Simo Pahulan Tekstiarkisto - LOSING MY RELIGIONS
-----------------------------------------
Rakkaustarina, jossa on
70 % faktaa ja 30 % fiktiota
Kirjoitettu vaikeasti luettavaksi.
Ja syystä.
------------------------------------------
1981
Tavaratalon leluosasto. Poika tapaa tytön. Lapset ovat hädintuskin
vasta nelivuotiaita, mutta silti pysähtyvät katsomaan toisiaan
silmiin. Hetki on lyhyt, pojan äiti hoputtaa että kaikki on nyt
kasassa, kassalle pitää lähteä. Tunne jää hautumaan pienen
pojan mieleen kylliksi kauan aikaa, jotta siitä ehtii syntyä
muisto joka avataan seuraavan kerran vasta vuosien päästä.
1990
On elokuun alku. Poika on juuri tullut linja-autolla kaupunkiin
ja kävelee puiston läpi kohden koulua. Tänään alkaa ylä-aste
ja poikaa jännittää. Tähän astinen elämä kun on
suuremmaksi osaksi eletty pienessä kylässä. Tultuaan koulun
pihaan, hän on hiljainen ja pysyy arkana muista erossa. Paikalle
sattunut opettaja ohjaa pojan sisään ja juuri sillä hetkellä,
kun hän astuu ovesta sisään - poika tapaa uudestaan tytön,
jonka tapasi vuosia sitten leluosastolla. Kumpikaan ei kuitenkaan
muista tavanneensa lapsina. Ovathan he nyt vasta teini-ikäisiä.
Ensimmäinen oppitunti alkaa ja he saavat istumapaikat samasta
rivistä, poika etupulpettiin ja tyttö taakse.
Tarina voi alkaa.
1990 - 1996
Ylä-aste kestää kolme vuotta. Tuossa ajassa he, sanotaan heitä
vain pojaksi ja tytöksi, ehtivät ihastua toisiinsa ja koulun
loputtua eroavat taas. Nuoruus ei ole ollut helppoa pojalle, hän
on masentunut ja joutuu sen vuoksi eri ympyröihin toiseen
kaupunkiin. Tyttö muuttaa samaan kaupunkiin opiskelemaan pojan
tietämättä. Kaupunki on suuri - mutta kyllin pieni jotta
jonkin ajan kuluttua he tapaavat linja-autoasemalla. Tyttö
odottaa sitä samaa linja-autoa, mitä poikakin käyttää. He
menevät auton perälle ja mahtavan bussimatkan jälkeen jälleen
alkavat seurustelemaan tytön toimesta.
Eräänä tammikuun pimeistä ja kylmistä illoista, poika päättää
että tää saisi olla jo tässä. Hän ottaa leipäveitsen ja on
juuri viiltämässä ranteensa auki - kunnes muistaa tytön.
Veitsi putoaa lattialle ja poika ryntää puhelimen luo. Soittaa
tytölle ja kertoo mitä meinasi tapahtua ja mikä pelasti. Tyttö
lohduttaa ja ehdottaa tapaamista saman illan aikana. He kuitenkin
tapaavat vasta seuraavana päivänä ja siitä pitäen ovat
yhteyksissä enemmän sen kevään aikana. Kesällä tyttö
kertoo pojalle, että hänellä on toinen.
Poika kärsii aikansa ja korjaa itsensä kuntoon jälleen.
Luullen että tämä suhde oli tässä ja elämä voi jatkua.
Kuluu vuosi, tyttö ja poika ovat jälleen yhdessä tytön
aloitteesta. Poika edelleen herkässä tilassa masennuksen vuoksi,
joten hän hakee vain jostain lohtua ja hyväksyntää.
He sopivat kerran eräänä keväänä tapaamisen seuraavaksi
aamuksi. Poika pelkää, että nukkuu pommiin ja valvoo koko yön.
Aamulla kahdeksan aikaan poika juo kahvin ja lähtee polkupyörällä
toiselle puolelle kaupunkia tapaamiseen. Päivän aikana pojan väsymys
tuntuu tytöstä siltä - ettei tätä kiinnosta hän. Heille
tulee riita ja eroavat. Poika lähtee paikalta jättäen tytön
itkemään. Hän pyöräilee takaisin "kotiinsa",
nukahtaa mikro-uneen ajaessaan ja meinaa kaatua ojaan. Seuraavana
päivänä puhelin soi ja tyttö soittaa olevansa pahoillaan, he
sopivat palaavansa yhteen takaisin - riita laitetaan pojan väsymyksen
piikkiin.
Saman vuoden aikana heille kuitenkin tulee vielä pari riitaa ja
eroa. Eivät oikein kumpikaan osaa seurustella, tyttö tahtoisi
enemmän kuin suudella mutta poika ei ole vielä valmis
masennuksensa vuoksi. Tyttö on ymmärtävinään asian ja suhde
jatkuu niissä puitteissa. Aina joskus heidän tavatessaan tyttö
kertoilee, kuinka on antanut toisten poikien kosketella tissejä
ja sen jälkeen loukkaantuu pojan sanoista. Seuraavan kerran kuin
poika soittaa tytölle hänen asuntolaansa - hän saa tietää
puheluun vastanneelta, että tyttö on antanut määräyksen
kertoa pojalle "kun se taas soittaa, niin kertokaa et jättää
mut rauhaan!" Seuraa pari kovaäänistä kommenttia ja
viesti tytölle, että jos on niin pelkuri - ettei uskalla itse
tuota sanoa, niin johan on tapaus.
