaa kohden, hän matkustaisi takaisin opiskelupaikkakunnalleen. Välimatkaa tulisi jälleen se 300 kilometriä. Tyttö ei seurannut poikaa asemalle hyvästelläkseen hänet, vaikka he näkisivät toisensa kenties vasta parin kuukauden kuluttua. Opiskelijalla kun ei ole rahaa kulkea joka viikko junalla edestakas. Varsinkaan kultakauppaostoksen jälkeen. Poikaa tuo fakta ja epäasiallisuus parisuhteessa ei haitannut. Hän oli strääfeissään onnensa kukkuloilla ns. kihlauksen ansiosta.

Junassa hän leikitteli tytön etunimellä ja omalla sukunimellään. Kunhan koulun kävisi loppuun ja valmistuisi, niin sitten voisi olla yhdessä kuten on tahdottu. Poika kehitteli toimintasuunnitelmaa ensi viikoksi, opiskelussa oli jäänyt vähän jälkeen tunnemyrskyn vuoksi. Nythän se oli varmaa, että tyttö odottaisi kotipuolessa ja hän voisi keskittyä opiskeluihin. Itseluottamus asiaa kohden vain rappeutui hänen vaihtaessaan Riihimäellä pikajunasta lähijunaan.

Hän oli sopinut soittavansa tytölle kun olisi perillä, tyttö ei vastannut edes tekstiviestiin ja se riitti palauttamaan sen saman tunnemyrskyn, joka oli pilannut viime viikkojen opiskelut. Tuona hetkenä poika alkoi miettimään sitä, miksei tyttö voinut edes seurata häntä rautatieasemalle? Tultuaan perille, poika kirjoitti kirjeen tytölleen ja kysyi mitä tahtoi tietää. Loppuun hän kirjoitti rakastavansa tyttöä. ps. on ikävä, soita. Saman päivän iltana poika vei kirjeensä postilaatikkoon alkaen samassa katua koko asiaa.

Kului viikko ilman mitään vastausta. Ei tullut kirjeitä, tekstiviestejä tai soittoja. Opiskelut alkoivat jälleen kärsimään, poika yritti ja pääsi koko ajan eteenpäin sillä alimmalla arvosanalla. Ajatukset olivat muualla, itsesyytöksissä. Hän katui syvästi lähetettyä kirjettään. Kului vielä pari päivää ja sitten poika sai kirjeen. Tyttö kertoi olevansa pahoillaan, ettei ollut soittanut tai kirjoittanut. Kotona, maatilalla oli ollu koko ajan töitä. Eikä tyttö ollut uskaltanut pitää kännykkäänsä päällä, vanhemmat suuttuisivat jos näkisivät, että hän olisi itse sellaisen ostanut omilla rahoillaan.

Erään kerran sitten, pojan vieraillessa jälleen kotipaikkakunnalla ja tytön luona - he suutelevat, ovat helliä toisilleen. Pojasta tuntuu mahtavalta, kunnes tyttö vetää maton alta. Hän kertoo pettäneensä poikaa toisen kanssa. Hetki sitten tyttö oli niin kiihkeä ja nyt kun on oma tarve tyydytetty - tyttö pudotti pommin. Poika lähtee tytön luota ja lähtee aikaisemmalla junalla takaisin opiskelupaikkakunnalle.

Poika yrittää taas kerran keskittyä opiskeluihin, mutta ei saa taaskaan tyttöä mielestään. He pitävät kirjeenvaihtoa yllä edelleen. Kuluu viikkoja ja suhde alkaa taas lämmetä. Tyttö alkaa kysellä kihloihin menosta, joten poika ostaa opiskelupaikkakunnalta sormuksen ja lähtee junalla kosimishommiin. Tyttö suostuu tietenkin ja loput viimeisestä opiskeluvuodesta sujuu jo paremmin, koulu aikaa sujumaan ja poika valmistuu merkantiksi ajallaan. Kesällä hän muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle ja tapailee tyttöään usein.

