Tarmo, Make ja Mikko leikkivät hiekkalaatikolla puistotädin vahtiessa keskellä kaupunkia. Äidit ovat hukassa jossakin tämän kaupungin sykkeessä, ruokamarketissa. On pojilla kaivos, hiekka on hieman kosteaa joten kyllä siitä saa hienoja luolaverkostoja rakennettua. Mikolla on se hienoin auto käytössään. Kirkkaan sininen leikkikuorma-auto. Se on pojan ylpeyden aihe. Muut pojat ovat siitä kateellisia. Onhan se kaunis kuin mikä. Make kuiskuttaa jotakin Tarmon korvaan. Hei, laitetaan se meneen kysyyn tädilt jotain ja ku se on poissa nii piilotetaan sen auto. Pian Mikko onkin matkalla tarhatädin luokse. Kyllä hän kavereihinsa sen verran luottaa lapsen mielessään, että uskaltaa jättää hienon autonsa niille. Ja kun hän palasi, niin sitä kuormuria ei löytynytkään mistään. Pojat nakkasivat sen syvimpään kaivamistaan luolista ja sitten sortivat sen auton päälle. Mikko alkaa itkemään ja juoksee takaisin tarhatädin luo. Poikia kuulustellaan auton kohtalosta, mutta eivät he kerro mitään. Kiireinen äiti saapuu ja vie Mikon kotiin kuuntelematta valitusta.
Makella oli ongelma peliautomaattien kanssa. Aina hänen piti laittaa markka markan perään ja näin pelata ruoka-, vuokra-, ja palkkarahat. Maken nainen Pauliina tuki miestään yrityksessä päästä noiden automaattien lumosta eroon. Kyllähän se onnistuikin vähäksi aikaa, mutta sitten taas Make
sortui kauppareissullaan pelaamaan hedelmäpeliä. Pelasi ja pelasi, kunnes oli pelannut taas ruokarahat. No kotona sitten Pauliina suuttui Makelle. Oli taas pelannut vaikka oli luvattu kerran, jos toisenkin että se pelaaminen on loppu. Pauliina otti, pakkasi ja lähti jättäen kihlasormuksen lipaston päälle. Nyt ei kukaan ole katsomassa sitä että mihin mies rahansa laittaa.
Mikolla taas on aivan kaikki asiat pielessä. Lupasi hän itselleen ettei enää koskaan ote psyykelääkkeitä. Mutta tänä aamuna edessä dosetin, tuon lääketarjottimen, on mieli turtana kaikesta paskasta. Lupasi kerran itselleen, ettei enää koskaan päästä itseänsä siihen kuntoon, että tarvitsisi laitoshoitoa. Mutta nyt ääressä hoitajan jonka työnä tällä kertaa on katsoa, että Mikko todella ottaa lääkkeensä ja myös nielaisee sen. Eipä Mikosta voisi nyt tuntua pahemmalta. Niin äärimmäisen pahalta kuin vain voi mies tuntea olonsa. Ja tällä kertaa täältä ei taida päästä pois. Niin monta kertaa on hänet petetty tässä elämässä. Muistaa hämärästi jotain lapsuudessa tapahtuneen – siitä mistä kaikki epäonnistumiset alkoi. Mutta se on vain pelkkä aavistus.
Toisaalla taas ystävät ja sukulaiset sekä joukko tuttavia saattaa nyt itsemurhan tehnyttä tuttavaansa hautaan. Niin moni hänestä välitti sittenkin. Kumpa vain olisivat sen vainajalle kertoneet ajoissa. Hautausmaan tammipuista heitä katsovat harakat. Lailla sukulaistensa korppikotkien ne tänään kerääntyvät raadon luo. Pikku-Liisa, neljä vuotta ja jo isäänsä Tarmoa saattamassa, huomaa lintuparven tuon ja alkaa tiedottamaan asiasta muille. No eihän lapsi tilaisuuden vakavuutta oikein ymmärrä. Harakkaparvi hautuumaan yllä on mielenkiintoisempaa kuin isin saatto arkussa hautaan. Eipä tiedä tytär vielä miten tästä päivästä tulee aikanaan tuskaa elämään. Lapsen äiti, Anna, jo sen tuntee. Aikuinen kuin on.
Isillä oli suhde Tuijan kanssa. Ei kertonut kenellekään suhteesta. Piti sitä mukavana vaihteluna, vaikka Tuija otti suhteen todesta – alkoi suunnittelemaan ruusunpunaista tulevaisuutta. Ja sitten kuin totuus rakkaudesta paljastui naiselle, niin se murtui täydellisesti. Siitä alkoi ketjureaktio jonka seuraamuksena Tuija otti liikaa unilääkkeitä tarkoituksena ottaa nirri pois itseltään. Se onnistuikin. No sitten kuin Tarmo sai kuulla mitä oli saanut aikaiseksi, niin meni vaikeaksi. Vaimo sitä alkoi ihmettelemään ja mies – järkyttyneenä tapahtumasta eikä siis järkevänä – paljasti vaimolleen suhteen. Vaimo otti lapsen ja muutti ensin kotiinsa, sitten omaan asuntoon kuin sellaisen saisi jostain hankittua. Ehti laittaa avioero prosessin vetämään. Mies alkoi menettämään kavereita kuin ne sai tietoonsa Tarmon viimeisemmän tempauksen. Yksinäisyyttä ja syyllisyyttä ei mies kestänyt. hänet löydettiin viime viikolla metsästä – puusta roikkumasta. Make hänet paikallisti etsimättä. Taas oli yrittänyt olla pelaamatta ja onnistunutkin siinä. Mutta ratkesi taas kuin vanhan kaverinsa tapasi puusta roikkumasta..