Sinä päivänä satoi hiljalleen lunta ja bussit liukastelivat kaupungin jäisillä kaduilla. Olin tulossa Bussilla numero 31 keskustaan, missä tapaisin vuosien takaisen tuttavani. Tietenkään en siinä bussissa sitä vieä tiennyt. Jos olisin, niin en olisi nuossut bussiin, joka juuri nyt kurvasi jo keskustan tuntumassa. Nuosin bussista tyytyväisenä elämääni, joka muuttuisi tänään. Minulla itselläni ei ollut aavistustakaan siitä, mitä sinä päivänä vielä tapahtuisi.

Menin kahville suosikkipaikkaani, ostoskeskuksen kolmenteen kerrokseen. Sieltä näki suuren keskustorin kokonaan. Olin tutustunut siellä kahvilassa sen avajaisissa monta vuotta sitten erääseen naiseen, Pirjoon. Hän oli ihan ok. Kaunis ja terve, siispä olin alkanut seurustelemaan hänen kanssaan. Pirjo oli itse tehnyt aloitteen. Muutaman kuukauden päästä huomasin, että hänelle oli tullut pakkomielle minusta. Hän ei jättänyt minua rauhaan. Riitelimme asiasta, tässä samassa kahvilassa, ja minä jätin hänet.

Nyt siitä oli kulunut jo monta vuotta, 5 muistaakseni. Olin Pirjon jälkeen ollut 3 vuotta sinkkuna ja sitten tutustuin Anneen. Sattumalta tässä samaisessa näköala-kahvilassa, siksi kai se oli minun suokkipaikkani.

Annen kanssa meni hyvin, itse asiassa niin hyvin että olimme menneet juuri kihloihin.

Nyt pelästyin, kuin katsoin allaolevat torin ihmisvilinään Tammikuisessa lumisateessa, kuin kuulin tutun äänen: " No hei, Sami" Se oli Pirjo.

käännyin ja näin hänet taas. Hänellä oli pussit silmien alla, sottainen meikki ja tukkaansa hän ei ollut varmaan pessyt aikoihin.

"Hei.. Pirjohan sä olit.. Moi, mitä kuuluu?" Sopersin siinä häkeltyneenä, sillä Pirjo oli nyt viimeinen ihminen, jonka olisin halunnut tavata.

"Ihan OKta,, voinks mä istua?" Kuulin kysymyksen ja en ajatellut mitään muuta kuin pakoreittiä pois tästä, "No joo, istu pois." kuulin ääneni sanovan. Hän istui alas ja silloin näin katseen, jonka olin viimeksi nähnyt hänen silmissään silloin vuosia sitten.

"Sulla on joku uusi nainen" Pirjo sitten sanoi. Silloin todella säikähdin. Varjostiko Pirjo minua, niinkuin jossain jännitysleffoissa, joissa varjostaja tappaa varjostamansa Ex-rakkaansa. "Niin on, mistäs sinä sen tiedät?" Kysyin ja jäi jännittyneenä odottamaan vastausta.

"Näin teidät eilen illalla tossa torilla suutelemassa, kuin istuin täällä."

Pirjo selitti "Älä pelästy, oon jo päässyt yli sinusta, Sami" Tunsin miten hanen läpitunkeva katseensa kertoi jotain muuta. Hän siirtyi istumaan viereeni ja kuiskasi korvaani: "Mutta kuitenkin siitä on liian kauan, kuin sain sulta.." Pirjo kuoraisi yllättäen elimiäni.

" HEI ! Mitä sä oikein teet ?!" ,Karjaisin, " Se meidän juttu on OHI!". Nuosin seisomaan siitä ja aloin tehdä lähtöä, mutta Pirjo oli jo avannut vetskarini. Läimäisin häntä, jolloin hän perääntyi. Laitoin vetoketjuni taas kiinni. "Tämä ei sitten jää tähän!" Pirjo kailoitti niin että koko kahvila hiljeni, mutta mä olin jo poistunut paikalta. Menin hissiin ja sain onneksi ovet kiinni,ennen kuin Pirjo ehti hissin luo.

Soitin kännykällä poliisit paikalle, ja oman turvallisuuteni vuoksi pysäytin hissin kerrosten väliin. Poliisi tuli ja vei Pirjon pois.

"Mä tuhoan sut, Sami!.. Tuhoan elämäs.. vihaan sua!.. Tapan sut ja sen huoran, jonka kanssa oot!" Kuulin hänen huutavan.

Lähdin heti bussilla takaisin kotiin, jossa kerroin tapahtuneen Annelle.

Hän alkoi itkemään.

Elimme siitä eteenpäin varovaista elämää.

Viikon kuluttua puhelin soi keskellä yötä, Anne vastasi ja löi heti luurin kiinni. "Se oli Pirjo!" hän sanoi pelästyneenä, "se on karannut putkasta!"

Puhelin soi taas. tällä kertaa minä itse vastasin. Se oli taas Pirjo "Hei, ilmoitan tässä vaan että sytytin sen saatanan kahvilan palamaan, missä tavattiin ja seuraavaksi kärähtää sun kotis!" Löin luurin kiinni ja soitin poliiseille. he lähtivät heti ostoskeskukseen.

Loppuyö sitten valvottiin, Anne ja minä.

Aamulla puhelin soi taas, tällä kertaa se oli poliisi, joka kertoi etta Pirjo oli itse kuollut siinä itse sytyttämässään tulipalossa, jossa oli tuhoutunut puolen siitä ostoskeskuksesta.

Kiitin tiedoista ja suljin luurin.

Kerron Annelle mitä olin juuri kuullut ja sitten huokasimme helpottuneina. Painajainen oli ohi.

Seuraavana päivänä menimme sille keskustorille. Ostoskeskuksen toripääty ohi tuhoutunut kokonaan. Pirjon ruumiin jäännökset löydettiin hissin jäänteistä. Hänellä oli ollut ase mukana..

08.12.1999 / 09:40:55