Kuukausista tulee vuosia joiden aikana tytön masennus vain lisääntyy, poika on hänen tukenaan - vaikka hän kamppailee oman masennuksensa kanssa. Töitä kun ei löytynytkään opiskelujen jälkeen. Kirjeet ovat vaihtuneet tekstiviesteihin ja tyttö lähettää niitä pojalle joka päivä. Niiden sisältö on julmaa luettavaa. Tyttö puhuu koko ajan itsemurhasta ja siitä, ettei kotitilallaan enää jaksaisi elää. Tämä kaikki toisinaan heidän tavatessaan kiristyy riidaksi ja sormukset otetaan pois sormista. Riidasta kun on kulunut toinen viikko - niin rautakahleet laitetaan takaisin sormeen.

Poika saa opiskelupaikan samasta kaupungista, jossa tapasi tytön ensimmäistä kertaa sitten yläasteen. Hän käy koulua bussilla, joka aamu lähtee 70 kilometrin päähän ja joka ilta taas palaa. Koulutuksen kautta hän työllistyy kotikaupungissaan olevaan ruokakauppaan ja työt sujuvat loistavasti. Tyttö käy aina välillä tervehtimässä poikaa, kerta suhde on taas lämmennyt.

Tällä kertaa he kumpikin tekevät töitä suhteensa eteen. Itsemurha-uhkailuja tytön puolesta ei enää saa tulla. Se on sovittu siten.

2000 - 2001

Koittaa uusi vuosituhat ja he tapailevat useasti. Kumpikin on samassa isossa laitoksessa töissä, sairaalassa. Tyttö hoitajana ja poika varasto-apulaisena. Tulee kevät ja pojasta tuntuu - että nyt voisi olla jo aika muuttaa yhteen ja perustaa perhe. Hän alkaa vihjailla tytölle tahtomisistaan saaden tunteilleen vastakaikua.

Tyttö kertoo asiasta vanhemmilleen, kotonaan kun asuu. Tytöstä on siellä suuri apu - joten tytön äiti käskee 24 vuotiasta tytärtään kirjoittamaan erokirjeen pojalle.
Poika romahtaa saatuaan kirjeen ja pakenee kaupungista maalle. Ei tahdo nähdä enää kaupunkia tai mitään joka tytöstä muistuttaisi. Tyttö kuitenkin soittaa pojan ollessa soutelemassa järvellä. Koko lähiseutu kuulee pojan mielipiteet tytöstä ja kännykkä meinaa lentää vesistöön.

Sinä iltana pojalle tarjotaan kännit sukulaisien toimesta, hänen ensimmäinen kunnon känni. Poika on sen tarpeessa läsnäolijoiden mielestä juhannuskoivujen ja polkupyörien heittelyn jälkeen. Kuluu viikko ja poika palaa kaupunkiin koska on pakko. Tyttö jossain vaiheessa tulee pyytelemään anteeksi kirjettä heidän ollessaan linja-autoasemalla - ja sanoo että äiti sen pakotti kirjoittamaan. Poika haistattelee tytölle ja hyppää paikalle tulleeseen bussiin katsomatta minne se on menossa.

Tyttö alkaa taas juttelemaan itsemurhasta, jos poika ei anna anteeksi. Tämä toistuu monta kertaa kunnes tulee se hetki - jolloin poika suostuu ottamaan tytön takaisin ja kertoo tälle "rakastavansa" tätä" Kuukauden kuluttua tuosta - he ovat jälleen vaihtaneet sormuksia. Ja kuten poika jotenkin tiesi - ei sitä iloa taaskaan pitkään kestä.

Koittaa päivä, jolloin he tapaavat kaupungilla. Tytöllä pojan sormus sormessaan ja kaulassaan toisen pojan tekemät jäljet. He eivät eroa pojan toimesta, koska miestä ei haluta saada taas itsariuhkailuja. Kuluu pari viikkoa yhteydenpidon toimiessa enemmän tytön puolelta. Ja kuten poika ennusti tulevan, hän saa tytöltä puhelun. Tyttö vaatii poikaa jättämään hänet rauhaan tai antaa uuden poikakaverinsa tehdä seuraavan puhelun.
Poika vastaa tuohon yksinkertaisesti "haista paska" ja sulkee puhelun.

Kuluu viisi minuuttia ja tytön uusi poikakaveri soittaa. Puhelun aikana poika kertoo tälle uudelle uhrille - mitä tulee tapahtumaan viikon kuluessa. Te eroatte. Tietenkin se uusi mies nauraa asialle ja lopettaa puhelun.

