Matka helvettiin Maanantai ja outo olo. Olen kysellyt itseltäni koko viime yön että mikä nyt on kun tänään ja eilen tuntui että olisi jotenkin raskasta olla tekemättä mitään. Kuten yleensä - joka päivä työttömäksi jäämiseni ohella tulleen hyödyttömyyden tunne valtasi taas mielen. Sillä kaikki oli tuntunut olevan niin mustaa että siitä ei nyt koskaan pääsisi ohi. Nyt tuntui täysin siltä. Tämä ei jatkuisi. Piti kirjoittaa se viimeisin viesti omalle rakkaalleen, laittaa avaimet eteisen pöydälle ja lähteä. Vaikka tuo kaikkein kaunein nainen sitä yrittää aina tolkuttaa: Kyllä sä vielä löydät töitä ja kyllä kaikki järjestyy. Nyt vain on tälläistä vähän tiukempaa. ja lopuksi heitti aina ne lohduttavat sanat: Minä rakastan sinua. Rakastan sinua.. siinä on helvetisti järkeä. Se tuntuu tosi hyvältä että se jaksaa rakastaa minua. Kumpa olisikin voimia jaksaa vain sen takia että on nainen joka jaksaa rakastaa. Itse olen unohtanut miten rakastetaan. Mutta sitä minä en usko, että asiat tästä paranisivat. On mennyt usko itseensä tällä matkalla kadotukseen. Aivan – hornaan tämä matka veisi. Astelin portaat alas ja pihan poikki autoon. Käynnistäessäni sen moottoria tuntui pahalta tietää se miten se tällä kertaa sammuisi. Lähdin siitä ajamaan maantielle. Ajatus ei seljennyt. Ei vaikka itse olisin sitä halunnut. Tulin tutulle maantielle, kuusimetsää molemmin puolin. Kiihdytin omaa ruosteista Volvoani sataan. Etsin sopivaa kohdetta tälle ohjukselle. Pujottelin liikenteen seassa kuin heikkopäinen saaden vihaisia äänitorven törähdyksiä perääni. Kohde näkyy jo. Vastaantuleva tukkirekka. Ajan sitä päin puristaen rattia ja painan Volvoni kaasun pohjaan. Te männät siellä moottorissa – tehkää viimeinen hyvä teko! Jarrutusjäljet asfaltissa kertovat omaa tarinaansa. Kaikki kävi niin äkkiä. Autoliikenne on poikki. Mutta minä jatkan matkaani. Kaikki paha olo minkä takia minä ajoin väärää puolta on poissa. Minä yhä istun Volvossani. Kuusimetsä on muuttunut roihuaviksi infernoiksi. Taustapeilistä näen miten portti sulkeutuu. Olen helvetissä – tännehän minun piti tulla koska sitä niin paljolti halusin. Autoni vauhti hiljeni vaikka moottori ulvoi täysillä. Katsoin taustapeiliin ja näin sukuni jo kuolleet vanhimmat jäsenet hidastamassa vauhtiani. He tarrasivat autosta kiinni, yksi heistä meni pakoputkesta sisään ja sammutti laitteen altani. Nousin henkilöautosta ja olin yksin punaisessa maisemassa. Aivan kuin olisin ollut jossain suuressa valokuvalaboratoriossa. Katosin jonnekkin onnettomuuden seurauksena, ja aloin tutkimaan minne. Maisema oli se paikka jossa rekka oli minut murskannut toisessa ulottuvaisuudessa. Mutta täällä ei ole ketään tuttua – ei edes asfalttia allani vaan outoa lämmintä, kuplivaa mutaa. Rakas autoni levitoi sen päällä. Kummallista – tahdon tulla takaisin näkemään kaikki ne seikat joiden takia minä päätin menehtyä ja kaikki ne tilaisuudet jotka hukkasin itseni luomaan pimeyden vankilaan. Autoni kutsuu minua istumaan penkille ja lähtemään. Pyörät vetävät vaikka ne sutivat ilmaan. Matkaan tätä outoa reittiä kohti tuota porttia keskellä kallioleikkausta ja minne tämä tie vie. Sieltä leimuaa tuli. Kummeksuttaa teksti veräjän päällä: ’Welcome to agony’ Miksi helvetissä puhutaan englantia ja miksi olen täällä? Miten täältä pääsee pois? tuhannet elämää kannattavat kysymykset ja asiat tulvivat mieleeni. Kuinka täältä pääsee tosiaan pois. Kaikki ne opetukset joiden mukaan tuonelasta et pääse pois – tahdon niiden olevan väärässä! Jospa tältä tieltä pääsisi samoin kuin tänne tuli? Käännän rattia juuri ennen helvetin pääsisäänkäyntiä ja törmään täydellä vauhdilla kallioon. Volvoni romuttuu uudelleen. Missä minä olen? - sairaalassa. Mitä tapahtui? - yritit ajaa rekkaa päin mutta käänsit metsään viime tingassa. Törmäsit puihin mutta turvavyöt pelastivat henkesi. Sinulla oli onnea. Mitä nyt minulle tapahtuu? Missä on rakkaani? - Naisesi odottaa sinua kyllä. sitten kun pääset hoidosta. Hoidosta?! Mistä hoidosta? - Sinut todettiin itsellesi ja muille vaaralliseksi. Siksi omaksi parhaaksesi sinut otetaan tuonne psykiatriselle vuodeksi. EI! EN HALUA! - Äläs nyt riehu.. RAUHOITU! Hoitaja – antakaa hänelle piikki.