Kaikki nuo minun kaverini eivät osaa arvata mitä minä haudon
sisälläni. Minä olen järkevä ja jalat maassa tyyppiä oleva
mies. Siksi minun on niin vaikea kertoa kokemastani kenellekään.
Nehän pitäisivät minua hulluna. En tiedä oliko se unta vai
totta. Kuitenkin - siitä on jo kuukausi - sinä yönä en saanut
unta vaan lähdin kävelemään kylän raitille. Silloin minä
sen näin. En uskonut silmiäni mutta sen ladon päällä
leijaili avaruusalus. En kestä sitä että en voi tästä kertoa
kenellekään. Ne huolestuisivat turhaan ja luulisivat että olen
seonnut.
Naiseni Mari luulee että minulla on toinen kun olen hiljainen.
Meillä on riitaa harva se päivä, vaikken niistä mitään
kerrotakaan eteenpäin. Eihän nyt omia asioitaan julkisesti
viitsi puida. Kukaan kavereistanikaan ei niistä tiedä vaikka
yleensä kerrommekin kaiken tapahtuneen keskenämme. Eikä se
havainto jäänyt viimeiseksi. Olen nähnyt sen aluksen toistekin.
En kestä itseäni. Tahtoisin kertoa tästä mutta en voi. Tämä
salaisuus jonka minä tiedän, painaa minua niin paljon - etten
enää kykene nauttimaan elämästä. Äiti ja isäkin ovat
huolissaan aikuisesta pojastaan, kun se on hiljaiseksi muuttunut.
Minä sekoittaisin heidän lopullisesti, jos kertoisin näkemästäni
ufosta. Täällä ei saa kertoa näistä..
Sain eilen johtoajatuksen tarkastellessani pyörääni. Se silta
menee yli syvän pikkujoen. On parempi kuolla kuin menettää
kasvonsa. Elin tämän päivän, kuin se olisi viimeinen. Kuten
se olikin. Hyvästelin kaikki ja toivotin hyviä jatkoja. Kun ne
tietenkin alkoivat kysellä että mitä nyt. Tahtoivat tietää
sen, miksi olin sellainen. Minä valehtelin ja kerroin, ettei mikään
minua paina. Tämä vain tuntui hyvältä sanoa joskus. Sillä
koskaan kun ei tiedä tulevaa.
On kesä ja puissa lehdet. Lämmin päivä on kääntymässä
iltaan. Tämä maantie on hiljaa. Ei paljoa liikennettä. Miksipä
olisi? Kaikkihan käyttää nykyisin tuota uutta tietä. Niin
monet ihmiset luulisivat minua hulluksi jos kertoisin nähneeni
ufon Mattilan ladon päällä leijumassa. Ehkä minä olenkin
kajahtanut. Ehkä viimein olen seonnut niin lopullisesti, etten
erota todellisuutta unesta. Minua rakastetaan ja välitetään.
Minulla on kaikki hyvin ja se kaikki voisi muuttua jos kertoisin
näkemästäni. Tiedän sen – ystävät karkaisivat ja
katsoisivat vinoon. Tämä mitä olen menossa toteuttamaan, niin
se taitaa olla hyväksi.
Tulin tällä sillalle ja huokaisten sidoin pyöräni jalkaani
kiinni ja menin istumaan kaiteelle. Poltin vielä viimeisen
tupakkani. Huomasin kaverini sattumalta. Se huusi jotain mutta
minä olin päätökseni tehnyt. Nostin pyöräni yli kaiteen ja
pudotin itseni sen kanssa tänne joen pohjaan. Sanoin viimeisiksi
sanoikseni olevani pahoillani. Kai se kaveri sen kuuli. En tiedä
mutta täällä on hyvä olla. Vesi täyttää keuhkoni. Kuolen
kuten halusin. Antakaa anteeksi.. Kaikki meni pilalle.
Intermezzo
Katson alas tältä sillalta Jokea. Olen tullut liian myöhään
paikalle. Jos olisin saapunut vain muutamaa minuuttia aiemmin,
niin kaikki olisi toisin. Tämä ei ole mukava päätös tälle lämpimälle
kesäpäivälle!