Tuon riidan he sopivat aikanaan, koska poika masennuksissaan
tahtoo vain tulla hyväksytyksi - ja tyttö taitaa tajuta sen.
Poika on hänelle kuten jojo. Tulee sen vuoden syksy ja
tihkusateiset sumupäivät. Erään sellaisen iltana, poika tapaa
tytön kaupungin keskustassa toisen syleilystä. Tulee riita ja välitön
ero. Poika tekee päätöksen ja laittaa hakupaperit vetämään
niin kauaksi, ettei tyttöön enää törmäisi. Tulee jälleen
kevät ja poika saa tiedon saadusta opiskelupaikasta 300
kilometrin päässä. Tieto auttaa masennukseen ja se lievittyy.
Eräänä iltana tyttö soittaa pojalle. Tämä tahtoisi tavata
anteeksipyydellen, ovathan he nähneet toisiaan kerta käyttävät
samaa linja-autoa kotikaupunkiinsa kun ovat olleet matkalla.
Poika suostuu tapaamiseen ja he tapaavat. Poika kertoo uutisensa.
Tyttö ei tahtoisi, että poika muuttaa niin kauaksi - tulisi
liian kova ikävä. "Harmin paikka" poika toteaa tytön
valitukseen ja lähtee polkemaan Pyöräläänsä kotiansa kohti.
Tyttö jää seisomaan alikulkuun itkemään.
1996
Poika muuttaa siis toiselle puolelle maata opiskelemaan. Suhde -
jota he vielä ylläpitivät jälleen kerran - tytön kanssa ei
kestä 300 kilometrin välimatkaa, vaan kariutuu. He kumpikaan
eivät vain osaa päästää toisistaan irti. Poika vielä kärsii
kaikesta siitä, mitä on viime vuosien aikana pääsenyt
kokemaan. Uuden opiskelu alkaa sujua kunnes tyttö alkaa kyselemään
pojalta, että aletaanko seurustelemaan taas.
Tyttö opiskelee vielä toisella puolella maata, mutta silti he
alkavat seurustelun. Poika matkustaa usein 300 kilometriä
junalla, jotta voisi olla tytön kanssa edes sen tunnin
bussimatkan takaisin kotikaupunkiinsa. Eräällä noista
matkoista poika saa tytöltä kirjeen ja tyttö vannottaa poikaa
lukemaan sen, vasta kun on päässyt kotionsa. Poika kuitenkin
avaa kirjeen innoissaan bussissa matkalla omaan kotikyläänsä.
Pojan maailma kirkastuu. Tyttö kertoo kirjeessä ensimmäisen
kerran rakastavansa poikaa. nuoren miehen itsetunto kohenee ja
tulevaisuus alkaa näyttämään valoisalta. Kuluu vuosi ja tyttö
lopettaa opiskelunsa ja muuttaa väliaikaisesti takaisin omaan
kotiinsa. Poika jatkaa opiskeluja toisella puolla maata.
Kuluu kuukausia ja tyttö on jäänyt kotiinsa, joka sijaitsee
maaseudulla. Se, jonka piti olla vain väliaikainen ratkaisu, on
muuttunut pysyväksi. Lisäksi hänellä on perheensä kanssa
jatkuvaa riitelyä. Tyttö on masentunut kaikesta tuosta ja
takertuu poikaan joka ei henno sanoa ei. Kysymys kuuluu monesti
tytön kirjeessä "rakastatko minua vai tapanko itseni?"
Poika huolestuu ja soittaa yhteisille kavereille, että
katsoisivat vähän tytön perään. Ettei se mitään tyhmää
tee. Kuulemma ei sellaista vaaraa ole, älä sä huolehdi - se
vaan narraa sua sen vuoksi että se on nyt epävarma kaikesta. he
lupaavat pitää tyttöä silmällä, mutta huoli ei väisty.
Posti kuljettaa monta tuskaista rakkauskirjettä eteläsuomen ja
keskisuomen välillä.
Koittaa eräs tiistai ja poika löytää postiluukustaan kirjeen
tytöltä. Pahaa aavistaen, hän matkaa paikkakunnan
rautatieasemalle lukemaan kirjeen. Vanha masennus on palannut jälleen
ja jos kirjeessä tulee paha uutinen - niin poika suunnitteli
hyppäävänsä seuraavan pikajunan alle. Päärata kun halkaisee
kaupungin. Asemalaituri tulee liian nopeasti kävelytieksi. Poika
huokaisee ja avaa kirjeen. Kuten hän pelkäsi. Kirjeessä tyttö
kertoo jälleen tutuksi tulleen sanoman. Sori, mulla on jo uusi.
Asemalaiturille ilmestyy muita ihmisiä ja raidenäyttö kyllä näyttää
sanomaa: varokaa ohittavaa junaa. Poika ei kehtaa kuitenkaan
lopettaa itseänsä, vaan siirtyy kaupunkiin Mc Donalds -
ravintolaan syömään jotain. Saman päivän iltana poika
kirjoittaa kiukkuisen vastineen ja laittaa sen postiin. Tytöstä
ei kuulu mitään kuukausiin ja poika alkaa voimaan paremmin,
opiskelut alkavat taas luistamaan. Poika hankkii ensimmäisen
matkapuhelimensa, asia josta tyttö saa tiedon uuden kuukauden
kuluessa kolmannelta osapuolelta - joka antaa tytölle pojan
numeron. Piina alkaa taas ja arvosanat alkavat lipsumaan alas.
