PSYYKE
Kaunista. Tämä kaikki on niin erinomaisen kaunista..
Kello on puoli yksi yöllä. Minun olisi saatava ainakin tänä
yönä viimeistään nukuttua. En ole nukkunut aikoihin ja se
alkaa näkyä aivotoiminnoissani. Koskahan ruumis saa tarpeekseen
ja lopettaa itse itsensä? Kaunista tämä elämä. Ei nämä
roskakoriin murskatut unilääkkeet auta. Tosin siellä on
tappava annos jauhetta. Jos olisi vain tarpeeksi vahva ja
jaksaisi nousta raappaamaan se pulveri sieltä roskiksen pohjalta..
Saisivat kaivata Pasia sitten takaisin. Minun nimeni on Pasi.
En jaksa. Tuntuu kuin kaikki muut osat minua olisivat kuolleet,
vain aivoissa on jotain toimintaa. Liikaa aktiivisuutta. Synkkiä
ajatuksia, joilta en pääse edes päivisin pakoon. Katseeni
näkee vain hämärää. Pihalla olevat valaisimet heittävät
sitä tuttua viirua kattoon sälekaihtimen väleistä. Kuuntelen
sydämeni lyöntejä ja ilmastoinnin kohinaa. Kaunista.. miten
mun elämä meni tähän? Jaksaisiko enää mitään muutakaan?
Olen täällä laitoksessa nyt ja aina. Olen liian laiska, että
jaksaisin tappaa itseni. päivisin mä kyllä olen ylhäällä ja
teen kaikkeni että olisi muuta tekemistä, jotteivät nämä
ajatukset tulisi päälle. Minun kuolemani tulee joskus. Muutuin
kylmäksi kalikaksi tähän vuoteeseen. Hengitys lakkaa, tajuan
ehkä vielä jotain kaunista ja sen jälkeen ei enää mitään.
Pelkkää pimeyttä.
En usko että menen minnekään sen jälkeen. Aivotoiminnan
lakattua lakkaan olemasta ja sillä selvä. Sillä hyvä.. Minua
ei kukaan tahdo, kukaan ei välitä ja ne vain tahtoo että
kuolisin pois. Tiedän, että ne pitävät sen kunniaksi juhlat.
Sitä voikin juhlia, kun minusta pääsee eroon.
Mulla on vain pää täynnä muistoja kaikista niistä kerroista,
kun he sortivat minua, kaikki kiusaajani koulussa ja kaikkialla
muualla. Yritin omatoimisesti lopettaa itseni ja nyt siitä minua
rangaistaan. Itsemurha on kuulemma rangaistava teko. Kovin
järkevää.. Missään ei ole järkeä.
Ei missään..
"me tahdomme että kuolet pois" - Mitä puhutteko
minulle? "Kyllä.. tahdomme että tuollaiset sekasikiöt
lakkaavat olemasta" - Älkää lyökö minua. Pyydän vain
lupaa elää elämääni. "Sinusta EI tule koskaan mitään.."
"Häpeän sinua" Minne te menitte? Missä minä olen?
Täällä on kovin pimeää ja pelottavaa.. Auttakaa minua -
TAHDON ELÄÄ! Silmiä.. Ne katsovat minua, seuraavat minua. Ne
katsovat minua sumun läpi. Kylmän ja sankan sumun läpi. Minne
tämä tie vie? Vastatkaa! Keitä olette?!
"Me.. tahdomme.. raadella sinut poissh.." - En tahdo!
"Sinulla, kuule ei ole vaihtoehtoja. Me olemme ne demonisi!
Et tule koskaan pääsemään pois!" Sumun keskeltä
ilmestyy kuoria, käsiä sormineen. Eivät noin pitkät kynnet
ole luonnollisia. APUA! "Tämä tie on umpikuja - et tule
pääsemään pakoon!" Kynnet alkavat tarttua minuun kiinni,
ne leikkaavat vaatteeni auki ja iskevät ihoon kiinni. HE SAIVAT
MINUT PURISTUSOTTEESEEN! "Kaikki on hyvin, rauhoitu, Kaikki
on hyvin.."
"Kaikki on hyvin, rauhoitu! Pasi, mä tässä! Rauhoitu!
Näit vain unta!!
"Täh.. sä.. unta? Anna lääke, että mä vain menen pois..
ole kiltti.. anna mulle lääkettä.."
"Olet jo saanut annoksesi, eikä sitä voida ylittää.
Yritä nyt vain nukkua. Me olemme tuolla päivystyshuoneessa.
Olet turvassa, äskeinen oli vain unta. Hyvää yötä. Pasi"
Unta? Taisi se olla unta. Jälleen yksi muisto näistä tyhmistä
kerroista kun hoitsut käy huoneessa keskellä yötä. Mä taisin
huutaa. Ja ne tuli. Vihaan elämääni enkä mä nyt voinut
kertoa tietty heille, etten ole ottanut lääkettä pitkiin
aikoihin. Siitä tulis vain ongelmia. Alettaisiin varmistaa,
että otan sen lääkkeeni omaksi parhaakseni.. Mitä nekin
luulee tietävänsä? Näin ainakin päivät ovat selkeitä. Jos
otan lääkettä, niin kaikki menee sumeaksi. Vihaa omaa
hoitajaani. Vihaan itseäni.. Voi helvetti, kuinka mä vihaankaan
itseäni..
Mä vihaan.. vihaa..
"PASI - LAITA SE POIS!" - Miksikö muka? Tästä saat!!
"PASI, EII!!" Laukauksia, hiljaisuutta, ajan
hidastumista äärimmilleen. "OTTAKAA SILTÄ ASE POIS!"
-ette saa ottaa, tästä saatte jos tulette lähemmäks!"
Konekivääri? Mistä mä tän sain? No käytetään sitä
kuitenkin. Kova meteli kylvää kuolemaa ympärilleni. Jonossa
kuolevat kaikki, kiusaajani, hoitsut sekä viha. Tulee hiljaista.
Hiljaisuus, jota katkoo rytmikäs jytinä sekä kohina. Valoviiru.
Kello on jo puoli neljä.. Kaiketi tämä yö tästä.. Sitten
niikun menee ohitse ja tulee päivä. 3:29. Kelloradiossani
näkyvä punainen kellonaika. Suljen silmäni päästäkseni
takaisin pimeyteen, jossa voin kuunnella sydämeni ääniä ja
ääniä ilmastoinnista.