Kuluu viikko ja poika saa uudelleen puhelun tuolta uudelta. Ennustus kuulemma käynyt toteen. He tapaavat pubissa olusilla ja morkkaavat naista. Tuon illan jälkeen he sopivat että voihan tällaisen illan joskus taas uusiksi ottaa - mutta se jää tekemättä.

Seuraavan kerran kun tyttö ottaa poikaan yhteyttä - on poika jo päässyt kaiken tuon yli ja on alkanut kirjoittaa omaa pahaa oloaan ylös paperille. Tytöllä on se sama viesti - haluatko seurustelemaan kanssani, poika vastaa "ei" ja seuraavaksi saa itkupuhelun tytöltä, samalla kaavalla ja itsemurhauhkauksilla sävytettynä.

Poika vastaa myöntävästi tytön pyyntöön ja he "palaavat" yhteen, eipähän ainakaan tarvitse pelätä koska tyttö taas alkaa kyselemään yhtyeenpaluuta. Seuraavana päivänä tyttö tahtoisi pitää jo pojan sormusta, on sen säästänyt. Poika antaa luvan, jottei tyttö taas ala sekoilemaan. He tapaavat pari kertaa, muttei poika ole kyllin hyvä näyttelemään rakastunutta. Hän ei enää edes tahdo vedättää tyttöä - ei vaikka se olisikin sopiva kosto menneistä ajoista. Lisäksi poikaa alkaa mietityttään, että onko tytöllä kaikki kunnossa pään sisällä kun tuntuu unohtelevan tapahtuneita asioita, mutta päättää muutaman tytön aiheuttaman pettymyksen jälkeen - että vittuilessaan se akka sitä tekee.

2002

Kuluu aikaa, tulee uusi vuosi ja poika saa töitä kaupungilta. Keveemmällä hän lähettää hakupaperit eteläsuomeen uudelleen. Samaan oppilaitokseen. Hänet hyväksytään ja opiskelut alkavat seuraavana syksynä. Poika on todella iloinen, pääsee takaisin eteläsuomeen opiskelemaan ja sen jälkeen koko elämä on avoinna. Hän on onnensa kukkuloilla, kunnes saa tekstiviestin tytöltä.

Tämä on sekaantumaan mieheen, joka yrittää raiskata tyttöä - varastaa tältä rahaa ja juo vanhempien viinat kaapista. Tyttö kysyy pojalta, että eihän siinä mitään pahaa ole. Poika päättää olla vastaamatta viestiin sekä sen, että tuohon tyttöön ei kannata enää olla missään yhteydessä. Sentään sillä on nyt jo mies, joka tykkää siitä - että tyttö edes pysyy elossa, motiiveista huolimatta.

Poika lähettää kaikki tytöltä ikinä tulleet tavarat ja kirjeet takaisin hänelle isossa postilaatikossa. Teko suututtaa tytön, kuten olikin tarkoitus. Asia seestyy ja elämä jatkuu. Koittaa se päivä, jolloin poika on pakkaamassa omaisuuttaan eteläsuomen muuttoa varten. Tuolloin tyttö soittaa ja järkyttyy pojan uutisesta: Mä jätän koko paikkakunnan. Itkuiseen itsemurha-uhkailuun - poika vastaa tällä kertaa kylmästi "omapahan on elämäs."

Poika muuttaa etelään, opiskelut alkavat luistamaan ja hän harventaa keski-suomessa vierailujaan. Tyttö jatkaa viestittelyään, mutta historiasta viisastuneena poika ei anna niiden haitata tällä kertaa opiskeluja. Tyttö on sanojensa mukaan jälleen töissä samassa sairaalassa, jossa poika oli varasto-apulaisena vuosia sitten. Pojalle tulee menoa sairaalaan, joten he sattumalta tapaavat siellä. Bussissa sairaalasta kotiin, poika huomaa sen - että hänellä ei ole enää yhtään mitään tunteita tyttöä kohtaan.

