Erotarina
Ei vihaa, ei mitään sellaista tunnetta että tuntisin olevani elossa
vain sinun vuoksi.
Rakkaus on mennyt - tai jos se ei nyt vieläkään sattunut olemaan sitä
itseään - läheisriippuvuuteni kohde on pakannut laukkunsa ja lähtenyt.
Hyvästelyt..
Minä ja sinä, tässä huoneessa. Aivain kuin sata kertaa ennenkin. Mutta nyt emme keskustelleet televisiosarjan tapahtumista. Et kysynyt minulta että haluanko kahvia tai jotain. Me emme pesseet tuota ikkunaa. Ei soinut musiikki. Ei soinut radio nova - positiivisuuden pää-äänenkannattaja. Oli vain kaksi hengitystä. Ne kuulostivat rauhallisilta, emme tapelleet. Sinä seisoit edessäni, laukku kädessäsi ja ojensit minulle avaimia. Minä otin ne vastaan ja asetin lipaston päälle. Sitten me taisimme halata. Pahoittelit minulle, ettei tämä toiminut.
"Tämä ei johdu sinusta, vaan minusta."
Sitten otit laukkusi, niitä oli 1 iso putkikassi sekä selkäreppu. Saatoin sinut ovelle ja avasin sen. Sinä menit rappukäytävään.
Sanoit:
"Nahdään"
Se oli väärä sana. Me kumpikin tiesimme sen. Me enne näkisi enää toisiamme. Seurasin ikkunasta miten nousit rautatieasemalle menevään bussiin. Sinä lähdit takaisin Tampereelle. Onhan se sinun kotisi. Minä jäin Jyväskylään.
Tänään asunto vain on. Se ei enää elä. Se on vain osa kerrostaloa Kuokkalassa. Pala asuntoyhtiötä. Istun sohvalla etukenossa. Kädet niskan takana. Nyt on kolmas päivä kesakuuta. Pöydällä on tyhjiä
pulloja eilisien pitojen jäljiltä. Ystäväni tahtoivat pitää minulle seuraa. Olen kiitollinen siitä. En ehkä olisi tahtonut olla yksin juuri eilen.
Eilen piti olla hääpäivämme. Piti olla Tampereella kirkkohäät.
Löysin hänet kuukausi sitten itkemästä tästä samasta paikkaa, samalta sohvalta. Kun kysyin syytä, niin hän kertoi ettei enää rakastanut minua. Kai siinä sitten tuli riitaa ja minä lähdin ulos. Kävelin
sillan yli kaupunkiin. Tulin bussilla takaisin. hän tuntee minut - rauhoitun kävelyllä. Keskustelimme suhteestamme kun palasin. Peruutimme häämme.
Tänään tämä asunto vain on.