PKOSTYN RUNO ________________________________________________________________ On yö. Pimeä tää tie, Se mua pois vie. Alkaa sataan, Itseäni minä vain vihaan. Siihen syytä en tiedä, Taisi sen joku multa viedä. Kävelen tätä maantietä pitkin, Rakkauden pois sydämestäni kitkin ------------------ On mulla pistooli taskussain. Menisinkö metsään ja itseni ampuisin vain? Mutta miksi sen tekisin. En elämää vihaa, pysyn siinä kiinni vaikka väkisin, Vaikka sinut mä menettäisin - tiedän että menetän. Ei ole syytä, miksi kaiken lopettaisin. -------------------- tavallinen tarina, tuo ainainen elon narina. Sinut löysin sängystä toisen tänä aamuna. Sinua vielä eilen rakastin, nyt vihaan. Itse paholainenko oli tänään sinuna, Kuin sittenkin petit taas minua. ----------------- Luulin, että rakkaus kestäisi tällä kertaa ainiaan, Nyt en tiedä pysynkö hengissä aamukuuteenkaan. On pistooli taskussa mulla, Saisi jo aamu tulla. __________ PKOSTYN RUNO 2 ------------------------------------------------- Sen äsken kuulin, on tapahtunut onnettomuus. Sinä siinä kuolit, voi elämän julmuus. Mitä minä nyt teen, Kuuluimme me yhteen. Eilen oli vielä valoisaa, tänään pelkkää mustaa. Rakkaimpani kuollut pois on. ------------------------------------------------- Sen alan vasta hiljalleen tajuamaan, Ett' yksin jäänyt olen, on pelkkää mustaa. Muistoja sinusta sinkoilee kaikkialta. En voi mennä minnekään, en pysty. Vaimoni kuollut on. ------------------------------------------------- vielä muistan kuinka eilen sinä hymyilit. Eilen hymyilit, kerroit että saamme lapsen. Voi sitä onnea mitä silloin tunsin. Nyt en enää voi sinua koskettaa, en suudella. Vuoksesi sun jaksoin elää, entä nyt? Lapsenikin kuollut pois on. ------------------------------------------------- Nyt itken yksin tässä pimeässä asunnossa, sinua kaipaan Eilen se vielä koti oli, nyt pelkkä asunto vaan. Menen sänkyymme, tuoksusi on siellä vielä tyynyissä on. Niitä nuuhkaisen, tuoksusi tuntuu. Sinua minulla kova ikävä on. Tyynyäsi haistelen, kaipaan sinua järjettömästi. Rakkauteni ei kuollut, vaikka sinä kuolit. ------------------------------------------------- itken itseni uneen, siihen tyynysi viereen. Sade ropisee kattoon. Rikkilyöty mies minä nyt oon. ______________________________________________________ PKOSTYN RUNO 3 ______________________________________________ Olin yksin, pelkäsin Sanoa jotain väärin. Sitten se tapahtui, mokasin Sinut luoltani karkoitin. Tulevaisuutemme suunnitelmat murenivat, Käsiin ne hajosivat. ------------------- En pettänyt, et pettänyt. Sua kai liikaa painostin, Ja niin rakkauden hävitin. Kuinka väärin se olikaan - sen tajuan nyt. Et luonani pysynyt. ------------------ et voi ymmärtää mua, miksi päätin jatkaa ilman sua. Virhapäätöksen tein - sen juuri huomasin. Sen takia sinut iäksi kadotin. ------------------ öisin nyt itken, itseni uneen aina itken. Tein vain sen virheen, Tuon pahan erheen. Sanoin sinulle, etten enää rakastanut sua nyt. Sinä lähdit pois, et täällä kestänyt. Että meninkin mokaamaan. Tajusin sen liian myöhään, Että sittenkin rakastan sinua ainiaan. ------------------------------- PKOSTYN RUNO OSA 5 ____________________________________________ Nousin ojasta, Tuosta märästä pahasta. Lähdin kävelemään takaisin, Kuin kotiin tulisin, asiani selvittäisin. Näin siis lävelin kotiinpäin, Märkänä mä vain. ------------------------------------- Kuin kotiin saavuin, oli hiljaista, Pian huomasin, ei siellä oltu välitetty laista. Löysin kaverini ruumiin, Oli sitä puukolla isketty sen uumeniin. ------------------------------------- sinä olit mennyt sekaisin, olit lähtenyt tulematta takaisin. Soitin poliisit paikalle, Tuntomerkkisi annoin heistä kaikille. -------------------------------- sinun ruumiisi viikon päästä löydettiin, pian sen jälkeen hautajaiset pidettiin. Syytä veritekoosi en tiedä. Nyt suruani en kiellä. ___________________________ 1999