PEZ



Antero oli aivan tavallisen näköinen mieshenkilö, vähän päälle 28 vuotta. Hän istui odottamassa vuoroaan työvoimatoimistossa sonnustautuneena mustiin farkkuihin ja valkoiseen T-paitaan ja vaaleaan pikkutakkiin. Jalassaan hänellä oli lenkkikengät. Nuorukainen istui harmaalla tuolilla jossa ei ollut selkämystä. Lopulta vihreä valo syttyi seinään merkiksi siitä että Anteron vuoro oli saapua sisään punnitsemaan uusia mahdollisuuksiaan paikkakunnan työmarkkinoilla koska hän oli käynyt opintojakson jota työvoimatoimiston henkilö oli suositellut. Tuo vahvasti päälle nelikymppinen turhautunut nainen istui pöydän toisella puolella ja viittasi tulijaa istumaan tuolille pöydän viereen. Tuo työvoimatoimiston naistyöntekijä jonka nimi oli Karppinen katsoi tyrmistyneenä asiakastaan jonka nenä pitäisi niistää. Karppinen ja Antero keskustelivat aivan asiallisesti. Puheen aikana Anteron huomio kiintyi pöydällä olleeseen PEZ koneeseen joka oli muodoltaan Aku ankan näköinen.



Karppinen ei enää voinut mitään itselleen vaan vaivihkaa otti avoimesta laatikosta nenäliinan ja alkoi odottamaan oikeata hetkeä hyökätä asiakkaansa nenän kimppuun samalla kuin se asiakas kehitti toimintasuunnitelmaa saada tuo PEZ kone.



Suodatinpaperit olivat lopussa Niemen Ritvalta joten hänen piti lähteä ulos kauppaan niitä ostamaan lisää. Oli tulossa tärkeitä vieraita - itse presidentin entisen naapurin sisko. Kauppaan oli matkaa. seitsemän sataa metriä ja ohi työvoimatoimiston jossa Karppinen hyökkäsi asiakkaansa nenän kimppuun mutta liian voimakkaasti. Seurauksena oli se että Anteron nenästä valui verta työvoimavirkailijan nyrkin osuessa siihen. Tässä tohinassa PEZ kone vaihtoi omistajaa niin voimakkaasti että Akun lakki irtosi mistä suuttunut Karppinen nousi pystyyn ja lähti ajamaan takaa varsin hämmentynyttä mutta silti tilanteen tasalla ollutta asiakastaan jonka valkoiselle T-paidalle putosi punainen pisara.



Lenkkikengät vievät Anteron ulos toimistosta. Hän viivytti virkailijaa pudottamalla tämän eteen työpöydällä olleet ATK-laitteet sekä puhelimen. Heittäessään oven auki se osui postikärryihin jotka iskun voimasta syöksyivät eteenpäin kuin pikajuna törmäten vanharouva Niittysen lonkkaan murtaen sen. Antero juoksi ympäri toimistoa vihainen Karppinen sekä vanharouva Niittysen hyvämuotoinen tytär joka puolestaan oli tuonut äitinsä katsomaan työpaikkaansa jonka huonekaluja ja irtotavaroita Antero heitti pakokauhun vallassa hidastaakseen jahtaajiaan. asiakkaan takaa-ajoon liittyivät ne työvoimatoimiston työntekijät joiden työvälineisiin Antero paetessaan Karppista, muodokasta tytärtä ja liutaa työntekijöitä koski. Sitten Antero saapui ulko-ovelle ja meni siitä ulos törmäten Niemen Ritvaan jonka suodatinpaperit lensivät ohiajaneen rekka-auton lavalle. Muuta ei tarvittu, hän huusi vittu ja liittyi jahtiin. Pekalla oli hyvä kunto. Piti olla että pääsi pakoon 13 jahtaajaa jotka huusivat että ANNA SE PEZ-KONE TAKAISIN!



Mutta Antero ei sitä halunnut palauttaa - juuri tälläistä PEZ-konetta oli hän saalistanut jo pitkään - oikeastaan koko aikuisen ikänsä. Nyt hänellä oli se taskussa. Tuo Akun muotoinen aarre - tosin tyhjä karkeista - oli suojelemisen arvoinen. Antero päätti jättää kaiken ja vain suojella tätä PEZ-konetta. Hän pääsi autolleen, tuohon siniseen Mazdaan ja käynnisti sen. Sen takana vimmastuneet työvoimatoimiston työntekijät ja Ritva joka kantoi kaunaa suodatinpaperiensa kohtalosta jäivät nuolemaan näppejään. Muttei pitkäksi aikaa. Työvoimatoimiston väki soitti paikalliselle huoltoasemalla työmarkkinatuella olleelle Paulille että jos ja kun kuvaillun näköinen mies tulee ostamaan polttoainetta niin et myy taikka tuet loppuvat! Puhelun jälkeen he työllistivät bussikuskin kuskaamaan liutaa kiukkuisia virkailijoita huoltoasemalle jossa Antero nyt oli kinastelemassa myyjän kanssa jonka nimi oli Pauli. Hän toimi annettujen ohjeiden mukaisesti.



Tiskillä oli tuulilasinestettä sisältävä Lasoil pullo jota Antero viimein käytti ja iski sillä Paulia päähän - tämä menetti tajuntansa hetkeksi - jonka jälkeen maksamaton PEZ-koneen hallussapitäjä eli varas ilkivallantelkiä syöksyi ulos kaataen melko uuden iltapäivälehtitelineen josta rytäkässä meni kulma lyttyyn.



