PEZ
Antero oli aivan tavallisen näköinen mieshenkilö, vähän
päälle 28 vuotta. Hän istui odottamassa vuoroaan
työvoimatoimistossa sonnustautuneena mustiin farkkuihin ja
valkoiseen T-paitaan ja vaaleaan pikkutakkiin. Jalassaan
hänellä oli lenkkikengät. Nuorukainen istui harmaalla tuolilla
jossa ei ollut selkämystä. Lopulta vihreä valo syttyi
seinään merkiksi siitä että Anteron vuoro oli saapua sisään
punnitsemaan uusia mahdollisuuksiaan paikkakunnan
työmarkkinoilla koska hän oli käynyt opintojakson jota
työvoimatoimiston henkilö oli suositellut. Tuo vahvasti
päälle nelikymppinen turhautunut nainen istui pöydän toisella
puolella ja viittasi tulijaa istumaan tuolille pöydän viereen.
Tuo työvoimatoimiston naistyöntekijä jonka nimi oli Karppinen
katsoi tyrmistyneenä asiakastaan jonka nenä pitäisi niistää.
Karppinen ja Antero keskustelivat aivan asiallisesti. Puheen
aikana Anteron huomio kiintyi pöydällä olleeseen PEZ koneeseen
joka oli muodoltaan Aku ankan näköinen.
Karppinen ei enää voinut mitään itselleen vaan vaivihkaa otti
avoimesta laatikosta nenäliinan ja alkoi odottamaan oikeata
hetkeä hyökätä asiakkaansa nenän kimppuun samalla kuin se
asiakas kehitti toimintasuunnitelmaa saada tuo PEZ kone.
Suodatinpaperit olivat lopussa Niemen Ritvalta joten hänen piti
lähteä ulos kauppaan niitä ostamaan lisää. Oli tulossa
tärkeitä vieraita - itse presidentin entisen naapurin sisko.
Kauppaan oli matkaa. seitsemän sataa metriä ja ohi
työvoimatoimiston jossa Karppinen hyökkäsi asiakkaansa nenän
kimppuun mutta liian voimakkaasti. Seurauksena oli se että
Anteron nenästä valui verta työvoimavirkailijan nyrkin osuessa
siihen. Tässä tohinassa PEZ kone vaihtoi omistajaa niin
voimakkaasti että Akun lakki irtosi mistä suuttunut Karppinen
nousi pystyyn ja lähti ajamaan takaa varsin hämmentynyttä
mutta silti tilanteen tasalla ollutta asiakastaan jonka
valkoiselle T-paidalle putosi punainen pisara.
Lenkkikengät vievät Anteron ulos toimistosta. Hän viivytti
virkailijaa pudottamalla tämän eteen työpöydällä olleet ATK-laitteet
sekä puhelimen. Heittäessään oven auki se osui
postikärryihin jotka iskun voimasta syöksyivät eteenpäin kuin
pikajuna törmäten vanharouva Niittysen lonkkaan murtaen sen.
Antero juoksi ympäri toimistoa vihainen Karppinen sekä
vanharouva Niittysen hyvämuotoinen tytär joka puolestaan oli
tuonut äitinsä katsomaan työpaikkaansa jonka huonekaluja ja
irtotavaroita Antero heitti pakokauhun vallassa hidastaakseen
jahtaajiaan. asiakkaan takaa-ajoon liittyivät ne
työvoimatoimiston työntekijät joiden työvälineisiin Antero
paetessaan Karppista, muodokasta tytärtä ja liutaa
työntekijöitä koski. Sitten Antero saapui ulko-ovelle ja meni
siitä ulos törmäten Niemen Ritvaan jonka suodatinpaperit
lensivät ohiajaneen rekka-auton lavalle. Muuta ei tarvittu, hän
huusi vittu ja liittyi jahtiin. Pekalla oli hyvä kunto. Piti
olla että pääsi pakoon 13 jahtaajaa jotka huusivat että ANNA
SE PEZ-KONE TAKAISIN!
Mutta Antero ei sitä halunnut palauttaa - juuri tälläistä PEZ-konetta
oli hän saalistanut jo pitkään - oikeastaan koko aikuisen
ikänsä. Nyt hänellä oli se taskussa. Tuo Akun muotoinen aarre
- tosin tyhjä karkeista - oli suojelemisen arvoinen. Antero
päätti jättää kaiken ja vain suojella tätä PEZ-konetta.
Hän pääsi autolleen, tuohon siniseen Mazdaan ja käynnisti sen.
Sen takana vimmastuneet työvoimatoimiston työntekijät ja Ritva
joka kantoi kaunaa suodatinpaperiensa kohtalosta jäivät
nuolemaan näppejään. Muttei pitkäksi aikaa.
Työvoimatoimiston väki soitti paikalliselle huoltoasemalla
työmarkkinatuella olleelle Paulille että jos ja kun kuvaillun
näköinen mies tulee ostamaan polttoainetta niin et myy taikka
tuet loppuvat! Puhelun jälkeen he työllistivät bussikuskin
kuskaamaan liutaa kiukkuisia virkailijoita huoltoasemalle jossa
Antero nyt oli kinastelemassa myyjän kanssa jonka nimi oli Pauli.
Hän toimi annettujen ohjeiden mukaisesti.
Tiskillä oli tuulilasinestettä sisältävä Lasoil pullo jota
Antero viimein käytti ja iski sillä Paulia päähän - tämä
menetti tajuntansa hetkeksi - jonka jälkeen maksamaton PEZ-koneen
hallussapitäjä eli varas ilkivallantelkiä syöksyi ulos
kaataen melko uuden iltapäivälehtitelineen josta rytäkässä
meni kulma lyttyyn.