Poika soittaa viimein, rauhoittaa tytön sanomalla, että
voidaanhan me jälleen olla me. Onhan tässä jo historiaa.
Puhelu päättyy rakkaudentunnustuksiin. Tyttö taisi tarkoittaa
niitä, poika ei.
1997
Vuosi vaihtuu ja koittaa helmikuu, eräs sen viikonlopuista
jolloin poika käy kotikaupungissaan. Tuolloin hän tapaa tytön
kotonaan. Poika laittaa C-kasetin vanhoihin stereoihin. REM -
Losing my Religions soi. Tyttö hymyilee kauniisti, he lähestyvät
toisiaan ja suutelevat - ja tällä kertaa se johtaa enempään.
Ensikerta, jonka poika tulee muistamaa aina kyseisen kappaleen
soidessa.
He kihlautuvat. Kuluu jokin aika ja poika saa kirjeen, jossa on
mukana se sama sormus. Selityksenä on jälleen se, että tytöllä
on jälleen toinen. Poika päättää unohtaa tytön ja keskittyä
opiskeluihinsa kuitenkin aina välillä peläten postiaan. Ensimmäinen
vuosi opiskeluja on ohi ja kesälomat alkavat, poika palaa kesäksi
kotikaupunkiinsa. Tapaa tytön tämän aloitteesta ja he menevät
kuukauden kuluttua jälleen kihloihin tytön pienestä
painostuksesta johtuen.
He menevät tällä kertaa niin sanotusti kihloihin siten, että
kultaliikkeestä ostettu se halvin rasia vain vaihtaa taskua.
Nainen antaa sen hymyilen ja mies ottaa vastaan. Ilman että edes
sormet koskettaisivat toisiaan. Mies tekee sen tarkoituksella. Käyttää
sormusrasiaa kuten barrikaadina ihmiskosketukselle. Salaa hän
inhoaa mitä tässä taas menee sekoittamaan, mutta historia on
osoittanut - että jos hän ei näin tee, joutuu kärsimään.
Ilman tätä toimenpidettä ja toisiaan - he kumpikin olisivat törmäyskurssilla
oman käden kautta tapahtuvaan väjäämättömään loppuunsa.
Tyttö on asunut koko ikänsä kotonaan, maatilalla - siihen
saakka kunnes pakkokouluttautuminen johonkin ammattiin oli edessä.
Nyt - koko 23 vuotisen elämänsä hän oli joutunut kärsimään
dominoivien vanhempiensa vaikutusta, mutta tyttö itse kutsui
tuota rakkaudeksi. Josta poika on kuullut tarinoita ja saanut
tuta teot sanojen takana. Tytön vanhemmat eivät tykkää kun
poika soittelee heidän lankapuhelimeensa koko ajan, joten
puhuttuaan tytön kanssa, poika tapaa tytön kotikaupungissaan ja
he menevät matkapuhelinliikkeeseen.
Tyttö menee lukkoon joko pelosta tai jostain muusta asiasta,
joten poika hoitaa puhepuolen. Tyttö maksaa puhelimen omilla
rahoillaan ja he ovat onnensa huipulla, kun tytön liittymä
avautuu. Pari puhelua on mukavia, ne hoituvat myöhään illalla
- sillä tyttö tahtoo piilottaa puhelimensa vanhemmiltaan koska
pelkää mitä he sanoisivat.
Saavat he tietää aikanaan tyttärensä hankinnasta ja huutavat
hänelle siitä. Poika kuulee siitä vain pahaa. Poika oli omassa
elämässään kokenut kovia, masennuksen ja sen aiheuttaman
hoitotoimenpiteiden sarjan psykiatrisella osastolla. Tuosta
ajasta oli kulunut kaksi vuotta, mutta yhä se aika piinasi
poikaa. Hän vertasi melkein kaikkia päiviä sairaala-aikaansa.
Muutama vuosi hoidossa riittää sekoittamaan nuoren miehen
mielen. tyttö puolestaan oli ollut se - jonka olemassaolo oli
auttanut tuolloin tuota nuorta miestä jaksamaan tähän päivään
saakka. Nyt poika sai huomata, että osat olivat vaihtuneet ja
tyttö alkoi yhä enemmissä määrin tukeutua poikaan. Tyttö
alkaa viestittämään puheluissa sekä kirjeissä ensimmäisen
kerran uhkaustaan: Joko rakastat minua tai minä tapan itseni.
Koittaa tekstiviestejen aika - joka pahentaa asiaa. Pojan
opiskelut alkavat kärsimään stressin vuoksi.
Pojasta tuntui aina mahtavalta se, kuin odotti junaa
opiskelupaikkakunnalle ja se näkyi tulevan. Pääsi vähän
kauemmaksi kaikesta. Noilla matkoilla hän kirosi päivää,
jolloin oli matkapuhelimen tullut hankkineeksi. Kuluu pari
kuukautta. Heille tulee tuossa ajassa jälleen ero, tyttö lähettää
tekstiviestin "mulla on toinen, älä soittele" ja
pojan opiskelut kärsivät entisestään, mutta poika pärjää
sillä alimmalla arvosanalla eteenpäin.
Koittaa uusi kevät ja poika tapaa kotikaupungissaan jälleen tytön.
