OPPILAS
Aina kuin tuulee niin ilma tulee sisään ikkunan raosta. Yleisiä
mielipiteitä oppilaitoksen asuntolakämppien viileydestä
huippupakkasessa. Heikki osallistui keskusteluun heittämällä
ne muutamat hauskahkot kohdat siitä miksei koulu tiivistä
asuntoloitaan etteivät oppilaat palele. Pian tilanne oli ohi.
Tunti alkoi ja maikka saapuu kansioineen ovesta ja kulki
ylimielisenä pöytänsä lue. Viimeisetkin oppilaat hiljenivät
maikan katseen huomattuaan. Tuli hiljaisuus jonka rikkoi vain
ihmisten hengitys sekä pattereissa kulkeneen veden kohina. Nyt
olisi kokeet.
Testin lopputulos oli Heikistä aivan sama. Ei se helpottasi oloa
vaikka siitä saisi - kuten hänen tietämyksellään saisi -
ryhmän parhaan tuloksen. Se ei kuitenkaan poistaisi tuskaa, sietämätöntä
kipua joka johtuu särkyneestä sydämestä. Omaa tyhmyyttään
Heikki oli sen rikkonut. Kaikki olivat varoitelleet häntä
sekaantumasta Annamariin. Sillä oli hivenen lutkahtava maine.
Koe päättyi ja maikan sanojen mukaan Heikki oli saamassa
kokeesta ensituntuman perusteella hyvät arvosanat. Siinä sitten
juteltiin niitä näitä kaikkien pakkaillessaan tavaroitaan.
Koulupäivä oli ohi. Moikattiin ja kukin meni minne meni.
Tuli huominen. Heikkiä ei näkynyt missään. Kukaan ei ollut
puhunut sen kanssa eilisen jälkeen. Opettajalla oli kokeen
korjattuina mukanaan. Heikki oli saanut parhaan arvosanan.
Lehtori oli kummissaan että missä poika oli. Kukaan ei tiennyt.
Eihän se koskaan ole poissa ja jos on, niin kertoo poissaolon
syyn päivää ennen kuin on poissa. "Missä Heikki on?"