Nälkä

Ei ruokaa, eikä aietta sitä hankkia ostamalla.
En uskalla lähteä ruokakauppaan, vaikka on nälkä.

Se menee ohi. Kaikki menee ohi.

Nälkä, suolet huutavat tyhjyyttään. Sitä ovat tehneet jo päiviä.
Minulla on ykkösbonuskortti, etuseteli ja alennuskuponki.
Kauppa on viidenkymmenen metrin päässä luoltani, tästä talosta - yksinäisyydestäni.

En lähde ruokakauppaan. Vaikka minulla on nälkä - en lähde ruokakauppaan.

Ei voimaa nousta sängystä. Olen maannut tässä koko päivän sen alusta lähtien.
Minä tuhosin eilen turhan esineen. Minä hajotin WC-istuimeni. Iskin lekalla sitä. En ollut käyttänyt sitä aikoihin koska en ole syönyt kiinteää ravintoa. Olen juonut vettä, kraanavettä.

Vesilaitos katkaisi veden, sähkölaitos katkaisi virran, kaasulaitos..

Eilen kun vielä jaksoin jotenkin taloa lämmittää, pilkoin viimeiset tuolit pesään. Pöydät ja muistot poltin jo viime viikolla, ikkunaverhot ja tekstiilit sitä ennen. Jäljellä kylmän kamiinan ääressä on vain tämä sänky.

Minulla on jano ja rytmihäiriöitä. Makaan ja odotan koska elintoiminnot lakkaavat. Minulla on nälkä ollut jo niin kauan ettei se enää tunnu.

On talvi. Se makaa taloni päällä sen hiljaa murskaten. Sillä on kasvot ja se katsoo minua ikkunasta. Se nauraa, tunkeutuu sisään hormeista.

En lähde K-lähikauppaan koskaan. Minulla on loppu.