He ovat jälleen yhdessä ja juttelevat kaikesta. Tyttö
huokaisee ja kertoo, että hänen perheensä on ajattelemassa
sellaista vaihtoehtoa - että tyttö laitettaisiin kunnan
virkaholhoojan listoille ja sitten asuntolaan - jossa olisi aina
joku vahtimassa. Tyttö itkee pojan kainalossa ja alkaa puhumaan
jälleen itsemurhasta. Epäilee pojan rakkautta. Poika itse alkaa
miettiä, olisiko se - jota tytön perhe ehdottaa - oikea
ratkaisu kaikkiin ongelmiin? Hän kuitenkin sanoo tytölle
rakastavansa tätä, jotta tyttö rauhoittuisi.
Kuluu kuukausi ja poika saapuu jälleen kotipaikkakunnalleen, tällä
kertaa hänellä on tytölle yllätys. Poika on ostanut oikean
kihlasormuksen! He vaihtavat sormuksia paikkakunnan linja-autoasemalla.
Pojan on lähdettävä samana päivänä takaisin eteläsuomeen.
Sormusloota oli siis vaihtanut omistajaansa. Pojan oli lähdettävä
rautatieasemaa kohden, hän matkustaisi takaisin
opiskelupaikkakunnalleen. Välimatkaa tulisi jälleen se 300
kilometriä. Tyttö ei seurannut poikaa asemalle hyvästelläkseen
hänet, vaikka he näkisivät toisensa kenties vasta parin
kuukauden kuluttua. Opiskelijalla kun ei ole rahaa kulkea joka
viikko junalla edestakas. Varsinkaan kultakauppaostoksen jälkeen.
Poikaa tuo fakta ja epäasiallisuus parisuhteessa ei haitannut. Hän
oli strääfeissään onnensa kukkuloilla ns. kihlauksen ansiosta.
Junassa hän leikitteli tytön etunimellä ja omalla sukunimellään.
Kunhan koulun kävisi loppuun ja valmistuisi, niin sitten voisi
olla yhdessä kuten on tahdottu. Poika kehitteli
toimintasuunnitelmaa ensi viikoksi, opiskelussa oli jäänyt vähän
jälkeen tunnemyrskyn vuoksi. Nythän se oli varmaa, että tyttö
odottaisi kotipuolessa ja hän voisi keskittyä opiskeluihin.
Itseluottamus asiaa kohden vain rappeutui hänen vaihtaessaan
Riihimäellä pikajunasta lähijunaan.
Hän oli sopinut soittavansa tytölle kun olisi perillä, tyttö
ei vastannut edes tekstiviestiin ja se riitti palauttamaan sen
saman tunnemyrskyn, joka oli pilannut viime viikkojen opiskelut.
Tuona hetkenä poika alkoi miettimään sitä, miksei tyttö
voinut edes seurata häntä rautatieasemalle? Tultuaan perille,
poika kirjoitti kirjeen tytölleen ja kysyi mitä tahtoi tietää.
Loppuun hän kirjoitti rakastavansa tyttöä. ps. on ikävä,
soita. Saman päivän iltana poika vei kirjeensä postilaatikkoon
alkaen samassa katua koko asiaa.
Kului viikko ilman mitään vastausta. Ei tullut kirjeitä,
tekstiviestejä tai soittoja. Opiskelut alkoivat jälleen kärsimään,
poika yritti ja pääsi koko ajan eteenpäin sillä alimmalla
arvosanalla. Ajatukset olivat muualla, itsesyytöksissä. Hän
katui syvästi lähetettyä kirjettään. Kului vielä pari päivää
ja sitten poika sai kirjeen. Tyttö kertoi olevansa pahoillaan,
ettei ollut soittanut tai kirjoittanut. Kotona, maatilalla oli
ollu koko ajan töitä. Eikä tyttö ollut uskaltanut pitää kännykkäänsä
päällä, vanhemmat suuttuisivat jos näkisivät, että hän
olisi itse sellaisen ostanut omilla rahoillaan.
Erään kerran sitten, pojan vieraillessa jälleen
kotipaikkakunnalla ja tytön luona - he suutelevat, ovat helliä
toisilleen. Pojasta tuntuu mahtavalta, kunnes tyttö vetää
maton alta. Hän kertoo pettäneensä poikaa toisen kanssa. Hetki
sitten tyttö oli niin kiihkeä ja nyt kun on oma tarve
tyydytetty - tyttö pudotti pommin. Poika lähtee tytön luota ja
lähtee aikaisemmalla junalla takaisin opiskelupaikkakunnalle.
Poika yrittää taas kerran keskittyä opiskeluihin, mutta ei saa
taaskaan tyttöä mielestään. He pitävät kirjeenvaihtoa yllä
edelleen. Kuluu viikkoja ja suhde alkaa taas lämmetä. Tyttö
alkaa kysellä kihloihin menosta, joten poika ostaa
opiskelupaikkakunnalta sormuksen ja lähtee junalla
kosimishommiin. Tyttö suostuu tietenkin ja loput viimeisestä
opiskeluvuodesta sujuu jo paremmin, koulu aikaa sujumaan ja poika
valmistuu merkantiksi ajallaan. Kesällä hän muuttaa takaisin
kotipaikkakunnalle ja tapailee tyttöään usein.
