OPPILAS

Aina kuin tuulee niin ilma tulee sisään ikkunan raosta. Yleisiä mielipiteitä oppilaitoksen asuntolakämppien viileydestä huippupakkasessa. Heikki osallistui keskusteluun heittämällä ne muutamat hauskahkot kohdat siitä miksei koulu tiivistä asuntoloitaan etteivät oppilaat palele. Pian tilanne oli ohi. Tunti alkoi ja maikka saapuu kansioineen ovesta ja kulki ylimielisenä pöytänsä lue. Viimeisetkin oppilaat hiljenivät maikan katseen huomattuaan. Tuli hiljaisuus jonka rikkoi vain ihmisten hengitys sekä pattereissa kulkeneen veden kohina. Nyt olisi kokeet.

Testin lopputulos oli Heikistä aivan sama. Ei se helpottasi oloa vaikka siitä saisi - kuten hänen tietämyksellään saisi - ryhmän parhaan tuloksen. Se ei kuitenkaan poistaisi tuskaa, sietämätöntä kipua joka johtuu särkyneestä sydämestä. Omaa tyhmyyttään Heikki oli sen rikkonut. Kaikki olivat varoitelleet häntä sekaantumasta Annamariin. Sillä oli hivenen lutkahtava maine.

Koe päättyi ja maikan sanojen mukaan Heikki oli saamassa kokeesta ensituntuman perusteella hyvät arvosanat. Siinä sitten juteltiin niitä näitä kaikkien pakkaillessaan tavaroitaan. Koulupäivä oli ohi. Moikattiin ja kukin meni minne meni.

Tuli huominen. Heikkiä ei näkynyt missään. Kukaan ei ollut puhunut sen kanssa eilisen jälkeen. Opettajalla oli kokeen korjattuina mukanaan. Heikki oli saanut parhaan arvosanan. Lehtori oli kummissaan että missä poika oli. Kukaan ei tiennyt. Eihän se koskaan ole poissa ja jos on, niin kertoo poissaolon syyn päivää ennen kuin on poissa. "Missä Heikki on?"