Nightmare 1.2
Tänään oli kaunis sohjokeli jota koristi jäinen tuuli
pohjoisesta. Minun piti käydä kaupassa. Hedelmätiskit olivat täynnä
omenoita, banaaneja ja mandariineja koska nyt oli taas se aika
vuodesta kun niitä saa. Vastapäisellä hyllyseinämällä
olivat leivät omassa hyllyssään. Tämä kauppa on yleisväritykseltään
ärsyttävän keltainen. Kassalla neiti kertoi minulle hinnan.
Ennen kaupassa käyntiä olin rautatieasemalla. Raidenäytöistä
yksi mainosti Helsinkiin lähtevää junaa ja toinen varoitti
ohittavasta junasta. Etsin uutislehti satasta. Harmaatakkinen ja
keltapipoinen nainen jolla oli vihreät housut otti nenäni edestä.
Juna suhahti ohitse kovalla äänellä. Poistuin asemalta mäkeä
alas Nordean seinässä olevan Otto-automaatin luo nostamaan
euroja. Kone sylki setelin ja kuitin ulos. Otin ne ja läksin
pois paikalta.
Ennen Asemaa, minä seisoin punaisissa valoissa. Se liikennevalo
piippasi tasatahtia ja sitten pitkään. Oli aika lähteä ylittämään
tietä. Vastaan suojatiellä minua tuli nainen jolla oli päällään
nahkatakki sekä punaiset housut. Hän poltti tupakkaa.
Kaiken tapahtuneen jälkeen sammutan itseni. Pikkuhiljaa ruumiinlämpöni
patoutuu peiton muodostamaan ilmataskuun ja alkaa lämmittää
minua. Tyydytän lämmöntarpeeni itse. Aivoni laskevat euroja
kunnes.
Kävelen kadulla kohti liikennevaloristeystä. Meinaukseni tällä
matkalla on hakea uutislehti 100 rautatieasemalta, nostaa rahaa
ja mennä kauppaan. Minä huomaan pitäväni tästä tuulesta. Se
on kylmää. Suojatiellä vastaan tullut nainen katsoo kieroon ja
hänellä on nahkatakki.
Kiroan mielessäni naista joka vie viimeisen lehden nokkani edestä.
Raidenäytössä lukee luciferin totuuksia. Juna suhahtaa ohi kun
olen Otto-automaatilla. Miten mä tänne päädyin kuin viimeinen
muistikuva on siitä kuin olin asemalla juuri tuon saman junan
mennessä ohi? Kuitenkin automaatti opastaa minua mistä saan 20
euroa. Painan nappia ja kone sylkäisee minulle 100 markkaa,
sibeliuksen muotokuvan.
"Hei! - nuo leiväthän ovat kaikki homeessa" kerron
ihmisille joiden tiedän olevan kuuntelematta minua. Hedelmätiskien
vieressä seisoo liikennevalo. Sen vieressä seisoo keltapipoinen
nainen, hän polttaa tupakkaa. Me kaikki odotamme junaa
Helsinkiin. Mutta kassa kertoo ostoksieni maksavan jotain
euroissa. Minä maksan markoilla ja hän antaa takaisin
dollareita. Se on kylmää, mutta hän katsoo kieroon.
Kävelen kohti suojatietä, ruumiinlämpöni on patoutunut peiton
alle. Mitä, olenko minä alusvaatteisillani kassalla vaikka juna
suhahtaa Otto-automaatin ohi? Missä ovat uutislehti sataset?
"ÄLÄ SAATANA VIE SITÄ VIIMEISTÄ!" Tyrkkään naisen
pois tieltäni. Harmaatakkinen ja keltapipoinen nainen jolla oli
vihreät housut otti nenäni edestä lehden. hän kaatuu lähestyvän
junan alle ja kaikki kaupassa kääntyvät katsomaan minua. Vain
kassaneito on rauhallinen.
"Se tekee 17 euroa, tahdotko maksaa käteisellä, kortilla
vaiko luonnossa? Kaikki käy - se on meidän kaupan uusi kampanja."
Kassaneito alkaa riisumaan vaatteitaan ja muut asiakkaat alkavat
teroittamaan puukkojaan. He kaikki katsovat minua ja huutavat
"MURHAAJA! ME VIHAAMME SINUA!!" He kaikki katsovat
kieroon. He kaikki heittävät puukkonsa minua kohti. Ne osuvat.
Vuodan verta ja kassaneito painaa äänetöntä hälytystä.
Kaupan eteen tulee palokunnan tikasauto, ambulanssi ja neljä
poliisipartiota. Kaikki mustenee. kuulen vain sen totuuden että
olen murhaaja ja että he vihaavat minua. Vihaavat minua.
Vahingoittavat minua. Olen muualla.
Mutta minä kuitenkin olen kävelemässä loskassa kohti
liikennevaloa. Lyön tuota vastaantullutta nahkatakkista naista
joka katsoo kieroon. Kaupan edessä on kamalasti hälytysajoneuvoja.
Se ei kiinnosta minua. Minä menen asemalla jossa raidenäytöissä
lukee "VIHAAMME SINUA! KUOLE!!" Saan uutislehti satasen.
Sen otsikoissa olen minä. Kaikki, koko maailma tulee kaikkialta
kohti minua. Minun on pakko siirtyä raiteille. Ne ovat
magneettiset. Jalkani tarttuvat kiinni. Näen junan lähestyvät.
Näen myös kuinka joku harmaatakkinen ja keltapipoinen nainen
jolla oli vihreät housut vie lehden jonkun tyypin edestä. Tämä
huutaa "ÄLÄ SAATANA VIE SITÄ LEHTEÄ!" ja ryntää
naisen kimppuun, kaataa sen raiteille viereeni. Tuo nainen katsoo
minua silmiin ja sitten tulee veturi.
Nousen hiestä märkänä sängyn laidalle istumaan. Olen heittänyt
peittoni pois. Rauhoittaakseni itseäni alan kertaamaan sitä mitä
huomenna pitää tehdä. Pitää nostaa rahaa ja käydä kaupassa.