Vuosi vaihtuu ja tulee kevään kokeiden aika. Poika reputtaa parit niistä ja masennus alkaa jälleen vaivaamaan mieltä. Eikä tilannetta auta yhtään tytön eräs itkuviesti. Historia toistuu, tyttö ja poika ovat jälleen yhdessä tytön toivomuksesta. Jälleen ihan vain sen tähden, ettei tyttö enempää lähettelisi ahdistavia viestejä.

Kuluu vain viikko ja tulee uusi tekstiviesti: "sori, mulla on toinen.." Poika poistaa tytön numeron puhelimestaan, vaikka se tarkoittaakin sitä - ettei laite osaa enää varoittaa erilaisella soittoäänellä tytön puhelusta.

2003 - 2005

Tammikuun yksi viikonloppu, poika sai yhden kokeen läpi ja juhlistaa sitä parilla siiderillä, joita seuraavana päivänä katuu - sillä tyttö soittaa hänelle pitkästä aikaa. Koska olo on seurallinen ja tytön kanssa on pitkästä aikaa kiva jutella - ihan kaverina, niin puhelu kestää kauemmin. Keskustelu on seesteinen, tyttö kertoo olevansa vapaa jälleen. Tällä kertaa hän vain kysyy koska poika tulee kotiin käymään, jos tavattasi samalla. Poika on suostuvainen. Puhelu päätetään rakkaudentunnustuksiin, joita poika katuu siinä samassa. Mutta hetken mietittyään - niiden lausuminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä.

Kuluu viikko ja poika käy keskisuomessa. Tapaa tytön ja tämä antaa ymmärtää tahtovansa palata yhteen. Poikaa vähän epäilyttää ja kertoo rehellisesti mitä mieltä asiasta on. Tyttö tuntuu pyytävän oikeasti anteeksi mennyttä ja nyt tahtovansa jatkaa siitä mihin asiat jäivät. He suutelevat sovinnon merkiksi ja viettävät laatuaikaa. Ilta päättyy siihen, että sormukset laitetaan takaisin sormiin. Seuraavana päivänä pojan on lähdettävä takaisin opiskelupaikkakunnalle. Paluumatkalla junassa pojalla on hyvä mieli. Juna ei ehdi edes Hämeenlinnaan, ennen kuin tunne hajoaa jälleen tekstiviestiin. Tytön äiti oli nähnyt jäljet tytön kaulassa ja suuttunut niistä. Poika pettyy taas vähäsen, tällä kertaa asioiden olisi pitänyt olla paremmin - kerta niin oli sovittu. Mutta junan saapuessa Riihimäelle, pojalla on taas mukava olo. Raiteiden päällä on aikaa ajatella ja vaunun ikkunan sai auki siksi ajaksi, että siitä pystyi heittämään sormuksen ulos.

Kuluu aikaa taas, parisen kuukautta. Sitten tyttö alkaa lähettelemään ihan toisenlaisia tekstiviestejä. Tytöllä kun on ollut monia entisiä poikakavereita, niin eräs heistä on alkanut uhkailemaan tyttöä. Poikaa ei kiinnosta ja tuhoaa viestit vastaamatta niihin mitään.


2006 - 2010

Poika aikuistuu mieheksi. Tekee itsestään sen, minkä on tahtonut: Tehdä työtä josta on hyötyä ja viimein antaa itselleen aikaa korjata itseään.

Hänestä tuntuu niin onnelliselta, ettei hän sitä oikeastaan itse edes tajua. Monta masennuksen vuotta kulunut ja viimein tuntuu elämä hyvältä. Tyttö tulee mukaan jälleen kuvioihin, tämän pyhästi luvattua - ettei entinen meno jatku. Tällä kertaa hän ei tule satuttamaan poikaa. Kaikki on mahtavan hienoa, poika asuu tytön luona - tämä on muuttanut samaan kaupunkiin. Tyttö osti säästämillään rahoillaan asunnon omaksi ollakseen poikaa lähellä, 20 000 euroa rakkauteen. He leikkivät tuossa kerrostalokaksiossa kotia, poika käy töissä ja tyttö pitää kotia. Jotain vain puuttuu: lapsi. Poika tahtoisi tulla isäksi ja heidän uuden elämän mitali näyttää taas kääntöpuolensa. Heille tulee riitaa ja vanhat ajat alkavat jälleen.

