Palautettu teksti vuodelta 2001
----------------------------------------
TALO PUNATIILINEN jossain siellä
Poissa ihmisten silmistä kaupunkimme syrjämailla on talo tuo
punatiilinen. Ulkoapäin se on ihan tavallisen näköinen
asuinrakennus, niin myös sisältä siitä ei uskoisi minkälaista
elämää se tiilitalo pitää sisällään. Sen talon asukin
ovat – mitenkä sen nyt sanoisi – hulluja. Heillä
kaikilla on ongelmia. Eräs heistä on niin sulkeutunut, ettei
kaupungilla voi kulkea koska pelkää muita ihmisiä mies tuo.
Toinen puhuu vessakäyttäytymisestään silmät loistaen. Sen
huonetoveri taas kertoilee tarinoita viime öisestä
masturboinnistaan. Kolmas taas ei puhu ollenkaan, hän vain
kuiskaa asiansa. On siellä lukittu huone, minne talon asukkailla
ei ole asiaa. Se on lääkevarasto. On talossa tuossa myös huone
hoitajille. Aina kahdeksan aikaan, kuin hoitajat lähtevät, he
antavat asukkaille iltaunilääkkeet yön varalle. Joillekin se
iltakahdeksan on odotettu aika. Ottavat lääkkeet vahvat heti,
että pääsisivät täältä äkkiä väliaikaisesti pois.
Toiset taas eivät niitä otakaan, vaan hoitajien – eli
hoitsujen, kuten asukkaat heitä nimittävät – lähdettyä
vetävät ne vessasta alas ja aloittavat iltaelämänsä. Se on
heille päivän kokokohta. Pilkkaavat lääkäreitään,
hoitajiaan ja kanssa sairaitaan imitoiden heitä. Taas kuuluu
punatiilisestä talosta pelottava naururemakka. Hiljenee talo
viimein, valot sammuvat. On aivan hiljaista, vain kattotuuletin
humisee.
Ovi avautuu. Surullinen hahmo hiipii keittiöön. Kyyneleistä
heijastuu ulkovalo. Kuuluu naksahdus, kuin keittiövalaisin
aktivoidaan ja loisteputki alkaa välkkymään. Kolinaa.. hän
etsii jotain laatikosta. Ei lyödä hän sieltä etsimäänsä,
joten asukki avaa astianpesukoneen ja löytää mitä haki.
Loistelampun valo välähtää leipäveitsessä. Hahmo tuo
sammuttaa loistelampun. Talo punatiilinen yössä nököttää. Täysikuu
paistaa kaakosta.
Seutu on hiljaa. Pöllö huhuilee kolkosti metsässä. Kuunvalo
valaisee hiljaisen oleskelutilan lattiaa. Ovi aukeaa. Askeleita
kohti keittiötä, jollekin tuli jano. Paljain jaloin keittiöön.
Astuu jalka johonkin märkään.
Loistevalo syttyy. plink plink. Hiljaisuuden katkaisee säikähtäneen
karjunta.
Keittiön lattialla verinen leipäveitsi. Lammikko punaista.
Kohta tulee ambulanssi, mutta se saapuu liian myöhään. Eipä
silti, eihän mitään olisi voitu tehdäkään, viilsi niin
ettei olisi voinut ommella.
Aamulla järkyttyy kaikki. Vaikka kuitenkin tätä jo osattiin
odottaa.
-------------------------------------