Nälkä
Ei ruokaa, eikä aietta sitä hankkia ostamalla.
En uskalla lähteä ruokakauppaan, vaikka on nälkä.
Se menee ohi. Kaikki menee ohi.
Nälkä, suolet huutavat tyhjyyttään. Sitä ovat tehneet jo päiviä.
Minulla on ykkösbonuskortti, etuseteli ja alennuskuponki.
Kauppa on viidenkymmenen metrin päässä luoltani, tästä
talosta - yksinäisyydestäni.
En lähde ruokakauppaan. Vaikka minulla on nälkä - en lähde
ruokakauppaan.
Ei voimaa nousta sängystä. Olen maannut tässä koko päivän
sen alusta lähtien.
Minä tuhosin eilen turhan esineen. Minä hajotin WC-istuimeni.
Iskin lekalla sitä. En ollut käyttänyt sitä aikoihin koska en
ole syönyt kiinteää ravintoa. Olen juonut vettä, kraanavettä.
Vesilaitos katkaisi veden, sähkölaitos katkaisi virran,
kaasulaitos..
Eilen kun vielä jaksoin jotenkin taloa lämmittää, pilkoin
viimeiset tuolit pesään. Pöydät ja muistot poltin jo viime
viikolla, ikkunaverhot ja tekstiilit sitä ennen. Jäljellä kylmän
kamiinan ääressä on vain tämä sänky.
Minulla on jano ja rytmihäiriöitä. Makaan ja odotan koska
elintoiminnot lakkaavat. Minulla on nälkä ollut jo niin kauan
ettei se enää tunnu.
On talvi. Se makaa taloni päällä sen hiljaa murskaten. Sillä
on kasvot ja se katsoo minua ikkunasta. Se nauraa, tunkeutuu sisään
hormeista.
En lähde K-lähikauppaan koskaan. Minulla on loppu.