Alkaa uusi kevät ja hurja yö tulee vastaan. täysikuu valaisee maaseutumaisemaa, tytön kotiseutuja. Järvi on tyyni, ihan vähän sumua sen pinnassa. Kuorma-auto ajaa ohi. Sen kuski kyllä pani merkille jotain toimintaa tien syrjässä. Viha ja raivo, suuttumus ylittää sen viimeisen rajaportin ja sumentaa pojan järjen. Hän on hyvä mies, joka tietää ettei naisia saa lyödä. Tänä yönä tapahtuu toisin. Aamun koittaessa asia sovitaan unohtuneeksi, mutta se kuitenkin kaivaa pojan elämää. Tulevaisuudessa poika laittaa asian unen piikkiin. Viha ja raivo ovat vahvoja tunteita, mutta poika on ihminen - joka ei kuitenkaan tyttöjä löisi.

Moni riita päättyy pojan aamuiseen taksimatkaan.

Vuodet vierivät ja tilanteita tapahtuu jotka kasvattavat pojan angstia tyttöä ja koko tilannetta kohtaan. Hän tahtoisi jo lopettaa rakkauden itsestään, muttei kykene. Hän muistaa aina ensisuudelman kuullessaan radiosta tai televisiosta sen laulun. REM - losing my religions. Vaan kappalevalinnat ovat vaihtuneet ajan saatossa. Vihan tunnussäveleksi vaihtuu Emimen - Kim. Myös soittoääneksi, joka kilajaa aina kun tyttö soittaa. Kun sopu taas hatarasti koittaa, vaihtuu myös soittoääni Matilda - säveleksi. Ääneksi, joka tulee aina toisinaan soimaan pojan takaraivossa - aina kännykkänsä näkiessään. Välittämättä sitä, että välillä vaihtaa mallia.

Selviää, että tyttö sairautensa vuoksi ei voi saada lapsia ja on salannut sitä pojalta. Tapahtuu ties kuinka mones riitä ja ero heidän tuttavuutensa aikana. tilanne muuttuu parin seuraavan kuukauden aikana aika kireäksi, tyttö piinaa taas poikaa yöllisillä itsemurha-uhkailuviesteillään. Kyllästyneenä lukemaan uhkailuja joka aamu kävellessään töihinsä, eikä sana tunnu tehoavan - niin poika ottaa tytön puolesta yhteyttä paikkakunnan mielenterveyspalveluihin ja kertoo huolensa. Enempää poika ei tilanteessa voi tehdä. Nämä alituiset kyselyt siitä, että onko sormus sormessa - johtuivat tytön huonosta itsetunnosta ja siitä, että tyttö tahtoi pojan rakkautta. Tajuamatta kuitenkaan, että jatkuva saman asian kyseleminen saattaa tuntua kovia kokeneesta ahdistavalta.

Kuluu viikkoja ajassa eteenpäin tytön ahkerasti harrastaen tekstiviestittelyään.

Tyttö viisastuu ja tajuaa, ettei itsemurha-uhkailut tehoa enää saadakseen pojalta yhteydenoton, joten tyttö kehittää juonen saada poika satimeen. Hän soittaa itkupuhelun pojalle. Tyttö kuuli pojan ystäviltä, että samassa talossa jossa tyttökin - asuu mies, joka ei muutoin ole vaarallinen - paitsi ollessaan kännissä. Tyttö itkee pojalle, että nyt se mies oli käynyt tyttöön rapussa kiinni ja seurannut ihan asuntoon saakka. Nyt mies oli lähtenyt. Poika huolissaan lähtee turvaamaan tyttöä, muttei mitään miestä löydy.

Parin päivän päästä poika tapaakin tuon miehen, puolitutun, ja tämä kertoo pojalle palanneensa juuri Helsingistä, jossa on viettänyt todistetusti viikon. Kehuu olleensa mielibändinsä keikalla ja näyttää kuvia. Seuraavana päivänä poika lähettää tekstiviestin tytölle kertoakseen, että olisi asiaa ja lupaa odottaa tyttöä tämän työpaikan luona. Tyttö pääsee töistä, poika siirtyy tämän luokse tien toiselta puolelta ja kertoo mitä on kuullut. Tyttö lähtee hyräillen kotiaan kohden. Poikaa ei jaksa asia enää kiinnostaa, hän huutaa tytön perään pari rumaa sanaa ja kehotuksen soittaa itselleen aikaa psykiatriseen sairaanhoitoon. Tytön vastalauseeseen poika vastaa käsimerkillä ja erkanee toiseen suuntaan tienristeyksestä jättäen tytön seisomaan katsellen pojan perään.