Kuukausista tulee vuosia joiden aikana tytön masennus vain lisääntyy,
poika on hänen tukenaan - vaikka hän kamppailee oman
masennuksensa kanssa. Töitä kun ei löytynytkään opiskelujen
jälkeen. Kirjeet ovat vaihtuneet tekstiviesteihin ja tyttö lähettää
niitä pojalle joka päivä. Niiden sisältö on julmaa luettavaa.
Tyttö puhuu koko ajan itsemurhasta ja siitä, ettei
kotitilallaan enää jaksaisi elää. Tämä kaikki toisinaan
heidän tavatessaan kiristyy riidaksi ja sormukset otetaan pois
sormista. Riidasta kun on kulunut toinen viikko - niin
rautakahleet laitetaan takaisin sormeen.
Poika saa opiskelupaikan samasta kaupungista, jossa tapasi tytön
ensimmäistä kertaa sitten yläasteen. Hän käy koulua bussilla,
joka aamu lähtee 70 kilometrin päähän ja joka ilta taas palaa.
Koulutuksen kautta hän työllistyy kotikaupungissaan olevaan
ruokakauppaan ja työt sujuvat loistavasti. Tyttö käy aina välillä
tervehtimässä poikaa, kerta suhde on taas lämmennyt.
Tällä kertaa he kumpikin tekevät töitä suhteensa eteen.
Itsemurha-uhkailuja tytön puolesta ei enää saa tulla. Se on
sovittu siten.
2000 - 2001
Koittaa uusi vuosituhat ja he tapailevat useasti. Kumpikin on
samassa isossa laitoksessa töissä, sairaalassa. Tyttö
hoitajana ja poika varasto-apulaisena. Tulee kevät ja pojasta
tuntuu - että nyt voisi olla jo aika muuttaa yhteen ja perustaa
perhe. Hän alkaa vihjailla tytölle tahtomisistaan saaden
tunteilleen vastakaikua.
Tyttö kertoo asiasta vanhemmilleen, kotonaan kun asuu. Tytöstä
on siellä suuri apu - joten tytön äiti käskee 24 vuotiasta
tytärtään kirjoittamaan erokirjeen pojalle.
Poika romahtaa saatuaan kirjeen ja pakenee kaupungista maalle. Ei
tahdo nähdä enää kaupunkia tai mitään joka tytöstä
muistuttaisi. Tyttö kuitenkin soittaa pojan ollessa soutelemassa
järvellä. Koko lähiseutu kuulee pojan mielipiteet tytöstä ja
kännykkä meinaa lentää vesistöön.
Sinä iltana pojalle tarjotaan kännit sukulaisien toimesta, hänen
ensimmäinen kunnon känni. Poika on sen tarpeessa läsnäolijoiden
mielestä juhannuskoivujen ja polkupyörien heittelyn jälkeen.
Kuluu viikko ja poika palaa kaupunkiin koska on pakko. Tyttö
jossain vaiheessa tulee pyytelemään anteeksi kirjettä heidän
ollessaan linja-autoasemalla - ja sanoo että äiti sen pakotti
kirjoittamaan. Poika haistattelee tytölle ja hyppää paikalle
tulleeseen bussiin katsomatta minne se on menossa.
Tyttö alkaa taas juttelemaan itsemurhasta, jos poika ei anna
anteeksi. Tämä toistuu monta kertaa kunnes tulee se hetki -
jolloin poika suostuu ottamaan tytön takaisin ja kertoo tälle
"rakastavansa" tätä" Kuukauden kuluttua tuosta -
he ovat jälleen vaihtaneet sormuksia. Ja kuten poika jotenkin
tiesi - ei sitä iloa taaskaan pitkään kestä.
Koittaa päivä, jolloin he tapaavat kaupungilla. Tytöllä pojan
sormus sormessaan ja kaulassaan toisen pojan tekemät jäljet. He
eivät eroa pojan toimesta, koska miestä ei haluta saada taas
itsariuhkailuja. Kuluu pari viikkoa yhteydenpidon toimiessa enemmän
tytön puolelta. Ja kuten poika ennusti tulevan, hän saa tytöltä
puhelun. Tyttö vaatii poikaa jättämään hänet rauhaan tai
antaa uuden poikakaverinsa tehdä seuraavan puhelun.
Poika vastaa tuohon yksinkertaisesti "haista paska" ja
sulkee puhelun.
Kuluu viisi minuuttia ja tytön uusi poikakaveri soittaa. Puhelun
aikana poika kertoo tälle uudelle uhrille - mitä tulee
tapahtumaan viikon kuluessa. Te eroatte. Tietenkin se uusi mies
nauraa asialle ja lopettaa puhelun.
Kuluu viikko ja poika saa uudelleen puhelun tuolta uudelta.
Ennustus kuulemma käynyt toteen. He tapaavat pubissa olusilla ja
morkkaavat naista. Tuon illan jälkeen he sopivat että voihan tällaisen
illan joskus taas uusiksi ottaa - mutta se jää tekemättä.
Seuraavan kerran kun tyttö ottaa poikaan yhteyttä - on poika jo
päässyt kaiken tuon yli ja on alkanut kirjoittaa omaa pahaa
oloaan ylös paperille. Tytöllä on se sama viesti - haluatko
seurustelemaan kanssani, poika vastaa "ei" ja
seuraavaksi saa itkupuhelun tytöltä, samalla kaavalla ja
itsemurhauhkauksilla sävytettynä.