Juuri kuin Antero kaasutti autollaan joka käytti moottorissaan maksamatonta polttoainetta niin huoltoaseman pihaan saapui linja-auto täynnä virkailioita. Tällä välin Pauli oli tullut tajuihinsa ja oli jo tullut ulos talosta joka siis toimi huoltoasemarakennuksena jonka katolla istui vanha varis. Tuolla eläimellä ei ollut mitään osaa siihen mitä sitten tapahtui.



Pauli meni bussin luo ja kertoi Karppiselle ja kumppaneille mitä oli tapahtunut. Hänet kutsuttiin kyytiin ja luvattiin että joku työvoimatoimiston virkaintoisista naistyöntekiöistä soittaisi matkapuhelimellaan jonkun muun työttömän nopeasti Paulia tuuraamaan. Pauli liittyi Anteron jahtaajien iloiseen joukkoon. Bussikuski kuuli nyt ensimmäisen kerran Anteron sukunimen joka oli Taitos. Antero Taitos - kuskilla välähti. Juuri Antero Taitoksen kanssa oli hänen avovaimonsa häntä pettänyt. Linja-auton nopeus nousi ja se alkoi tavoittamaan sinistä Toyotaa jonka edessä olleen Keltaisen Volvon oli juuri punainen Lada ohittanut ja juuri tuon Ladan edessä kiisi tuo Linja-auton tavoittelema Mazda jonka kuski sai vielä väijyksissä olleen poliisipartion peräänsä. PEZ-Aku taskussaan Antero ei halunnut antautua. Hän pyöritteli tätä kaikkea päässänsä eikä siten huomannut ajautuneensa vastaantulijoiden kaistalle. Viime hetkellä ennen törmäämistä puolustusministeriötä kuljettaneeseen minibussiin Taitoksen Antero korjasi ajolinjansa mutta minibussin kuljettaja oli paniikissa ja törmäystä välttääkseen ohjannut ajokkinsa tieltä mutaiselle pellolle. Puolustusministeriö joka ei todellakaan pitänyt uudesta sijoituspaikastaan - paskaisesta pellosta - soitti pääesikuntaan että nyt tuli viimeinen pisara ylinopeuden ajajien suhteen! Pian taivaalla lensikin pari taisteluhelikopteria jahdaten Mazdaa.



Kuikan Amanda, 75 vuotias isoäiti etsi kissaansa. Vanhuksen koti oli likellä maantietä. Naisen iloksi hän löysikin kissansa. Mutta ilo vaihtui suruun kuin Mazda ajoi sen kisumisun yli. Mummon ihmetykseksi sieltä tuli vielä poliisipartioita, yksi linja-auto ja lopuksi pari taisteluhelikopteria. Toisen lentäessä vanhuksen puutarhan yli marjapuskissa olleet varikset lensivät pois. Lentolaitteesta alas heitetty, tyhjä ja kokoon puristettu Grandi- appelsiinimehu tetra sai vanhuksen vimmoihinsa kuin se osui häntä päähän. Muori otti potkupyöräkelkkansa ja lähti saattueen perään. Kissa pitäisi korvata.



Ei niin kovia kokenut Mazda kiilasi moottoritien rampilta sirkus hauskutuksen muuttoletkan ensimmäisen auton ojaan. Sirkuksenjohtaja Ihoranta – steriili stressaantunut mies - joka oli kyseisessä koslassa otti pyörillään pysyneen auton hallinnan ja lähti Mazdan perään. Koko 12 auton letka seurasi ja kiihdytti menoaan kiltisti johtoyksilön mukana.



Anteron perässä oli nyt:



- Työvoimatoimistovirkailija Karppinen

- Niemen Ritva

- Työvoimatoimistovirkailija Mäntynen

- Työvoimatoimistovirkailija Oikarinen

- Työvoimatoimistovirkailija Mäkisalo

- Työvoimatoimistovirkailija Soolonne

- Työvoimatoimistovirkailija Virkanne

- Työvoimatoimistovirkailija Niittynen ja hänen äitinsä Alma

- Polttoainemyyjä Pauli

- Linja-auto ja kaksi taisteluhelikopteria

- Kuikan Amanda potkukelkallaan

- Linja-auto kuski Härkänen

- 5 poliisipartiota

- 2 naurulokkia jotka lensivät taivaalla

- Sirkus hauskutus



Kuikan Amanda ratkaisi tilanteen ja käynnisti potkukelkkansa suihkumoottorin ja syöksyi eteenpäin ohittaen koko letkan. Amanda oli eläkkeelle jäänyt noita. Hän tavoitti Mazdan ja taikoi PEZ-aku ankan eloon. Tämä puolestaan muunsi sisällään olevat 7 PEZ-karkkia dynamiittiakin kovemmaksi räjähdys aineeksi. Antero kuuli miten tuo lelu laski. Roope, Iines, Hessu, Mikki, Tupu, Hupu, Lupu ja pelle peloton. Kuin tuo Aku ankka oli nuo nimet luotellut, se räjähti eikä Mazdasta jäänyt mitään jäljelle. Kuikan Amanda sai ansiomerkin toiminnastaan sekä presidentiltä paketin Presidenttikahvia.