Kuluu aikaa eteenpäin ja poika saa tiedon, että hänen pappansa on kuollut. Koska tyttö on lähinnä oleva tuttava, hän soittaa tälle asiasta ja itkee jo puhelun aikana. Poika lähtee kävelemään tytön luokse. On pimeä ilta, he tapaavat tytön talon pihassa. Ensimmäiset lohdutuksen sanat tytöltä ovat "voi voi, pitäisikö meidän palata yhteen?"

Suru on tuolloin vihaa voimakkaampi tunne pojan mielessä ja he päätyvät tuttuun olohuoneeseen jossa poika saa purettua pahimman surunsa ja tyttö kuuntelee. Heti kun pojalla on parempi olo, hän lähtee kotiinsa nukkumaan - samalla kiittäen myöhäistä kellonaikaa, tytönkin pitää mennä nukkumaan. Viha kuitenkin voittaa kotimatkalla, tunne joka auttaa pojan nukahtamaan. seuraavana päivänä.

Kuluu aikaa, pojan ystäväpiirissä muut pariutuvat ja jotkut heistä saavat lapsia. Asia joka vain muistuttaa poikaa siitä, ettei itse tullut isäksi. Eräänä iltana, kun poika on ystäviensä kanssa nuotiolla, korkealla kaupungin yläpuolella olevalla laavulla - Hän saa raivokohtauksen asian vuoksi. Ystävät rauhoittelevat poikaa ja hän rauhoittuu.

Koittaa päivä, kun poikaa haastatellaan siitä, miltä tuntuu - kun ei ole päässyt isäksi ja syistä - jotka johtivat siihen. Hän mainitsee tuon nuotio-illan ja lehden julkaisemisen jälkeen hänestä tuntuu jännältä tietää se - että koko Suomi saa tietää heidän - pojan ja tytön - suhteesta. Tilanne laantuu ja isyystoiveet jälleen menevät piikoon alitajuntaan.


2014

Ensitapaamisesta on kulunut 32 vuotta.

Vanhat pelot ovat poissa siitä, että tyttö alkaisi piinaamaan vanhalla kysymyksellään - "Rakastatko minua ja alat seurustelemaan kanssani, vai tapanko itseni?" Vanhan jauhamiselle ei enää ole aikaa. Heidän rakkaustarinansa päättyi siihen, että satunnaisesti kun he tapaavat kaupungilla kummallekin tulee vaivautunut olo. Tyttö otti toisen pojan rakastaakseen häntä - kuten vain parhaiten osaa.

Vuodesta 1981 he ovat tunteneet ja nykyään - kaiken tapahtuneen jälkeen, poika yrittää unohtaa kaiken, mitä tyttö antoi hänen kärsiä. Mutta se ei ole ollut helppoa.

Poikaa kaduttaa kaikki menetetyt vuodet, jotka tuhlasi tytön kanssa.

Tyttö, nyt nainen jo, tuntuu olevan toipunut raatelevan rakkaussuhteen moottorina olemisesta ja on jatkanut elämäänsä. Raatelevan? Kyllä. Poika - siis mies jo - on hänkin jatkanut elämäänsä kantaen taakkaa kaikesta tapahtuneesta. Hän on todellakin yrittänyt jatkaa elämäänsä ja pikkuhiljaa onnistuu. Taustalla on vain se pelko, että tytöstä tulee sinkku ja iskee poikaan taas kyntensä.

Se olisi huono asia, koska poika tuntee tyttöä kohtaan - kaiken tapahtuneen jälkeen - vain vihaa, joka on yhtä puhdas tunne, kuten joskus oli rakkauskin.

(Otti se aikansa ja tämän tekstin kirjoittaminen auttoi. Nykyään tyttö on pojalle yhtä kuin kuollut )