Ensimmäisen päiväkirjavihkoni viimeisillä sivuilla oleva "visio" Selitys aikaisemmin julkaisemani "visio" kokonaisuuden yhteydessä. Sanasta sanaan kuten vihkossa, kieliopista välittämättä. --------------- 1.10.1997 SUPERVISIO UTOPIASTA Katu, sateinen tie. Kuljen sitä pitkin. Pimeät näyteikkunat, miljoonat silmät katselevat taloista. Kaupunki on hiljaa. Asfaltti kuplii takanani. Katulamput törröttävät pimeinä. Graffitit elävät ja liikkuvat seinillä, ne kihisevät kaukana lyövän rummun tahdissa. Alkaa selkenemään ja kohta suuri punainen aurinko näkyy. Minä juoksen etsien auki olevaa ovea. On pakko päästä turvaan aurinkoa. Jos se paistaa iholle, se kuoriutuu. Löydän oven ja se on auki, menen siitä sisään viime hetkellä. Kuulen kadulta huutoa. Katson ikkunasta ulos. Yksi onneton ei ehtinyt suojaan auringon tappavia säteitä. Hänen ihonsa palaa silmissä. Auringon kuollettava säteily on tappanut hänet. Katson huonetta. Olen tullut portaikkoon. Nousen portaita ylös. Seinillä on kuvia auringonpalvojista tämän kaupungin rannalla. Huokaisen. Nykyään sillä rannalla on mustaa limaa ja levää. Meri on kuollut. Noi kuvat on otettu joskus 1900-luvun lopulla, tarkemmin sanottuna vuonna 1999 viimeisenä kesänä, jolloin pystyi ottamaan aurinkokylpyjä ja meri oli sininen. Kuvissa taivas on vielä sininen. Nykyään se on vihreä, meret ovat täynnä levää. Otsonikerros mennyttä. 3/4 ihmiskunnasta kuollut. Heidät tappoi ydinsota. Navat muuttivat paikkaa. Siinä meni kaikki satelliitit. sähkön tuotanto loppui. Ihmiset halusivat unohtaa sen ajan kun oli vielä sähköä, joten he kokosivat kaikki televisiot, kodinkoneet, tietokoneet.. jne.. jne kaikki laitteet, jotka toimivat sähköllä - suuriin kokkoihin ja polttivat ne. Valtavat maanjäristykset tuhosivat kaikki kaupungit, tästäkin meni puolet tomuksi. Maan - ja rautatiet tuhoutuivat samalla. Meri on niin sakenana levästä, ettei laivat kulje. Lentokentät ovat raunioina, lentokoneet samaten. Napajäät sulivat ja meri nousi. Sen vanhempani ovat kertoneet. He olivat kuulleet siitä isonvanhemmiltaan, jotka olivat syntyneet vuonna 1997, nyt on muistaakseni vuosi 2201, kelloja ei enää ole. Tulen talon ylimpään kerrokseen. Katson ikkunasta ulos ja näen sen mustan meren. Vihreän taivaan ja alan itkeä. Taivaalle ilmestyy tulipallo. Se kasvaa ja katoaa horisontin taakse. Kuuluu hirvittävä pamaus. Sitä seuraa maanjäristys joka romahduttaa talon julkisivun nenäni edestä. Auringon säteet osuvat minuun, ennen kuolemaani näen suuren hyökyaallon tulevan kaupunkia kohti..