Juuri kuin Antero kaasutti autollaan joka käytti moottorissaan
maksamatonta polttoainetta niin huoltoaseman pihaan saapui linja-auto
täynnä virkailioita. Tällä välin Pauli oli tullut tajuihinsa
ja oli jo tullut ulos talosta joka siis toimi
huoltoasemarakennuksena jonka katolla istui vanha varis. Tuolla
eläimellä ei ollut mitään osaa siihen mitä sitten tapahtui.
Pauli meni bussin luo ja kertoi Karppiselle ja kumppaneille mitä
oli tapahtunut. Hänet kutsuttiin kyytiin ja luvattiin että joku
työvoimatoimiston virkaintoisista naistyöntekiöistä soittaisi
matkapuhelimellaan jonkun muun työttömän nopeasti Paulia
tuuraamaan. Pauli liittyi Anteron jahtaajien iloiseen joukkoon.
Bussikuski kuuli nyt ensimmäisen kerran Anteron sukunimen joka
oli Taitos. Antero Taitos - kuskilla välähti. Juuri Antero
Taitoksen kanssa oli hänen avovaimonsa häntä pettänyt. Linja-auton
nopeus nousi ja se alkoi tavoittamaan sinistä Toyotaa jonka
edessä olleen Keltaisen Volvon oli juuri punainen Lada ohittanut
ja juuri tuon Ladan edessä kiisi tuo Linja-auton tavoittelema
Mazda jonka kuski sai vielä väijyksissä olleen poliisipartion
peräänsä. PEZ-Aku taskussaan Antero ei halunnut antautua. Hän
pyöritteli tätä kaikkea päässänsä eikä siten huomannut
ajautuneensa vastaantulijoiden kaistalle. Viime hetkellä ennen
törmäämistä puolustusministeriötä kuljettaneeseen
minibussiin Taitoksen Antero korjasi ajolinjansa mutta minibussin
kuljettaja oli paniikissa ja törmäystä välttääkseen
ohjannut ajokkinsa tieltä mutaiselle pellolle.
Puolustusministeriö joka ei todellakaan pitänyt uudesta
sijoituspaikastaan - paskaisesta pellosta - soitti
pääesikuntaan että nyt tuli viimeinen pisara ylinopeuden
ajajien suhteen! Pian taivaalla lensikin pari
taisteluhelikopteria jahdaten Mazdaa.
Kuikan Amanda, 75 vuotias isoäiti etsi kissaansa. Vanhuksen koti
oli likellä maantietä. Naisen iloksi hän löysikin kissansa.
Mutta ilo vaihtui suruun kuin Mazda ajoi sen kisumisun yli.
Mummon ihmetykseksi sieltä tuli vielä poliisipartioita, yksi
linja-auto ja lopuksi pari taisteluhelikopteria. Toisen
lentäessä vanhuksen puutarhan yli marjapuskissa olleet varikset
lensivät pois. Lentolaitteesta alas heitetty, tyhjä ja kokoon
puristettu Grandi- appelsiinimehu tetra sai vanhuksen vimmoihinsa
kuin se osui häntä päähän. Muori otti potkupyöräkelkkansa
ja lähti saattueen perään. Kissa pitäisi korvata.
Ei niin kovia kokenut Mazda kiilasi moottoritien rampilta sirkus
hauskutuksen muuttoletkan ensimmäisen auton ojaan.
Sirkuksenjohtaja Ihoranta steriili stressaantunut mies -
joka oli kyseisessä koslassa otti pyörillään pysyneen auton
hallinnan ja lähti Mazdan perään. Koko 12 auton letka seurasi
ja kiihdytti menoaan kiltisti johtoyksilön mukana.
Anteron perässä oli nyt:
- Työvoimatoimistovirkailija Karppinen
- Niemen Ritva
- Työvoimatoimistovirkailija Mäntynen
- Työvoimatoimistovirkailija Oikarinen
- Työvoimatoimistovirkailija Mäkisalo
- Työvoimatoimistovirkailija Soolonne
- Työvoimatoimistovirkailija Virkanne
- Työvoimatoimistovirkailija Niittynen ja hänen äitinsä Alma
- Polttoainemyyjä Pauli
- Linja-auto ja kaksi taisteluhelikopteria
- Kuikan Amanda potkukelkallaan
- Linja-auto kuski Härkänen
- 5 poliisipartiota
- 2 naurulokkia jotka lensivät taivaalla
- Sirkus hauskutus
Kuikan Amanda ratkaisi tilanteen ja käynnisti potkukelkkansa
suihkumoottorin ja syöksyi eteenpäin ohittaen koko letkan.
Amanda oli eläkkeelle jäänyt noita. Hän tavoitti Mazdan ja
taikoi PEZ-aku ankan eloon. Tämä puolestaan muunsi sisällään
olevat 7 PEZ-karkkia dynamiittiakin kovemmaksi räjähdys
aineeksi. Antero kuuli miten tuo lelu laski. Roope, Iines, Hessu,
Mikki, Tupu, Hupu, Lupu ja pelle peloton. Kuin tuo Aku ankka oli
nuo nimet luotellut, se räjähti eikä Mazdasta jäänyt
mitään jäljelle. Kuikan Amanda sai ansiomerkin toiminnastaan
sekä presidentiltä paketin Presidenttikahvia.