PSYYKE

Kaunista. Tämä kaikki on niin erinomaisen kaunista..

Kello on puoli yksi yöllä. Minun olisi saatava ainakin tänä yönä viimeistään nukuttua. En ole nukkunut aikoihin ja se alkaa näkyä aivotoiminnoissani. Koskahan ruumis saa tarpeekseen ja lopettaa itse itsensä? Kaunista tämä elämä. Ei nämä roskakoriin murskatut unilääkkeet auta. Tosin siellä on tappava annos jauhetta. Jos olisi vain tarpeeksi vahva ja jaksaisi nousta raappaamaan se pulveri sieltä roskiksen pohjalta.. Saisivat kaivata Pasia sitten takaisin. Minun nimeni on Pasi.

En jaksa. Tuntuu kuin kaikki muut osat minua olisivat kuolleet, vain aivoissa on jotain toimintaa. Liikaa aktiivisuutta. Synkkiä ajatuksia, joilta en pääse edes päivisin pakoon. Katseeni näkee vain hämärää. Pihalla olevat valaisimet heittävät sitä tuttua viirua kattoon sälekaihtimen väleistä. Kuuntelen sydämeni lyöntejä ja ilmastoinnin kohinaa. Kaunista.. miten mun elämä meni tähän? Jaksaisiko enää mitään muutakaan?

Olen täällä laitoksessa nyt ja aina. Olen liian laiska, että jaksaisin tappaa itseni. päivisin mä kyllä olen ylhäällä ja teen kaikkeni että olisi muuta tekemistä, jotteivät nämä ajatukset tulisi päälle. Minun kuolemani tulee joskus. Muutuin kylmäksi kalikaksi tähän vuoteeseen. Hengitys lakkaa, tajuan ehkä vielä jotain kaunista ja sen jälkeen ei enää mitään. Pelkkää pimeyttä.

En usko että menen minnekään sen jälkeen. Aivotoiminnan lakattua lakkaan olemasta ja sillä selvä. Sillä hyvä.. Minua ei kukaan tahdo, kukaan ei välitä ja ne vain tahtoo että kuolisin pois. Tiedän, että ne pitävät sen kunniaksi juhlat. Sitä voikin juhlia, kun minusta pääsee eroon.

Mulla on vain pää täynnä muistoja kaikista niistä kerroista, kun he sortivat minua, kaikki kiusaajani koulussa ja kaikkialla muualla. Yritin omatoimisesti lopettaa itseni ja nyt siitä minua rangaistaan. Itsemurha on kuulemma rangaistava teko. Kovin järkevää.. Missään ei ole järkeä.

Ei missään..

"me tahdomme että kuolet pois" - Mitä puhutteko minulle? "Kyllä.. tahdomme että tuollaiset sekasikiöt lakkaavat olemasta" - Älkää lyökö minua. Pyydän vain lupaa elää elämääni. "Sinusta EI tule koskaan mitään.." "Häpeän sinua" Minne te menitte? Missä minä olen? Täällä on kovin pimeää ja pelottavaa.. Auttakaa minua - TAHDON ELÄÄ! Silmiä.. Ne katsovat minua, seuraavat minua. Ne katsovat minua sumun läpi. Kylmän ja sankan sumun läpi. Minne tämä tie vie? Vastatkaa! Keitä olette?!
"Me.. tahdomme.. raadella sinut poissh.." - En tahdo! "Sinulla, kuule ei ole vaihtoehtoja. Me olemme ne demonisi! Et tule koskaan pääsemään pois!" Sumun keskeltä ilmestyy kuoria, käsiä sormineen. Eivät noin pitkät kynnet ole luonnollisia. APUA! "Tämä tie on umpikuja - et tule pääsemään pakoon!" Kynnet alkavat tarttua minuun kiinni, ne leikkaavat vaatteeni auki ja iskevät ihoon kiinni. HE SAIVAT MINUT PURISTUSOTTEESEEN! "Kaikki on hyvin, rauhoitu, Kaikki on hyvin.."

"Kaikki on hyvin, rauhoitu! Pasi, mä tässä! Rauhoitu! Näit vain unta!!

"Täh.. sä.. unta? Anna lääke, että mä vain menen pois.. ole kiltti.. anna mulle lääkettä.."

"Olet jo saanut annoksesi, eikä sitä voida ylittää. Yritä nyt vain nukkua. Me olemme tuolla päivystyshuoneessa. Olet turvassa, äskeinen oli vain unta. Hyvää yötä. Pasi"

Unta? Taisi se olla unta. Jälleen yksi muisto näistä tyhmistä kerroista kun hoitsut käy huoneessa keskellä yötä. Mä taisin huutaa. Ja ne tuli. Vihaan elämääni enkä mä nyt voinut kertoa tietty heille, etten ole ottanut lääkettä pitkiin aikoihin. Siitä tulis vain ongelmia. Alettaisiin varmistaa, että otan sen lääkkeeni omaksi parhaakseni.. Mitä nekin luulee tietävänsä? Näin ainakin päivät ovat selkeitä. Jos otan lääkettä, niin kaikki menee sumeaksi. Vihaa omaa hoitajaani. Vihaan itseäni.. Voi helvetti, kuinka mä vihaankaan itseäni..

Mä vihaan.. vihaa..

"PASI - LAITA SE POIS!" - Miksikö muka? Tästä saat!! "PASI, EII!!" Laukauksia, hiljaisuutta, ajan hidastumista äärimmilleen. "OTTAKAA SILTÄ ASE POIS!" -ette saa ottaa, tästä saatte jos tulette lähemmäks!" Konekivääri? Mistä mä tän sain? No käytetään sitä kuitenkin. Kova meteli kylvää kuolemaa ympärilleni. Jonossa kuolevat kaikki, kiusaajani, hoitsut sekä viha. Tulee hiljaista. Hiljaisuus, jota katkoo rytmikäs jytinä sekä kohina. Valoviiru.

Kello on jo puoli neljä.. Kaiketi tämä yö tästä.. Sitten niikun menee ohitse ja tulee päivä. 3:29. Kelloradiossani näkyvä punainen kellonaika. Suljen silmäni päästäkseni takaisin pimeyteen, jossa voin kuunnella sydämeni ääniä ja ääniä ilmastoinnista.