On ilta, aurinko on laskemassa ja tie hiljainen. Oikeastaan outoa
ettei tästä ole mennyt mitään liikennettä tuntiin. Onhan tämä
väylä sentään kohtuullisen vilkas entinen päätie. Ne
rakensi uuden pikatien kilometrin päähän. Se suoristaa tuota
reittiä jota niin monen kulkevat. Tosin tällä hetkellä kaikki
muu on yhdentekevää. Katson verkkaisesti virtaavaan veteen. Jos
olisin tullut ajoissa, niin se kaveri olisi vielä elossa.
Kaikki mitä tänään tapahtui, kelaan sitä yhä uudestaan ja
uudestaan päässäni. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Mti9ä
me olisimme. Me, tämä vanha kaveriporukka. Emme yhtään
tajunneet että yhdellä meistä menisi niin huonosti.
Vaikeatahan se on kuin jätkä ei anna mitään ennakkovaroitusta
vaan menee ja sitoo polkupyöränsä jalkaansa kiinni köydellä
ja hyppää sen kanssa sillalta 5 metriä alas jokeen. Yleisessä
tiedossa on tuon virran syvyys. ei se mikään matala ole. Sentään
joki on 6 metriä syvä siinä kohtaa.
Satuin sattumalta paikalle. Ajoin polkupyörällä tästä vanhaa
tietä ja satuin juuri sillan kohdalle kun pyörä lensi kaiteen
yli vetäen kaverin perässään pohjaan. Näen vieläkin kuinka
Pekka istui kaiteella ja nosti pyöränsä tämän kaiteen yli ja
pudottautui alas. Viimeiset sanat jotka tuo vastasi minulle
huutaessani estääkseni tapahtumaa - olivat "anna anteeksi"
Katson jokea ja näen miten pinnalle pulahtaa täysi tupakka-aski.
Se pääsi kai Pekan taskusta nousemaan. Tosiaan.. Vaikka kulunut
aika tuntuukin tunneilta, niin on vain minuutti kulunut
loiskahduksesta. Pitää kohta kai lähteä levittämään
surusanomaa kun ei enää kupli muutoin tyyni pinta. Huusin
joelle että miksi? Luonto on kauniina. Laskeva aurinko värjää
koivujen lehdet tuhansiin eri vihreän sävyihin. Kaikki tuntuu
epätodellisesta. Mietin hiljaa mielessäni että kuinka tämän
voin kertoa Pekan vanhoille vanhemmille ja sen tytölle. Elämäni
vaikein tehtävä ja sain sen työkseni tahtomattani.
Kaveri hyppäsi ja kuoli allani. Kamala tapa mennä mutta kaipa
Pekka sai mitä tahtoi. Se sitoi pyöränsä kiinni jalkaansa ja
mennyt sen kanssa pohjaan. Voin nähdä pinnan alta vaalean takin.
Sen saman joka sillä oli tänään päällänsä. Kunpa tietäisin
että miksi?
Epilogi
Sinun sitomasi hutiloiden sitomasi solmut aukesivat. Minä järkyttyneenä
seurasin kuinka ruumiisi nousi joen pintaan kellumaan selällään.
En miettinyt sen pitemmälle vaan loikkasin itsekin sillalta. Kai
minä toivoin sen vielä hengissä olevan. Sain kuitenkin uida
rantaan kera kuolleen toverini. Perässäni lähtenyt yhteinen
ystävämme oli tullut paikalle ja huomattuaan hylätyn polkupyöräni
keskellä siltaa oli katsonut virtaan ja huomannut meidät.
Huusin hänelle että hakisi apua.
Pian se sillanympärystä ei enää ollutkaan yhtä hiljainen
kuin tunti sitten. Poliisit tulivat arvioimaan tilannetta ja
sitten hukkunut vietiin ambulanssissa pois.
Me kaksi jäimme yksin kesäiltaan miettimään miksi tämän
piti käydä? kaikki oli sillä hyvin. Se oli vahva tyyppi -
juuri sellainen jonka ei olisi luullut haluavan tappaa itseään.
Ja niin ylpeä, että. On vain tyhjä olo. Ei enää tämä kylä
ole se sama kuin ennen.