Poika vastaa myöntävästi tytön pyyntöön ja he "palaavat"
yhteen, eipähän ainakaan tarvitse pelätä koska tyttö taas
alkaa kyselemään yhtyeenpaluuta. Seuraavana päivänä tyttö
tahtoisi pitää jo pojan sormusta, on sen säästänyt. Poika
antaa luvan, jottei tyttö taas ala sekoilemaan. He tapaavat pari
kertaa, muttei poika ole kyllin hyvä näyttelemään
rakastunutta. Hän ei enää edes tahdo vedättää tyttöä - ei
vaikka se olisikin sopiva kosto menneistä ajoista. Lisäksi
poikaa alkaa mietityttään, että onko tytöllä kaikki kunnossa
pään sisällä kun tuntuu unohtelevan tapahtuneita asioita,
mutta päättää muutaman tytön aiheuttaman pettymyksen jälkeen
- että vittuilessaan se akka sitä tekee.
2002
Kuluu aikaa, tulee uusi vuosi ja poika saa töitä kaupungilta.
Keveemmällä hän lähettää hakupaperit eteläsuomeen
uudelleen. Samaan oppilaitokseen. Hänet hyväksytään ja
opiskelut alkavat seuraavana syksynä. Poika on todella iloinen,
pääsee takaisin eteläsuomeen opiskelemaan ja sen jälkeen koko
elämä on avoinna. Hän on onnensa kukkuloilla, kunnes saa
tekstiviestin tytöltä.
Tämä on sekaantumaan mieheen, joka yrittää raiskata tyttöä
- varastaa tältä rahaa ja juo vanhempien viinat kaapista. Tyttö
kysyy pojalta, että eihän siinä mitään pahaa ole. Poika päättää
olla vastaamatta viestiin sekä sen, että tuohon tyttöön ei
kannata enää olla missään yhteydessä. Sentään sillä on
nyt jo mies, joka tykkää siitä - että tyttö edes pysyy
elossa, motiiveista huolimatta.
Poika lähettää kaikki tytöltä ikinä tulleet tavarat ja
kirjeet takaisin hänelle isossa postilaatikossa. Teko suututtaa
tytön, kuten olikin tarkoitus. Asia seestyy ja elämä jatkuu.
Koittaa se päivä, jolloin poika on pakkaamassa omaisuuttaan
eteläsuomen muuttoa varten. Tuolloin tyttö soittaa ja järkyttyy
pojan uutisesta: Mä jätän koko paikkakunnan. Itkuiseen
itsemurha-uhkailuun - poika vastaa tällä kertaa kylmästi
"omapahan on elämäs."
Poika muuttaa etelään, opiskelut alkavat luistamaan ja hän
harventaa keski-suomessa vierailujaan. Tyttö jatkaa viestittelyään,
mutta historiasta viisastuneena poika ei anna niiden haitata tällä
kertaa opiskeluja. Tyttö on sanojensa mukaan jälleen töissä
samassa sairaalassa, jossa poika oli varasto-apulaisena vuosia
sitten. Pojalle tulee menoa sairaalaan, joten he sattumalta
tapaavat siellä. Bussissa sairaalasta kotiin, poika huomaa sen -
että hänellä ei ole enää yhtään mitään tunteita tyttöä
kohtaan.
Vuosi vaihtuu ja tulee kevään kokeiden aika. Poika reputtaa
parit niistä ja masennus alkaa jälleen vaivaamaan mieltä. Eikä
tilannetta auta yhtään tytön eräs itkuviesti. Historia
toistuu, tyttö ja poika ovat jälleen yhdessä tytön
toivomuksesta. Jälleen ihan vain sen tähden, ettei tyttö enempää
lähettelisi ahdistavia viestejä.
Kuluu vain viikko ja tulee uusi tekstiviesti: "sori, mulla
on toinen.." Poika poistaa tytön numeron puhelimestaan,
vaikka se tarkoittaakin sitä - ettei laite osaa enää varoittaa
erilaisella soittoäänellä tytön puhelusta.
2003 - 2005
Tammikuun yksi viikonloppu, poika sai yhden kokeen läpi ja
juhlistaa sitä parilla siiderillä, joita seuraavana päivänä
katuu - sillä tyttö soittaa hänelle pitkästä aikaa. Koska
olo on seurallinen ja tytön kanssa on pitkästä aikaa kiva
jutella - ihan kaverina, niin puhelu kestää kauemmin.
Keskustelu on seesteinen, tyttö kertoo olevansa vapaa jälleen.
Tällä kertaa hän vain kysyy koska poika tulee kotiin käymään,
jos tavattasi samalla. Poika on suostuvainen. Puhelu päätetään
rakkaudentunnustuksiin, joita poika katuu siinä samassa. Mutta
hetken mietittyään - niiden lausuminen tuntui pitkästä aikaa
hyvältä.
Kuluu viikko ja poika käy keskisuomessa. Tapaa tytön ja tämä
antaa ymmärtää tahtovansa palata yhteen. Poikaa vähän epäilyttää
ja kertoo rehellisesti mitä mieltä asiasta on. Tyttö tuntuu
pyytävän oikeasti anteeksi mennyttä ja nyt tahtovansa jatkaa
siitä mihin asiat jäivät. He suutelevat sovinnon merkiksi ja
viettävät laatuaikaa. Ilta päättyy siihen, että sormukset
laitetaan takaisin sormiin. Seuraavana päivänä pojan on lähdettävä
takaisin opiskelupaikkakunnalle. Paluumatkalla junassa pojalla on
hyvä mieli. Juna ei ehdi edes Hämeenlinnaan, ennen kuin tunne
hajoaa jälleen tekstiviestiin. Tytön äiti oli nähnyt jäljet
tytön kaulassa ja suuttunut niistä. Poika pettyy taas vähäsen,
tällä kertaa asioiden olisi pitänyt olla paremmin - kerta niin
oli sovittu. Mutta junan saapuessa Riihimäelle, pojalla on taas
mukava olo. Raiteiden päällä on aikaa ajatella ja vaunun
ikkunan sai auki siksi ajaksi, että siitä pystyi heittämään
sormuksen ulos.
