Nightmare 1.2


Tänään oli kaunis sohjokeli jota koristi jäinen tuuli pohjoisesta. Minun piti käydä kaupassa. Hedelmätiskit olivat täynnä omenoita, banaaneja ja mandariineja koska nyt oli taas se aika vuodesta kun niitä saa. Vastapäisellä hyllyseinämällä olivat leivät omassa hyllyssään. Tämä kauppa on yleisväritykseltään ärsyttävän keltainen. Kassalla neiti kertoi minulle hinnan.

Ennen kaupassa käyntiä olin rautatieasemalla. Raidenäytöistä yksi mainosti Helsinkiin lähtevää junaa ja toinen varoitti ohittavasta junasta. Etsin uutislehti satasta. Harmaatakkinen ja keltapipoinen nainen jolla oli vihreät housut otti nenäni edestä. Juna suhahti ohitse kovalla äänellä. Poistuin asemalta mäkeä alas Nordean seinässä olevan Otto-automaatin luo nostamaan euroja. Kone sylki setelin ja kuitin ulos. Otin ne ja läksin pois paikalta.

Ennen Asemaa, minä seisoin punaisissa valoissa. Se liikennevalo piippasi tasatahtia ja sitten pitkään. Oli aika lähteä ylittämään tietä. Vastaan suojatiellä minua tuli nainen jolla oli päällään nahkatakki sekä punaiset housut. Hän poltti tupakkaa.

Kaiken tapahtuneen jälkeen sammutan itseni. Pikkuhiljaa ruumiinlämpöni patoutuu peiton muodostamaan ilmataskuun ja alkaa lämmittää minua. Tyydytän lämmöntarpeeni itse. Aivoni laskevat euroja kunnes.

Kävelen kadulla kohti liikennevaloristeystä. Meinaukseni tällä matkalla on hakea uutislehti 100 rautatieasemalta, nostaa rahaa ja mennä kauppaan. Minä huomaan pitäväni tästä tuulesta. Se on kylmää. Suojatiellä vastaan tullut nainen katsoo kieroon ja hänellä on nahkatakki.

Kiroan mielessäni naista joka vie viimeisen lehden nokkani edestä. Raidenäytössä lukee luciferin totuuksia. Juna suhahtaa ohi kun olen Otto-automaatilla. Miten mä tänne päädyin kuin viimeinen muistikuva on siitä kuin olin asemalla juuri tuon saman junan mennessä ohi? Kuitenkin automaatti opastaa minua mistä saan 20 euroa. Painan nappia ja kone sylkäisee minulle 100 markkaa, sibeliuksen muotokuvan.

"Hei! - nuo leiväthän ovat kaikki homeessa" kerron ihmisille joiden tiedän olevan kuuntelematta minua. Hedelmätiskien vieressä seisoo liikennevalo. Sen vieressä seisoo keltapipoinen nainen, hän polttaa tupakkaa. Me kaikki odotamme junaa Helsinkiin. Mutta kassa kertoo ostoksieni maksavan jotain euroissa. Minä maksan markoilla ja hän antaa takaisin dollareita. Se on kylmää, mutta hän katsoo kieroon.

Kävelen kohti suojatietä, ruumiinlämpöni on patoutunut peiton alle. Mitä, olenko minä alusvaatteisillani kassalla vaikka juna suhahtaa Otto-automaatin ohi? Missä ovat uutislehti sataset? "ÄLÄ SAATANA VIE SITÄ VIIMEISTÄ!" Tyrkkään naisen pois tieltäni. Harmaatakkinen ja keltapipoinen nainen jolla oli vihreät housut otti nenäni edestä lehden. hän kaatuu lähestyvän junan alle ja kaikki kaupassa kääntyvät katsomaan minua. Vain kassaneito on rauhallinen.

"Se tekee 17 euroa, tahdotko maksaa käteisellä, kortilla vaiko luonnossa? Kaikki käy - se on meidän kaupan uusi kampanja." Kassaneito alkaa riisumaan vaatteitaan ja muut asiakkaat alkavat teroittamaan puukkojaan. He kaikki katsovat minua ja huutavat "MURHAAJA! ME VIHAAMME SINUA!!" He kaikki katsovat kieroon. He kaikki heittävät puukkonsa minua kohti. Ne osuvat. Vuodan verta ja kassaneito painaa äänetöntä hälytystä. Kaupan eteen tulee palokunnan tikasauto, ambulanssi ja neljä poliisipartiota. Kaikki mustenee. kuulen vain sen totuuden että olen murhaaja ja että he vihaavat minua. Vihaavat minua. Vahingoittavat minua. Olen muualla.

Mutta minä kuitenkin olen kävelemässä loskassa kohti liikennevaloa. Lyön tuota vastaantullutta nahkatakkista naista joka katsoo kieroon. Kaupan edessä on kamalasti hälytysajoneuvoja. Se ei kiinnosta minua. Minä menen asemalla jossa raidenäytöissä lukee "VIHAAMME SINUA! KUOLE!!" Saan uutislehti satasen. Sen otsikoissa olen minä. Kaikki, koko maailma tulee kaikkialta kohti minua. Minun on pakko siirtyä raiteille. Ne ovat magneettiset. Jalkani tarttuvat kiinni. Näen junan lähestyvät. Näen myös kuinka joku harmaatakkinen ja keltapipoinen nainen jolla oli vihreät housut vie lehden jonkun tyypin edestä. Tämä huutaa "ÄLÄ SAATANA VIE SITÄ LEHTEÄ!" ja ryntää naisen kimppuun, kaataa sen raiteille viereeni. Tuo nainen katsoo minua silmiin ja sitten tulee veturi.

Nousen hiestä märkänä sängyn laidalle istumaan. Olen heittänyt peittoni pois. Rauhoittaakseni itseäni alan kertaamaan sitä mitä huomenna pitää tehdä. Pitää nostaa rahaa ja käydä kaupassa.