Kuluu aikaa taas, parisen kuukautta. Sitten tyttö alkaa lähettelemään
ihan toisenlaisia tekstiviestejä. Tytöllä kun on ollut monia
entisiä poikakavereita, niin eräs heistä on alkanut
uhkailemaan tyttöä. Poikaa ei kiinnosta ja tuhoaa viestit
vastaamatta niihin mitään.
2006 - 2010
Poika aikuistuu mieheksi. Tekee itsestään sen, minkä on
tahtonut: Tehdä työtä josta on hyötyä ja viimein antaa
itselleen aikaa korjata itseään.
Hänestä tuntuu niin onnelliselta, ettei hän sitä oikeastaan
itse edes tajua. Monta masennuksen vuotta kulunut ja viimein
tuntuu elämä hyvältä. Tyttö tulee mukaan jälleen kuvioihin,
tämän pyhästi luvattua - ettei entinen meno jatku. Tällä
kertaa hän ei tule satuttamaan poikaa. Kaikki on mahtavan hienoa,
poika asuu tytön luona - tämä on muuttanut samaan kaupunkiin.
Tyttö osti säästämillään rahoillaan asunnon omaksi
ollakseen poikaa lähellä, 20 000 euroa rakkauteen. He leikkivät
tuossa kerrostalokaksiossa kotia, poika käy töissä ja tyttö
pitää kotia. Jotain vain puuttuu: lapsi. Poika tahtoisi tulla
isäksi ja heidän uuden elämän mitali näyttää taas kääntöpuolensa.
Heille tulee riitaa ja vanhat ajat alkavat jälleen.
Alkaa uusi kevät ja hurja yö tulee vastaan. täysikuu valaisee
maaseutumaisemaa, tytön kotiseutuja. Järvi on tyyni, ihan vähän
sumua sen pinnassa. Kuorma-auto ajaa ohi. Sen kuski kyllä pani
merkille jotain toimintaa tien syrjässä. Viha ja raivo,
suuttumus ylittää sen viimeisen rajaportin ja sumentaa pojan järjen.
Hän on hyvä mies, joka tietää ettei naisia saa lyödä. Tänä
yönä tapahtuu toisin. Aamun koittaessa asia sovitaan
unohtuneeksi, mutta se kuitenkin kaivaa pojan elämää.
Tulevaisuudessa poika laittaa asian unen piikkiin. Viha ja raivo
ovat vahvoja tunteita, mutta poika on ihminen - joka ei
kuitenkaan tyttöjä löisi.
Moni riita päättyy pojan aamuiseen taksimatkaan.
Vuodet vierivät ja tilanteita tapahtuu jotka kasvattavat pojan
angstia tyttöä ja koko tilannetta kohtaan. Hän tahtoisi jo
lopettaa rakkauden itsestään, muttei kykene. Hän muistaa aina
ensisuudelman kuullessaan radiosta tai televisiosta sen laulun.
REM - losing my religions. Vaan kappalevalinnat ovat vaihtuneet
ajan saatossa. Vihan tunnussäveleksi vaihtuu Emimen - Kim. Myös
soittoääneksi, joka kilajaa aina kun tyttö soittaa. Kun sopu
taas hatarasti koittaa, vaihtuu myös soittoääni Matilda - säveleksi.
Ääneksi, joka tulee aina toisinaan soimaan pojan takaraivossa -
aina kännykkänsä näkiessään. Välittämättä sitä, että
välillä vaihtaa mallia.
Selviää, että tyttö sairautensa vuoksi ei voi saada lapsia ja
on salannut sitä pojalta. Tapahtuu ties kuinka mones riitä ja
ero heidän tuttavuutensa aikana. tilanne muuttuu parin seuraavan
kuukauden aikana aika kireäksi, tyttö piinaa taas poikaa yöllisillä
itsemurha-uhkailuviesteillään. Kyllästyneenä lukemaan
uhkailuja joka aamu kävellessään töihinsä, eikä sana tunnu
tehoavan - niin poika ottaa tytön puolesta yhteyttä
paikkakunnan mielenterveyspalveluihin ja kertoo huolensa. Enempää
poika ei tilanteessa voi tehdä. Nämä alituiset kyselyt siitä,
että onko sormus sormessa - johtuivat tytön huonosta
itsetunnosta ja siitä, että tyttö tahtoi pojan rakkautta.
Tajuamatta kuitenkaan, että jatkuva saman asian kyseleminen
saattaa tuntua kovia kokeneesta ahdistavalta.
Kuluu viikkoja ajassa eteenpäin tytön ahkerasti harrastaen
tekstiviestittelyään.
Tyttö viisastuu ja tajuaa, ettei itsemurha-uhkailut tehoa enää
saadakseen pojalta yhteydenoton, joten tyttö kehittää juonen
saada poika satimeen. Hän soittaa itkupuhelun pojalle. Tyttö
kuuli pojan ystäviltä, että samassa talossa jossa tyttökin -
asuu mies, joka ei muutoin ole vaarallinen - paitsi ollessaan kännissä.
Tyttö itkee pojalle, että nyt se mies oli käynyt tyttöön
rapussa kiinni ja seurannut ihan asuntoon saakka. Nyt mies oli lähtenyt.
Poika huolissaan lähtee turvaamaan tyttöä, muttei mitään
miestä löydy.
Parin päivän päästä poika tapaakin tuon miehen, puolitutun,
ja tämä kertoo pojalle palanneensa juuri Helsingistä, jossa on
viettänyt todistetusti viikon. Kehuu olleensa mielibändinsä
keikalla ja näyttää kuvia. Seuraavana päivänä poika lähettää
tekstiviestin tytölle kertoakseen, että olisi asiaa ja lupaa
odottaa tyttöä tämän työpaikan luona. Tyttö pääsee töistä,
poika siirtyy tämän luokse tien toiselta puolelta ja kertoo mitä
on kuullut. Tyttö lähtee hyräillen kotiaan kohden. Poikaa ei
jaksa asia enää kiinnostaa, hän huutaa tytön perään pari
rumaa sanaa ja kehotuksen soittaa itselleen aikaa psykiatriseen
sairaanhoitoon. Tytön vastalauseeseen poika vastaa käsimerkillä
ja erkanee toiseen suuntaan tienristeyksestä jättäen tytön
seisomaan katsellen pojan perään.
Kuluu aikaa eteenpäin ja poika saa tiedon, että hänen pappansa
on kuollut. Koska tyttö on lähinnä oleva tuttava, hän soittaa
tälle asiasta ja itkee jo puhelun aikana. Poika lähtee kävelemään
tytön luokse. On pimeä ilta, he tapaavat tytön talon pihassa.
Ensimmäiset lohdutuksen sanat tytöltä ovat "voi voi, pitäisikö
meidän palata yhteen?"
Suru on tuolloin vihaa voimakkaampi tunne pojan mielessä ja he päätyvät
tuttuun olohuoneeseen jossa poika saa purettua pahimman surunsa
ja tyttö kuuntelee. Heti kun pojalla on parempi olo, hän lähtee
kotiinsa nukkumaan - samalla kiittäen myöhäistä kellonaikaa,
tytönkin pitää mennä nukkumaan. Viha kuitenkin voittaa
kotimatkalla, tunne joka auttaa pojan nukahtamaan. seuraavana päivänä.
Kuluu aikaa, pojan ystäväpiirissä muut pariutuvat ja jotkut
heistä saavat lapsia. Asia joka vain muistuttaa poikaa siitä,
ettei itse tullut isäksi. Eräänä iltana, kun poika on ystäviensä
kanssa nuotiolla, korkealla kaupungin yläpuolella olevalla
laavulla - Hän saa raivokohtauksen asian vuoksi. Ystävät
rauhoittelevat poikaa ja hän rauhoittuu.
Koittaa päivä, kun poikaa haastatellaan siitä, miltä tuntuu -
kun ei ole päässyt isäksi ja syistä - jotka johtivat siihen.
Hän mainitsee tuon nuotio-illan ja lehden julkaisemisen jälkeen
hänestä tuntuu jännältä tietää se - että koko Suomi saa
tietää heidän - pojan ja tytön - suhteesta. Tilanne laantuu
ja isyystoiveet jälleen menevät piikoon alitajuntaan.
2014
Ensitapaamisesta on kulunut 32 vuotta.
Vanhat pelot ovat poissa siitä, että tyttö alkaisi piinaamaan
vanhalla kysymyksellään - "Rakastatko minua ja alat
seurustelemaan kanssani, vai tapanko itseni?" Vanhan
jauhamiselle ei enää ole aikaa. Heidän rakkaustarinansa päättyi
siihen, että satunnaisesti kun he tapaavat kaupungilla
kummallekin tulee vaivautunut olo. Tyttö otti toisen pojan
rakastaakseen häntä - kuten vain parhaiten osaa.
Vuodesta 1981 he ovat tunteneet ja nykyään - kaiken tapahtuneen
jälkeen, poika yrittää unohtaa kaiken, mitä tyttö antoi hänen
kärsiä. Mutta se ei ole ollut helppoa.
Poikaa kaduttaa kaikki menetetyt vuodet, jotka tuhlasi tytön
kanssa.
Tyttö, nyt nainen jo, tuntuu olevan toipunut raatelevan
rakkaussuhteen moottorina olemisesta ja on jatkanut elämäänsä.
Raatelevan? Kyllä. Poika - siis mies jo - on hänkin jatkanut elämäänsä
kantaen taakkaa kaikesta tapahtuneesta. Hän on todellakin yrittänyt
jatkaa elämäänsä ja pikkuhiljaa onnistuu. Taustalla on vain
se pelko, että tytöstä tulee sinkku ja iskee poikaan taas
kyntensä.
Se olisi huono asia, koska poika tuntee tyttöä kohtaan - kaiken tapahtuneen jälkeen - vain vihaa, joka on yhtä puhdas tunne, kuten joskus oli rakkauskin.
(Otti se aikansa ja tämän tekstin kirjoittaminen auttoi. Nykyään tyttö on pojalle yhtä kuin kuollut )